Luin tässä näitä keskusteluja mielenkiinnosta useammankin. Kävin myös katsomassa kauheita kuvia abortoiduista sikiöistä. Huh huh.
Miten ihmismieli voi kestää sen tietoisuuden läpi elämänsä, että on päättänyt lopettaa kehittyvän lapsensa elämän? Miten te olette kestäneet? Oletteko te luonteeltanne muutoin kovia vai herkkiä ihmisiä? Se minua myös kiinnostaa, miten siitä selviää, kun saa sitten myöhemmin lapsen, jolla olisikin oikeasti jo isoveli tai -sisko. Miksi halusin tätä toista lasta enemmän kuin sitä ensimmäistä? Mikä teki tästä elämästä arvokkaamman?
Minusta nämä tyypilliset selitykset ovat jotenkin huteria. Huono elämäntilanne jne. Ja osalla vain se, ettei halua lasta, vielä. Se on mielestäni kaikista kauhein syy. Aivan kuin lapsia noin vain voisi tehdä.
Nykyään on monia muitakin keinoja, jos ei halua lasta, jota kantaa sisällään. Suomessa on monta lapsetonta pariskuntaa, jotka ovat vuosikaudet odottaneet omaa lasta. Miksei voisi valita adoptioon antamista abortin sijasta? Mikä on se syy? Turha kenenkään on selitellä, että "mulla oli niin huono elämäntilanne silloin, en olisi kyennyt kasvattamaan lasta." Olisi ollut silti mahdollista tarjota lapselle onnellinen elämä adoption kautta.
Voi kun saisikin ihmiset miettimään näitä muitakin keinoja. Vai onko tässä asiassa sama homma kuin joillakin koiranomistajilla, joille iskee vaikkapa allergia. "Jos minä en voi pitää enää tätä koiraa, silloin sitä ei pidä kukaan muukaan" ja päädytään lopettamiseen.
Luulen, että lähes jokainen abortin tehnyt miettii elämänsä aikana syntymätöntä lastaan. Lasta, joka ei ansainnut elämää. Helpompi varmasti olisi tietoisuus siitä, että lapsi on jossain elossa. Perheessä, jossa lapsi on ollut toivottu.
Tunnen pojan, joka on adoptoitu. Hän on 3-vuotias ja saa kasvaa rakastavien vanhempien luona. Joskus, kun olen katsellut tätä nukkuvaa poikaa, olen miettinyt, missähän hänen biologinen äitinsä on. Miksi äiti ei halunnut poikaa? Silti on aivan mahtavaa, että tämä äiti on aikanaan tehnyt ratkaisevan päätöksen:poika sai elämän ja kodin.
Miten te kestätte?
26
1802
Vastaukset
- ....
...vaikka en aborttia kiihkeästi vastustakaan.
On tilanteita, joissa abortti on parempi vaihtoehto kuin raskauden jatkaminen (esim. äidin hengenvaara raskauden vuoksi, 13-vuotias tuleva äiti, äidin kykenemättömyys hoitaa itseään raskauden aikana esim. vaikean huumeriippuvuuden vuoksi josta ei pääse eroon).
Ja aina joku "vähäisemmistä syistä" johtuvan abortin tekijä selittää, että kukaan ei voi ymmärtää juuri hänen vaikeaa elämäntilannettaan. Ei varmasti voikaan, en sitä kiellä. Mutta voisiko raskautta ajatella korkeampien voimien (heh, en ole uskovainen) yrityksenä huomata, mikä elämässä on tärkeää ja mikä toisarvoista? Eikö tuon mahdottoman elämäntilanteen voisi laittaa kertaheitolla poikki ja keskittyä uuteen elämään joka ilmoittelee itsestään?!! Opiskelumahdollisuudet, työtilaisuudet, kaikki muu vastaava odottaa kyllä tärkeämpien asioiden vuoksi. Tai sitten ei, mutta tulee uusia.
