masennus

Olin itse vaikeasti masentunut ja siihen kuului jatkuva kuoleman toive, elämä oli sietämätöntä eikä kotoa ulos saati sängystä ylös päässyt lainkaan. Lisäksi ajoittainen psykoottisuus sekä katatoniset oireet.

Lääkitys on nyt kestänyt 14 vuotta ja pidän jo itseäni "melko" normaalina.

onko lievää vai vaikeaa. itsellä samoin oirein oli mut esim. "laiskus"-sanaa en käyttäisi vaan keskittymiskyvyn puutetta, välinpitämättömyyttä. ei vaan jaksa vaik muut sano jot ryhdistäydy tai ota ittees niskasta kiinni eläkä ryve itsesäälis. Ne jotka noin yritti mua auttaa painovat vaan itsetunnon vieläkin alemmas kuin mitä se jo oli, vain toiset masentuneet ymmärtävät miltä olo tuntuu! Sun kyllä pitäisi hakeutua lääkäriin ja saada lähete psykiatrille, jospa pääsisit johonkin vertaistuki-ryhmään tms. tai keskustelemaan mielenterveystoimistoon niin sieltä ehkä jotakin apua sais. Eikä toi sairaalaan psykiatrian osastolle menokaan ois paha juttu, kun toi hygienian hoito ja eristäytyminen on minusta aika hälyttäviä oireta! Mitäs Olette muut masentuneet mieltä? Toivon, että haet välittömästi apua ja löydät elänilon/halun takaisin. Rohkeutta!