Olen jo lähes 60 kymppinen, avioliittoa (helvettiä) takana yli 32 vuotta, tunnen ikuista yksinäisyyttä, en saa mitään vastakaikua toiselta osapuolelta jolle elämän kulmakiviksi riittää, hesari ja televisio.
me emme ole keskustelleen niin mistään vuosiin, kun puhun, hän ei kuuntele/ei vastaa jos puhun jollekin toiselle/hän kyllä sekaantuu ja touhuaa omiaan.
minä olen lähdössä tästä helvetistä, mutta ei sekään ole niin helppoa.
siinä lähtee kaikki muukin kuin minä. eli koti, kaikki mihin on tottunut, lapsenlapset sentään ovat olemassa ja antavat iloa mummin elämään, he eivät toivottavasti koskaan saa tietää, millainen se faari oikeastaan on.
minä haluan elää - haluaisin löytää jonkun kumppanin joka osaa jutella, nauraa, pitää hauskaa, käydä jossakin, tehdä jotakin muuta kuin töllöttää telkkaria illat yöt läpeensä kuten tämä toinen puoliso tekee, ai, miksi en nyt mene käymään/tekemään jotain?
eihän se passaaa että mummoihminen elää itselleen. olen kuullut.
vaan kohta passaa, laitan avioerohakemuksen vireille parin viikon sisällä kunhan selviää tuo asumisasia.
jos joku ikäiseni haluaisi kirjoitella, olisi tosi mukavaa en etsi mitään kumppania seurustelumielessä, vaan aitoa ihmistä joka jaksaisi oikeasti välittää ja olisi minulle lähimmäinen - vaikka olen mummo. olen varsin virkeä ja valveutunut.
me emme ole keskustelleen niin mistään vuosiin, kun puhun, hän ei kuuntele/ei vastaa jos puhun jollekin toiselle/hän kyllä sekaantuu ja touhuaa omiaan.
minä olen lähdössä tästä helvetistä, mutta ei sekään ole niin helppoa.
siinä lähtee kaikki muukin kuin minä. eli koti, kaikki mihin on tottunut, lapsenlapset sentään ovat olemassa ja antavat iloa mummin elämään, he eivät toivottavasti koskaan saa tietää, millainen se faari oikeastaan on.
minä haluan elää - haluaisin löytää jonkun kumppanin joka osaa jutella, nauraa, pitää hauskaa, käydä jossakin, tehdä jotakin muuta kuin töllöttää telkkaria illat yöt läpeensä kuten tämä toinen puoliso tekee, ai, miksi en nyt mene käymään/tekemään jotain?
eihän se passaaa että mummoihminen elää itselleen. olen kuullut.
vaan kohta passaa, laitan avioerohakemuksen vireille parin viikon sisällä kunhan selviää tuo asumisasia.
jos joku ikäiseni haluaisi kirjoitella, olisi tosi mukavaa en etsi mitään kumppania seurustelumielessä, vaan aitoa ihmistä joka jaksaisi oikeasti välittää ja olisi minulle lähimmäinen - vaikka olen mummo. olen varsin virkeä ja valveutunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
avioeroaikeistas puolisolle, kosko se siitä pelästys ja muuttas suhtautumista Sinuun! Jos nyt haet eroa, niin muista myös pitää kiinni oikeuksistasi, siitä mitä Sun omaasi on kumpi jää entiseen asuntoon tai että mihin meet itse asumaan ne asiat pitäs olla kunnossa jotta voit panna avioeropaperit vireille. Voisitko kertoa lapsillesi aikeistasi, jospa heiltä saisit hyviä neuvoja ja tukea tietoa miten toimia! Olin itse 25v. naimisis ero ol vaikea suhde toiseen osapuoleen katkes totaalisesti ja siitä oli enempi haittaa mun lapsille kuin itselleni, sillä lapset tosin aikuiset joutu siinä pahaan välikäteen kun yrittivät tasapainoilla molempien osa-puolien kans. nyt jo sopu meil mut avioero aina rankka kokemus!
Olen ilmoittanut erosta, katkeruutta herättää, kas, eihän minulla saisi olla mitään..
ja lapset = eivät suhtaudu hyvin.heidän mielestään vanhaa isää ei saisi jättää, eihän ne ymmärrä.hän on heidän isänsä mutta ei puolisonsa ja se, mitä minä olen kärsinyt, tiedän vain minä.
ja ajatella lopultakin itseäsi. Älä välitä nyt muiden mielipiteistä, jos eivät voi kunnioittaa päätöstäsi, jätä heidät omaan arvoonsa.
Onko sukulaisissasi / ystävissäsi ketään jonka kanssa voit puhua? Lapset ovat liian läheisiä ja heille on raskasta huomata että omat vanhemmat eivät olekaan täydellisiä. Kunhan aika kuluu, he huomaavat että ratkaisu oli loppujen lopuksi paras kaikille.
Suuntaa nyt katse tulevaisuuteen, mieti kuinka sisustat uuden kotisi, mitä alat harrastaa jne.
Voimia sinulle!
minulla on kaksi todella läheistä sukulaista jotka tukevat minua kun sitä tarvitsen, tuntuu vain niin alentavalta että omat lapset eivät sitä jaksa tehdä - ymmärrän heitä - mutta eikö heidänkin luulisi ymmärtävän minua, eiväthän he ole mitään kakaroita enää..
... ja laita osoite tänne. Ehkä samassa tilanteessa olevia löytyy hyvinkin.
Omaa nimeään ei kannata julkaista ja sen varmasti tiedätkin. Aurinkoa kevääseesi! :)