En kuitenkaan usko, että tarpeeksi aikaisin esim. viikolla 6 tehdyssä abortissa tehdään sille tulevalle yksilölle tuotetaan kipua tai kärsimystä, surullista on lähinnä se hukkaan heitetty potentiaali :(.
Onnea kaikille tuleville äideille ja voimia elämän peruskysymysten äärellä painiville!- 1977
Mikä oli tuo kuvaamasi "mahdoton elämän tilanne" mikä piti puhaltaa poikki? Opiskelu? Oma kasvaminen?
Entä jos ajattelee näin päin; on itse keskeneräinen, niin se raskaus on se mahdoton tilanne, jota ei ole järkeä jatkaa? Ei tunne olevansa valmis äidiksi, ei omaa sellaista koulutus taustaa jonka haluaa äiti-ihmisenä omata, ei omaa sellaista kokemusta, jonka haluaa olla kokenut ennen asettumista, perheen perustamista? sitten tulee vahingossa raskaaksi, kumman kasvua oikeasti on tärkeämpää jatkaa, sen äidin vai sen lapsen? Äiti jää keskeneräiseksi, kunhan lapsi saadaan valmiiksi?
Itse olen 29- vuotias, eli en todellakaan tarkoita mitään teinejä keskeneräisillä ihmisillä. Itselläni vielä kolme vuotta koulua edessä ja mm. Intiassa oli tarkoitukseni viettää vuosi tai pari opiskelemassa filosofiaa. Kokea ja laajentaa siis omaa maailman näkemystäni, jotta kokisin itseni täysin eheäksi "kypsäksi" ihmiseksi. Minusta tämä ei ole mahdoton elämäntilanne, jota tarvitsisi niin raaasti viheltää poikki.
Miksi uhraisin itseni lapsen takia? Olisin heittänyt kaikki tavoitteeni romukoppaan, kun lapsi ilmoitti tulostaan? Kuka takaa, että se lapsi elää varmasti antoisamman elämän? Kuka takaa, että se lapsi kypsyisi kypsäksi asti, eikä sen elämä jäisi kesken niinkuin minunkin, silloinhan menisi pilalle kaksi elämää, yhden sijasta. Ehkä minä nyt kuitenkin kasvan itse ensin, sitten kasvatan vasta lasta.
- Abortin tehnyt
Itse olen miettinyt tätä abortoimaa lastani.
Sillä olen jo valmiiksi ollut äiti.
Synnytin 18-v. erittäin rakastetun ja toivotun poika-lapsen. Lapsen isä sekä minä olimme yhdessä 4v. ja avoliitossa kihloissa. Mies vain sattui olemaan erittäin mustasukkainen,vainoharhainen ja väkivaltainen, joten jouduin lähtemään kotoamme pakoon, ja ottamaan eron.
Elämä jatkui, ja tapasin "sen oikean" kun olin ollut 2kk yksin. Sitten tulin raskaaksi, mies on ulkomaalainen, ei suomen kansallisuutta tai mitään... aborttiin päädyin raskausviikoilla 10 risat.
Mies olisi lapsen halunnut, itse katsoin etten kykene sitä kantamaan.
Näin lapse(mme) ultrassakin ennen aborttipäätöstäni, se ei aiheuttanut sisälläni MITÄÄN TUNTEITA, ei positiivisia ollenkaan, ei rakkautta tai mitään. En tuntenut sitä sikiötä kohtaan yhtikäs mitään!!! Tein abortin.
Ainoa lapseni on todella rakas minulle sekä sille miesystävälleni jonka oikean lapsen "murhasin".- sivusta seuraaja
No huh huh! Oikeastaan kadehdin sinua, kun pystyt olemaan noin kovanahkainen. Kun näin oman lapseni ultrassa, niin meinasin seota onnesta. Se herätti minussa todellakin vahvoja tunteita kuin myös aviomiehessäni.
Minkä vuoksi et pystynyt pitämään lastasi?
