Tästä se taas alkaa..... siis uusi elämä ja sen myötä luoja tietää monesko laihdutuskuuri. Nyt musta tulee laiha ja ihana. Nyt mä olen todella oman elämäni herra. Ei mitään herkkuja, terveellistä ruokaa ainoastaan ja jumpassa käyn joka päivä tai ainaskin joka toinen päivä.
Näillä ajatuksilla alkaa lähes jokainen viikkoni tai päiväni, jos olen edellisenä päivänä vähän herkutellut.
Olen ollut reilun viikon ajan yksin kotona, vai voi pojat kuinka mä olen syönnyt. Oikeesti se ruokamäärä on aivan jotain järkyttävää, ei ikinä uskoisi kuinka paljon ruokaa yhteen ihmiseen voi mennä. Viikon aikan tuli syötyä mm. 4 litraa jäätelöä, 6 karkkipussia ( joista puolet oli megapusseja), pullia, 3 litraa limua, ranskalaisia, nakkeja, perunasalaattia, 4 rasiaa keksejä jne....
Oikeesti inhottavaa, yök! Onko ketään muita kanssa sisaria siellä?!
Näillä ajatuksilla alkaa lähes jokainen viikkoni tai päiväni, jos olen edellisenä päivänä vähän herkutellut.
Olen ollut reilun viikon ajan yksin kotona, vai voi pojat kuinka mä olen syönnyt. Oikeesti se ruokamäärä on aivan jotain järkyttävää, ei ikinä uskoisi kuinka paljon ruokaa yhteen ihmiseen voi mennä. Viikon aikan tuli syötyä mm. 4 litraa jäätelöä, 6 karkkipussia ( joista puolet oli megapusseja), pullia, 3 litraa limua, ranskalaisia, nakkeja, perunasalaattia, 4 rasiaa keksejä jne....
Oikeesti inhottavaa, yök! Onko ketään muita kanssa sisaria siellä?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
juu mutta ei noi ruokamäärät oo vielä mitään.
viikossa menis jotain näin: joka päivä litra jäätelöä eli viikos 7 litraa, joka päivä megakarkkipussi eli 7 pussia, joka päivä kananugetteja eli 7 rasiaa kananugetteja, joka päivä kaks mama nuudelipakettia eli 14 nuudelipakettii viikossa, joka päivä pringlespurkki eli 7 purkkii viikossa...
Se on kamalaa, kun "herkkuhimo" iskee. Tuntuu kuin järki katoaisi päästä ainoa ajatusta on, että on pakko saada herkkuja, ja paljon.
On ollut kauhea huomata, että nykyajan megapussit ovat juuri sopivan kokoisia tyynyttämään esim. karkkihimoa . Vanhat normaalinkokoiset pussit eivät tunnu missään, ei niitä kannata ostaa, koska sen kun syö haluaa vain lisää ja lisää.
Kaverini ihmetelevät miksi aina kieltäydyn kaikista herkuista ja saan ihailua osakseni, koska mulla on mukamas tosi hyvä itsekuri. Ja paskat sanon minä! En viitsi syödä yhtään mitään muiden edessä, koska tiedän, että siitä yhdestä herkusta se sitten taas alkaa. Siis se järkyttävä syöminen / ahmiminen.
Ihan kuin olisi itsestään lukenut tuon aloitusviesti, mutta ei tuo karkeista ja herkuistakaan kieltäytyminen repsahduksen pelossa ole uutta. Itse en rnää uskalla mennä ostamaan usein irtokartkkeja, koska se karkkien latjaaminen riistäytyy totaalisesti hallinnasta ja aina tulee sellanen jeesussäkki. Sillon onkin kivaa kun rupeaa syömään, mutta kun pussi on tunnin päästä tyhjä, olo on sanoinkuvaamattoman kamala.
On melko rasittavaa, kun joka aamu aloittaa uuden ja paremman elämän, mutta kun illalla tulee kotiin, iltaruoan jälkeen tuleekin sellanen olo, ettei voi lopettaa syömistä. Pahinta on, jos sattuu olemaan jotakin keksejä, jäätelöä tms kaapissa. Nykyään en halua meille edes ostettavan niitä (mutta niitä silti on), koska tiedän, että ne menevät seuraavan kahden päivän aikana. Toisaalta ei voi yksin syödä kaikkea, koska ei kehtaa (voi sitä häpeää, kun joku kotona huomaa, että äskön ostettu keksipaketti on týhjä). Sen sijaan tulee aina sitten syötyä kaikkea muuta, mitä kaapista vaan löytyy.
