Rukkaset

AUK:un vielä komennetaan, mutta enpä nähnyt ketään komennetun RUK:un vastoin tahtoaan. Pari kaveria omasta erästäni olisivat päässeet, mutta eivät lähteneet. Sanomattakin selvää, että toisesta heidän tilallaan lähteneestä kaverista
tuli pahin intoilija, joka sitten yritti (painotan yritti) olla niin särmää koksua että...

Et kai se vain ole sinä??

Riippuu saapumiserästä. Ei ne kapiaiset pysty muutaman kuukauden tuntemuksella sanomaan kestä tulee pitkän päälle hyvä sodanajan johtaja ja kestä ei, kun ihan laarinpohjat jätetään laskuista. Jos on tarpeeksi vapaaehtoisia lähtemään, niin hyvin harvoin ketään komennetaan.

Mutta sitten taas jos ei löydy riittävän päteviä halukkaita, niin johtajakoulutuksen tuotantomäärät on pakko täyttää kuitenkin. Silloin käsketään.

Se on kyllä totta, että vähän joka kapakassa on viikonloppuisin kaljaa kiskomassa niitä sankareita, jotka "olis päässyt aukkiin/rukkiin/minnevaan, mutta kun ei viittiny..."

Kai armeijassakin jo se ymmärretään, että motivaatiolla on merkitystä. Jos on hyvä ehdokas, joka ei halua lähteä, ja normit täyttävä ehdokas, joka haluaa lähteä, niin eiköhän ole ihan selvää, kumpi sinne silloin lähetetään. Ruk:ssa ei varmaankaan kannata tapella vastentahtoisten oppilaiden kanssa, vaikka ne paperilla olisivat miten hyviä tahansa. "Tarpeeksi hyviä" innokkaita lähtijöitä on varmaan joka saapumiserässä..

Minut ainakin määrättiin rukkiin vastoin tahtoani. Tosin aika saattaa olla muuttunut 80-luvun lopulta ja toivon totisesti, ettei ketään sinne paskalaitokseen enää määrätä vastoin omaa tahtoaan. Reservin sivariksi ryhdyin jo viitisen vuotta sitten, joten ainakin minun kohdallani koulutus meni täysin hukkaan.

Määrääminen ei varmasti ole armeijan etu eikä jollain kälyisellä kapiukolla ole yksilöä itseään parempaa ammattitaitoa arvioida tämän soveltuvuutta RUK:uun. Yhteiskunnan etu määrääminen toki on, koska motivaation puutteessa ressuvänskät valitsevat pasifismin ja palauttavat sotilaspassinsa.

puhut... kirjoitti:

Minut ainakin määrättiin rukkiin vastoin tahtoani. Tosin aika saattaa olla muuttunut 80-luvun lopulta ja toivon totisesti, ettei ketään sinne paskalaitokseen enää määrätä vastoin omaa tahtoaan. Reservin sivariksi ryhdyin jo viitisen vuotta sitten, joten ainakin minun kohdallani koulutus meni täysin hukkaan.

Määrääminen ei varmasti ole armeijan etu eikä jollain kälyisellä kapiukolla ole yksilöä itseään parempaa ammattitaitoa arvioida tämän soveltuvuutta RUK:uun. Yhteiskunnan etu määrääminen toki on, koska motivaation puutteessa ressuvänskät valitsevat pasifismin ja palauttavat sotilaspassinsa.

Lue lisää

Tupakaverini pakotettiin ensin aukkiin ja sitten yritettiin pakottaa rukkiin.
Mutta eipä lähtenyt. Siitä syntyi melkoinen soppa, mutta minkäs teet.
Kaveri oli valmis DI, sai huippupisteet (lukematta) kaikista kokeista, vakoilin hänen P-arvon (kirjuri oli alaiseni ja siksi pääsin lukemaan kaikki paperit), joka oli 9.
Tiedän, että kusipää sadisti linjanjohtajaan teki vaikutuksen se, että vaikka me ryömittiin räntäsateessa suolla (täysin järjetöntä touhua), niin tämä kaveri oli AINA ajantasalla ja pystyi johtamaan ryhmää kaikissa olosuhteissa. Ei provosoitunut vittuiluun, mihin muutamalla kaverilla meni RUK paikka (papereissa luki, että ei kelvollinen upseerikoulutukseen). Mussutus ja hermojen menettäminen on varma keino päästä maitojunaan.

SA menetti hänessä hyvän upseerin, mutta aliupseerikoulu sai hänestä erinomaisen kersantin ja kouluttajan.