Todennäköisesti elämä kostaa sinulle kovuutesi tavalla tai toisella. Toivottavasti se ei tapahdu sinun esikoisesi kautta. - mitenkä
sivusta seuraaja kirjoitti:
No huh huh! Oikeastaan kadehdin sinua, kun pystyt olemaan noin kovanahkainen. Kun näin oman lapseni ultrassa, niin meinasin seota onnesta. Se herätti minussa todellakin vahvoja tunteita kuin myös aviomiehessäni.
Minkä vuoksi et pystynyt pitämään lastasi?
Todennäköisesti elämä kostaa sinulle kovuutesi tavalla tai toisella. Toivottavasti se ei tapahdu sinun esikoisesi kautta.kurjia ihmisiä täällä pyörii!!!!
Elämä kostaa??? Ja miten muka? Jokaikinen meistä on tehnyt syntiä. Myös sinä! Miten sinä voit manata toiselle huonoa elämää ja vielä pienen (syntyneen) lapsen kustannuksella. Voin sanoa, että kyllä tuo on mielestäni paljon ilkeämpää, kuin pienen alkion(olkoonkin sitten potentiaalinen ihminen)poisto alkuraskauden aikana.
P.S. Enkä siis ole tuo, jonka vastausta kommentoit, ettet nyt häntä syytä tästäkin viestistä. - kommenttisi
sivusta seuraaja kirjoitti:
No huh huh! Oikeastaan kadehdin sinua, kun pystyt olemaan noin kovanahkainen. Kun näin oman lapseni ultrassa, niin meinasin seota onnesta. Se herätti minussa todellakin vahvoja tunteita kuin myös aviomiehessäni.
Minkä vuoksi et pystynyt pitämään lastasi?
Todennäköisesti elämä kostaa sinulle kovuutesi tavalla tai toisella. Toivottavasti se ei tapahdu sinun esikoisesi kautta.on kauhea!
Ja sinä vielä päivittelet toisten ihmisten kovuutta... Luoja, onko sinusta tuollaisten kirjoitusten kirjoittaminen sitten empaattisen ihmisen hommaa?! Abortin tehnytkin on ihminen ja sinä manaat hänelle ja vielä hänen lapselleenkin epäonnea!! Tajutonta! - sivusta seuraaja
kommenttisi kirjoitti:
on kauhea!
Ja sinä vielä päivittelet toisten ihmisten kovuutta... Luoja, onko sinusta tuollaisten kirjoitusten kirjoittaminen sitten empaattisen ihmisen hommaa?! Abortin tehnytkin on ihminen ja sinä manaat hänelle ja vielä hänen lapselleenkin epäonnea!! Tajutonta!Minä en missään tapauksessa manaa kenellekään mitään pahaa. En lausunut mitään toivomusta, että kumpa sinutkin elämä pistäisi katumaan. Minua vaan närkästyttää alkuperäisen kirjoittajan sävy, jossa hän ei osoita mitään katumuksen merkkejä: "kun näin sikiön niin en tuntenut mitään." Hän on jo kuitenkin äiti, niin sitä suuremmalla syyllä ihmettelen hänen puheitaan. Pahoittelen, jos ymmärsitte minun toivovan hänen lapselle jotakin pahaa.
- täällä abortintehneet
sivusta seuraaja kirjoitti:
Minä en missään tapauksessa manaa kenellekään mitään pahaa. En lausunut mitään toivomusta, että kumpa sinutkin elämä pistäisi katumaan. Minua vaan närkästyttää alkuperäisen kirjoittajan sävy, jossa hän ei osoita mitään katumuksen merkkejä: "kun näin sikiön niin en tuntenut mitään." Hän on jo kuitenkin äiti, niin sitä suuremmalla syyllä ihmettelen hänen puheitaan. Pahoittelen, jos ymmärsitte minun toivovan hänen lapselle jotakin pahaa.
eivät saa kommentoida omia tunteitaan? Jos hän sanoi, ettei tuntenut mitään alkiota kohtaan, miten sen pitäisi sinua närkästyttää? Ei kai hän tunteilleen mitään mahda?!