Sori, kun tuli tällanen tilitys nyt tästä.
En muista sitä päivää, milloin ajatukseni ruokaa ja liikuntaa kohteen alkoivat vääristymään. En enää pysty nauttimaan mistään ruuasta ilman valtavaa pelkoa, että kuinkakohan paljon tämä minua lihottaa.
Liikunasta en osaa enää oikein nauttia se on vaan pakkopullaa, jota pakko tehdä ettei leviäisi täydelliseksi valaaksi.
Laihat ihmiset ovat kauniita. Kalehdin heitä, he voivat laittaa mitä tahansa päälle ja näyttävät kauniilta. Heillä eivät läski hölsky, he ovat kiinteitä. He saavaat osakseen ihailevia katseita miehiltä minä en.
Olen 23-vuotias, ilman minkäänlaista elämää. Olen säälittävä nyhverö, liian kiltti sekä täysin näkömätön. Perheessäni nuoremmat sisarukseni saavat kaiken huomion, he ovat ihania, laihoja, menestyviä, toisin kuin minä Minulla ei ole ketään. Kaikki muut ystäväni seurustelevat ja viettävät upeea elämää. Käyden eri paikoissa, kokien eri juttuja, yksinkertaisesti he elävät ja nauttivat siitä. Minä en! Minä vaan esitän. Mulla menee aina hyvin. Mun elämään on fucking amazing. Ja paskat. Mun elämä on paskaa.
Kirjat, tv-ohjelmat, elokuvat ja ruoka ovat minun pakopaikkani tästä kurjasta maailmasta. Pääsen nauttimaan jonkun toisen upeasta elämästä. Ruoka ei koskaan petä minua, ei jätä minua. Se tuo minulle aina lohtua, kun sitä kaipaan. Tieto siitä, että voin illalla syödä kaikkia ihania herkkuja, auttaa minua toisinaan jaksamaan päivän. Toisaalta ruoka on myös pahin viholliseni. Se jää minuun kiinni, takapuoleen, kylkiin, naamaan. Se turvottaa minut.
Mä en opiskele sitä alaa, mitä haluaisin. En päässyt sisään sinne kouluun minne halusin. Nyt pitäisi jaksaa ko. koulua. Inhoan kaikkea siellä. Ihmiset ovat teennäisiä.
Mä olen kauhea. Mutta ennen kaikkea ruma säälittävä otus, jonka täytyisi hankkia elämä!
Mulla on ihan sama juttu. Kaverit ihmettelevät miten voin olla syömättä. Vastaus: koska syön ihan helvetin paljon kun olen yksin. Helposti voin mennä kauppaan ja ostaa "vähän" jädee, karkkia, sipsiä... jne. Kun ei osaa päättää mitä haluaa. Sen jälkeen tulee kamala olo, että on pakko mennä vessan kautta nukkumaan. Siinä kaverit teille. Eikä kukaan osaa epäillä että tässä voisi olla jonkin sorttinen syömishäiriö kun en ole missään mallin mitoissa. Usein kysyn itseltäni miten musta on tullut tällänen? en vaan yksinkertasesti tiiä.
Ihan kun lukisi omaa päiväkirjaa. Kuvasit siis täsmälleen mun elämän.
Tommosen kanssa voi oikeesti vatsa räjähtää...näin kerran webissä semmosen kauhukuvan bulimiitikosta, joka oli kuollut jonkun vatsakalvon repeämään.
Minä oisin voinu kirjottaa tuon saman jutun. Mulla sama tilanne. Joka viikko, joka päivä, alotan uuden, paremman elämän. En ees tiiä miten kauan on ollut näin. Välillä saatan pystyä pari päivää dieeteissäni mut sit taas tulee ahmittua. Niin ja mulla määrät vielä isompia. Syön yleensä kerran päivässä ihan järkyttävän määrän ruokaa ja herkkuja.
Niin ja muutkin kirjotteli siitä miten kaverit ihailee miten hyvä itsekuri ku ei osta karkkia jne. Mulla sekin ihan samaa! Oiskin niin helppoo et söis kerralla vaan yhen jutun, niin minäkin ostaisin. Mut ei.
..löytyy myös täältä. Tosin ikää on vajaa 17 vuotta, eikä opiskelupaikassa ole valittamista, ja kaikki menee muutenkin elämässä hyvin.
Se vaan, että..mä en oo tyytyväinen itseeni, ainakaan painooni. Joka viikko aloitan maanantain lupauksella: tänään en syö mitään hyvää. Maksimissaan kolme päivää menee, ja sorrun taas. :/
Elämä pyörii ruuan ympärillä..