Jospa hänen mielestään ei ole mitään kaduttavaa. Minunkaan mielestäni itselläni ei ole mitään kaduttavaa, joten miksi minun pitäisi täällä osoittaa katumisen merkkejä. Miksi en saisi sanoa, etten todellakaan tuntenut mitään tätä ihmispotentiaalia kohtaan. En nimittäin tuntenut. Koska minusta siinä vaiheessa ei vielä ollut mitään sellaista, jota kohtaan olisin jotain tunteita voinut tuntea!
Hän sitä paitsi selkeästi sanoi tuntevansa hyvinkin paljon lastaan kohtaan. Sen perusteella sinäkin voisit ymmärtää, ettei hän mieltänyt tuota alkiota vielä ihmiseksi.
- taas...
unohdetaan se tosiseikka, että nainen, joka ei tosissaan halua lasta(oli syy sitten mikä hyvänsä), ei useimmiten halua myöskään kantaa sitä lasta 10:ntä kuukautta. Itse olen abortin tehnyt ja jos olisi jotenkin ollut mahdollista siirtää se alkio jonkun toisen mahaan, olisin mielihyvin antanut sen pois. Mutta kun tuollainen vain ei nykytietämyksen mukaan ole mahdollista, poistatin alle sentin kokoisen alkioni sairaalassa.
Syyt olivat ehkä jonkun mielestä kevyet, mutta minulle koko tilanne oli maailmanloppu: yhdenillan-juttu, en tiedä edes miehen nimeä. Kondomi petti, vaikka mies ei edes saanut. Opiskelut kesken jne. Yksin en olisi millään jaksanut ja mielestäni elämäni olisi mennyt vain ja ainoastaan huonompaan suuntaan. Ja vaikka teosta on jo yli 3 vuotta, huokaisen yhä helpotuksesta, että pääsin siitä eroon. Ratkaisu oli siis kohdallani oikea, koska en ole katunut päivääkään.
Mutta jokin merkitys sillä alkiolla oli myös minulle. Se pysähdytti. Alkonkäyttö vähintään puolittui, irtosuhteet loppuivat kuin seinään ja aloin välittää itsestäni. - ris-ta
Hienoa, jos joku voi tehdä niin, että antaa lapsen adoptioon. Itse en pystyisi. Itse tein abortin, koska en halua lapsia, en myöhemmälläkään iällä. Olen kuitenkin ihan normaali teini-ikäinen, en mikään tunteeton kriminaali. Usein on käsite, että kaikki abortintekijät ovat tunteettomia, jakorasioita, kamalia ja ilkeitä ihmisiä. Abortintekijät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, tavallisia tallaajia.
- Miina
antaa lastaan pois. Jos tosiaan kaikki vaihtoehdot mietittyään päätyy siihen, että ei voi pitää lastaan, niin ainoa järkevä vaihtoehto on mielestäni abortti. Abortin yli pääsee kyllä, mutta ei koskaan sen yli, että on luopunut synnyttämästään lapsesta.
- samaa
Miina kirjoitti:
antaa lastaan pois. Jos tosiaan kaikki vaihtoehdot mietittyään päätyy siihen, että ei voi pitää lastaan, niin ainoa järkevä vaihtoehto on mielestäni abortti. Abortin yli pääsee kyllä, mutta ei koskaan sen yli, että on luopunut synnyttämästään lapsesta.
mieltä, abortista kyllä selviää.
- Itse kylläkin..
Miina kirjoitti:
antaa lastaan pois. Jos tosiaan kaikki vaihtoehdot mietittyään päätyy siihen, että ei voi pitää lastaan, niin ainoa järkevä vaihtoehto on mielestäni abortti. Abortin yli pääsee kyllä, mutta ei koskaan sen yli, että on luopunut synnyttämästään lapsesta.
pääsisin paljon helpommin sen yli, että lapsi on olemassa ja saa jatkaa elämäänsä jossakin muualla kuin että tietäisin ettei sitä lasta varmuudella ole enää missään, syystä että olisin antanut luvan lopettaa sen elämä het alkuunsa.
Normaali ihminen ei halua tappaa jälkeläistään. - kannattaa...
Itse kylläkin.. kirjoitti:
pääsisin paljon helpommin sen yli, että lapsi on olemassa ja saa jatkaa elämäänsä jossakin muualla kuin että tietäisin ettei sitä lasta varmuudella ole enää missään, syystä että olisin antanut luvan lopettaa sen elämä het alkuunsa.
Normaali ihminen ei halua tappaa jälkeläistään.varmaan sitten alkaa sijaiskohduksi ja alkaa tehtailemaan lapsia adoptiota varten. Valitettavasti me kaikki emme pystyisi antamaan sisällämme kasvanutta lasta pois. Minusta on paljon helpompi tietää, ettei mitään lasta ole koskaan ollutkaan, kuin että toimisin hautomakoneena vieraille ihmisille ja luopuisin lapsesta synnytyksen jälkeen.
- heihaloo!
kannattaa... kirjoitti:
varmaan sitten alkaa sijaiskohduksi ja alkaa tehtailemaan lapsia adoptiota varten. Valitettavasti me kaikki emme pystyisi antamaan sisällämme kasvanutta lasta pois. Minusta on paljon helpompi tietää, ettei mitään lasta ole koskaan ollutkaan, kuin että toimisin hautomakoneena vieraille ihmisille ja luopuisin lapsesta synnytyksen jälkeen.
Kysehän on nyt ei-toivotuista raskauksista, eli 'vahinko' on jo tapahtunut, ja ehkäisykin on jo myöhäistä.
Kukapa nyt varta vasten hankkiutuisi raskaaksi jotta voisi luopua lapsesta?!
Ja vielä, et pystyisi antamaan pois sisällä kasvanutta lasta, seuraavassa lauseessa toteat ettei mitään lasta ole koskaan ollutkaan!!? Siis..? Eikö tuossa ole pieni ristiriita?
Se 'lapsi' ON ollut ja elänyt, muutaman viikon sun sisälläs! - ...
heihaloo! kirjoitti:
Kysehän on nyt ei-toivotuista raskauksista, eli 'vahinko' on jo tapahtunut, ja ehkäisykin on jo myöhäistä.
Kukapa nyt varta vasten hankkiutuisi raskaaksi jotta voisi luopua lapsesta?!
Ja vielä, et pystyisi antamaan pois sisällä kasvanutta lasta, seuraavassa lauseessa toteat ettei mitään lasta ole koskaan ollutkaan!!? Siis..? Eikö tuossa ole pieni ristiriita?
Se 'lapsi' ON ollut ja elänyt, muutaman viikon sun sisälläs!...oisin minäkin voinut sulle antaa sen muutaman viikon sisälläni olleen lapsen, kun olisit tullut sanomaan, että sen haluat. Olisin voinut olettaa, että lasta ei ole kun raskaus on aluillaan, mutta siinä vaiheessa kun on oltu raskaana yhdeksän kuukautta on se jo aikapaljonkin lapsi.
- näin...
... kirjoitti:
...oisin minäkin voinut sulle antaa sen muutaman viikon sisälläni olleen lapsen, kun olisit tullut sanomaan, että sen haluat. Olisin voinut olettaa, että lasta ei ole kun raskaus on aluillaan, mutta siinä vaiheessa kun on oltu raskaana yhdeksän kuukautta on se jo aikapaljonkin lapsi.
kiitos, että ymmärsit ja vastasit puolestani :)
- nainen74
Kuinka moni siihen pystyisi,että antaisi raskauden mennä loppuun asti ja synnyttäisi,vain sen takia että joku lapseton saisi sen lapsen kasvattaa?Siis sellainen joka on vahingossa tullut raskaaksi eikä missään tapauksessa sitä lasta tahdo.Ihan vaan kommenttina...
- Miina
ei tuollaista minusta voi edes ottaa puheeksi, jos joku miettii aborttia. Ei kenellekään voi ehdottaa, että synnytä ja anna pois.
- sama
Miina kirjoitti:
ei tuollaista minusta voi edes ottaa puheeksi, jos joku miettii aborttia. Ei kenellekään voi ehdottaa, että synnytä ja anna pois.
Sitä mä lähinnä tarkotin.
- Huomaa taas..
Miina kirjoitti:
ei tuollaista minusta voi edes ottaa puheeksi, jos joku miettii aborttia. Ei kenellekään voi ehdottaa, että synnytä ja anna pois.
kuinka täällä itsekkyys kukoistaa...
>Mieluummin tapan kuin annan elämän ja iloa joillekin toisille.> että silleen.
- Miina
naisia ja tyttöjä. Heissä ei ole mitään erikoista. Alkuraskauden abortissa tuhotaan vain pieni alkio, jollaisen tie lapseksi muutenkin hyvin usein luonnostaankin keskeytyy.
Myöhäisraskauden abortti on taas eri asia, koska siinä lapsi on jo iso. Sellaiseen ryhtyminen osoittaa joko hyvin suurta kovaluontoisuutta tai erittäin voimakasta epätoivoa. Myöhäisraskauden abortteja ovat ne jotka tehdään sikiön vammaisuuden vuoksi. - äitee +4
nyt voisit sinäkin tehdä monta lapsetonta onnelliseksi joten alappa pakertaa niitä lapsia adoptioon!! Hyväntekeväisyyttä vailla kuluja ja vaivaa..
Kannattaisiko jokaisen adoptiota ehdottavan jolla ei omaa kokemusta ole suuntaan tai toiseen miettiä tuota jaloa tekoa kaikkia niitä rakastavia ja lapsettomia pareja kohtaan?
Itse tunnen onnellisia adoptiolapsia, mutta kaikki eivät sellaisia ole ja osasta tulee onnettomia juuri siksi että heidät on aikanaan hylätty syystä tai toisesta. - mielipiteeni
Mitenkö sen kestää, että lopettaa lapsensa elämän? No, ensinnäkin on aivan totta, että abortoimastani alkiosta olisi kehittynyt lapsi jos olisin antanut raskauden jatkua. Ymmärrän että eroa voi olla vaikea käsittää monien, mutta näin uskon ja siksi siitä selvisin. Alkioni ei kuitenkaan ollut lapsi vielä aborttitilanteessa (aborttini tehtiin 6:lla viikolla).
Abortti on hyvin rankka juttu aina; uskoisin myös, että abortti on erityisen rankka kaltaiselleni herkälle ja lapsirakkaalle ihmiselle. En ole saanut aborttini jälkeen lasta, mutta olen keskustellut kahden abortin tehneen kanssa, jotka ovat myöhemmin perustaneet perheen. Kumpainenkin sanoo, ettei kadu ja että raskaus ja lapsi ovat aivan eri asioita, kun niiden aika on oikea itselle.
Elämäntilanne ei ole lainkaan hutera selitys; se määrittää hyvin paljon kuinka valmis on ja paljonko pystyy antamaan. Lapsen saadessaan myöskin KAIKKEIN tärkein asia on, että lapsen haluaa. Joten jos lasta ei halua, se on ehdottomasti se paras ja tärkein syy aborttiin. Muutoin surullisia lapsuuksia varmasti olisi vielä enemmän; vanhemmiksi päätyneet /joutuneet eivät takuuvarmasti osaa aina hoitaa vanhemmuuttaan asiaan kuuluvalla vastuuntunnolla ja rakkaudella. Itse en olisi pystynyt hyvään vanhemmuuteen silloin.
Äitini teki nuorena abortin ja olen tiennyt asiasta koko aikuiselämäni. Ymmärrän syyt enkä koskaan ole häntä asiasta syyllistänyt. Muistathan myös että 30% naisista tekee jossakin vaiheessa elämäänsä abortin. Sellainen ihmismäärä käsittää hyvin paljon erilaisia ihmisiä ja tarinoita.
Adoptio taas on psykologisesti hyvin rankka juttu synnyttävälle äidille. En koskaan sellaiseen pystyisi; siinä menisi raja psyykkisellä jaksamisellani. En koskaan voisi antaa synnyttämääni lasta toisen kasvatettavaksi. Kaikki kunnioitukseni kuitenkin heille, jotka pystyvät!
Tärkeintä on kuitenkin tietää oma psyykkinen kestävyytensä ja arvonsa ja toimia niiden mukaan. - ...
Kuinka itse kestät elää itsesi kanssa, koska olet tehnyt jopa sellaisen teon jota minun omatuntoni ei kestäisi? Eli olet "kannattanut" myöhäisessä iässä tehdyn abortin suosimista, sen tekemisestä maksamista. Eli markkinoit ja myönnät käyttäneesi palveluja, jotka käyttävät tarkoituksiinsa materiaalia, jotka on hankittu maksamalla abortista. Jos olet käynyt kuvia katsomassa, se on sairasta, mutta, että vielä myönnät niitä julkisesti katsoneesi, se ylittää jo kaikki rajat.
Kuten tiedät kysyntä lisää tarjontaa. Mikäli vastustat aborttia, et availe sivuja joilla esitetään kuvia aborteista (sillä noita kuvia "tuotetaan" kysynnän mukaan). Myöskään puolustajan ei kannata niitä availla, sillä ikävä kyllä kaupallisuus ja politiikka vie asialta sen tärkeimmän sisällön, eikä kukaan puolustaja halua, että abortteja tehdään enemmän.
Montako kaltaistasi uskot tarvittavan, että taas huomataan, että ihmiset haluavat lisää abortti materiaalia nettiin. Maksetaan tuolle naiselle, että tekee abortin ja antaa kuvien oikeudet, ihmiset haluavat sitä... Teitä on liikaa. Vaikka sitä kuvittelee toimivansa vain ruohonjuuri tasolla ja tekevänsä vain hyvää, joskus edes kannattaisi antaa ajatus sille, että asioilla on monta puolta, kaikki kaunis ei olekaan kaunista.
Vielä jos muutamia kohtia selvennät; Mihin sijoitetaan 10 000 vuosittain syntyvää ei toivottua lasta, kun ne kaikki annetaan adoptioon? Ulkomailleko niitä aletaan viemään? Koe-eläimiä korvaavana niillä ehkä olisi jo hyödyllinenkin sauma, silloin olisin ehkä minäkin jo tehnyt lapsen, hyvän asian puolesta?
Sinäkö maksat palkkaa naisille raskauden ajalta? Entä näinä pätkätyön kultakausina, sinäkö lupaat toimentulon naisille sitten kun työpaikka menee alta raskauden myötä?
Sinäkö lupaat, että minun lapseni saa adoption kautta sellaisen kasvatuksen ja elämäntason, jonka minä haluan lapselleni tarjota? Itse en pysty sellaista tarjoamaan, tällä hetkellä en tiedä montaa sellaista ihmistä jonka sen pystyisi tekemään. Sinä et ainakaan tuolla sivistys tasolla olisi sellainen, joka olisi kelvollinen minun lastani kasvattamaan (ja en siis ole itsekään vielä sillä henkisen pääoman tasolla, joka minun lapseni kasvatukseen tarvitaan).
Sinä kuvittelet koirasta olevan helppo luopua, sinä luulet lapsen olevan onnellisempi elävänä... Sinulla ei ole hajuakaan siitä mitä on kun joutuu oikeasti joitain tuollaisia ratkaisuja tekemään, siksi sinun ei ehkä kannattaisi mielipidettäsi tuoda julki, ennen kuin olet asioista ottanut selvää. - 1977
Kiitos huolenpidostasi. Kestän oikein hyvin. Olen oikein onnellinen.
Ei ole ongelmaa kestää, että on päättänyt keskeyttää alkaneen lapsensa elämän. En ole luonteeltani kova, vaan ajattelen asiat järjellä. En tee tunteen pohjalta mitään suuria ratkaisuja. Siksi olenkin varmasti uraihminen, en äiti-ihminen.
On absurdia kysellä miten muut elävät päätöksensä kanssa. Noh, oletko itse tehnyt päätöksiä elämässäsi? Esim päättänyt adoptoida lapsen? Miten kestät elää päätöksesi kanssa? Tiedäthän miten raakaa elämä voi nykyään olla, entä jos se on sitä lapsellesi? Miten voit sietää ajatusta itsestäsi kasvattajana, kun elämässä voi sattua mitä tahansa? Eikö ole tosiaan vähän yksinkertaista kysellä jotain tuollaista, sillä meille itsellemme ratkaisumme ovat itsestään selviä?
Ei ole muita lapsia, eli en tiedä kuinka selviää kun on muita lapsia. Mutta ajatellen järjellä; ei minulla ole koskaan ollutkaan lasta. Ei koskaan ole ollut mitään persoonaa johon olisin tykästynyt tai mitään. Oli vain ihmisen lapsen alku, ei se ollut mikään oikea tyyppi kuten isoveljet ja siskot on, ei siitä koskaan kehittynyt kenellekään isoveljeä tai siskoa. Niin, tämäkin johtuu järjellä ajattelusta, ei muusta. Tieteet sanovat, että alkio ei ole kehittynyt tuntevaksi tai olevaksi olioksi, soluilla ei ole tunteita, tunteet syntyvät vasta olemisesta syntyvän kokemuksen pohjalta (ajattelen siis olen...).
Mikä tekee mahdollisesta tulevasta lapsesta arvokkaamman? Se, että siitä tulee meidän lapsi, yksinkertaista. Maailman kaikkeudelle sillä ei ole merkitystä, syntyykö se lapsi vai ei, merkitystä on vain meille, vanhemmille. Meille vanhemmille se lapsi, jos tulee, on toivottu ja haluttu. Aikaisempi lapsi ei ollut toivottu eikä haluttu, eikä maailman kaikkeus ole tosiaan siitäkään muuttunut, vaikka sitä ei koskaan syntynyt, meille sillä oli merkitystä, ettei sitä koskaan syntynyt.
Mutta kun sinusta nuo tyypilliset selitykset oli huteria, joten mitäpä niitä selittelemään. Mutta toiselta puolelta kun katsoo, niin onpa nuo abortin vastustajienkin selitykset aikamoisen naurettavia ja täysin pohjattomia. Ei mahda mitään, että en ole lapsirakas, en mahda mitään, että minulle elämän laatu on huomattavasti tärkeämpää kuin määrä, en mahda mitään, että en tee ratkaisujani vain tunteilla. Voisihan olla, että minustakin lapset voisivat olla maailman ihanin asia, haluaisin niitä vähintää kymmenen ja itkisin aina neuvottomana, kun olisi valinnan paikka. Mutta en ole sellainen, olen se mitä minusta on oman näkemykseni ja kasvatukseni mukana tullut. Ja kyllä, kestän elää itseni kanssa hyvin monessa asiassa, pääosin elämääni. Joissakin ratkaisuissa on vaikeuksia kestää kun taistelee omaa moraaliaan vastaan, mutta abortin tekeminen ei kuulu näihin asioihin, jotka kolkuttaisivat vähääkään omaatuntoani (vahingossa raskaaksi tuleminen tietenkin oli paha moka, jonka kanssa on vaikeata elää, mutta se onkin jo eri juttu).
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216772Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235403- 1152555
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152026Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361753Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111983- 59947
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28857Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43853