Tällä palstalla on aina välillä haukuttu kamppailulajeja väkivaltaisiksi.
Kamppailulajit koostuvat yksinkertaistettuna enimmäkseen itsepuolustustuspainotteisista, DO-päätteisistä lajeista sekä "kovemmista" kontaktilajeista, jotka on jalostettu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kilpailulajeiksi.
Edelliset, joita itse kutsun tietoisesti virheellisesti budolajeiksi (koska en ole parempaa yhteistä nimeä niille keksinyt), pyrkivät hallitsemaan vastustajaa pääasiassa tuottamalla tälle kipua.
Jälkimmäisessä, etenkin kilpailulajeissa yleensä otellaan eli lyödään ja potkitaan niin pirusti.
No. WHO määrittelee väkivallan olevan tarkoituksellinen fyysisen voiman tai vallan käyttö uhkauksena tai toteutettuna toimintana toista henkilöä tai ryhmää kohtaan.
Medline-tietokannan mukaan fyysinen väkivalta tarkoittaa fyysisen kivun tai vamman tuottamista, fyysistä pakottamista tai havaittua aikomusta aiheuttaa fyysistä kipua tai vauriota toiselle henkilölle.
- Vetää henkeä ja nousee saippualaatikolle -
Näiden määritelmien mukaan kamppailulajeissa esiintyy väkivallan elementtejä - tietenkin.
Toiset ihmiset yhdistävät väkivalta-sanaan heti myös vihan tunteen ja kontrollin menettämisen.
Kamppailulajeissa opetetaan (ainakin pitäisi) ennenkaikkea itsekuria. Vihan tunne (tai mikään muukaan) ei saa alentaa arvostelukykyä. Tällöin kivun tuottaminen Ei ole silmitöntä. Jos on niin silloin puhutaan tappelusta, ei kamppailulajeista.
Kamppailulajeissa ei myöskään pyritä vammauttamaan vastustajaa (no ehkä äärimmäisessä tapauksessa...), vaan hallita tätä nimenomaan kivun tai sen uhan avulla. Mitä taitavampi harrastaja on sitä vähemmän tämän tarvitsee tuottaa kipua saati vammoja.
Ottelupainotteisissa lajeissa taas porukka mänttää yleensä kehässä&suojat päällä. Tällöinkään ei ketään rampauteta. Mielestäni näiden kanssa saa kadulla olla varovainen. Suomen laki hätävarjelusta saattaa pian tulla vastaan.
Loppukaneettina pelkääville vanhemmille, jotka eivät tohdi päästää pientään salille: Parempi että he oppivat rajat, mitä toinen ja itse kestää sekä oppii samalla itsekuria.
Kamppailulajit koostuvat yksinkertaistettuna enimmäkseen itsepuolustustuspainotteisista, DO-päätteisistä lajeista sekä "kovemmista" kontaktilajeista, jotka on jalostettu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kilpailulajeiksi.
Edelliset, joita itse kutsun tietoisesti virheellisesti budolajeiksi (koska en ole parempaa yhteistä nimeä niille keksinyt), pyrkivät hallitsemaan vastustajaa pääasiassa tuottamalla tälle kipua.
Jälkimmäisessä, etenkin kilpailulajeissa yleensä otellaan eli lyödään ja potkitaan niin pirusti.
No. WHO määrittelee väkivallan olevan tarkoituksellinen fyysisen voiman tai vallan käyttö uhkauksena tai toteutettuna toimintana toista henkilöä tai ryhmää kohtaan.
Medline-tietokannan mukaan fyysinen väkivalta tarkoittaa fyysisen kivun tai vamman tuottamista, fyysistä pakottamista tai havaittua aikomusta aiheuttaa fyysistä kipua tai vauriota toiselle henkilölle.
- Vetää henkeä ja nousee saippualaatikolle -
Näiden määritelmien mukaan kamppailulajeissa esiintyy väkivallan elementtejä - tietenkin.
Toiset ihmiset yhdistävät väkivalta-sanaan heti myös vihan tunteen ja kontrollin menettämisen.
Kamppailulajeissa opetetaan (ainakin pitäisi) ennenkaikkea itsekuria. Vihan tunne (tai mikään muukaan) ei saa alentaa arvostelukykyä. Tällöin kivun tuottaminen Ei ole silmitöntä. Jos on niin silloin puhutaan tappelusta, ei kamppailulajeista.
Kamppailulajeissa ei myöskään pyritä vammauttamaan vastustajaa (no ehkä äärimmäisessä tapauksessa...), vaan hallita tätä nimenomaan kivun tai sen uhan avulla. Mitä taitavampi harrastaja on sitä vähemmän tämän tarvitsee tuottaa kipua saati vammoja.
Ottelupainotteisissa lajeissa taas porukka mänttää yleensä kehässä&suojat päällä. Tällöinkään ei ketään rampauteta. Mielestäni näiden kanssa saa kadulla olla varovainen. Suomen laki hätävarjelusta saattaa pian tulla vastaan.
Loppukaneettina pelkääville vanhemmille, jotka eivät tohdi päästää pientään salille: Parempi että he oppivat rajat, mitä toinen ja itse kestää sekä oppii samalla itsekuria.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse harrastan kamppailulajeja sen takia että saan potkia ja lyödä jne... Ei tarvi sitten vapaaaikana alkaa esitellä taitojaan kenellekkään ku saa reeneissä potkia ittensä väsyksiin...
On tullut myös mieleen, että me Budokat varmaan ollaan kaikki senverran saatu siipeemme, että tiedetään mitä kipu oikeasti on. Se ainakin on johtanut itselläni siihen, että myötäelämisen taito on kasvanut. Jos joku toinen loukkaa tietää mitä se on. Eli en myöskään tahdo tuottaa tietoisesti ! kipua kenellekkään. Pännii nämä leffa tappelut, kun miestä hakataan kuin vierasta sikaa. Oikeasti niissä lähtisi henki moneen kertaan.
Sama homma mul, tosin harrastan nyrkkeilyä..
tuosta "loppukaaneetista" mieleen tulleena:
Tällainenkin viesti tänne on lähetetty:
"Minä vein poikani karate-dojolle hänen ollessa n. 8 vuotias. Siitä on nyt n. 4 vuotta.
Poikani on hieman erilainen, häntä on kiusattu ym ym. tavallista. Siksi karate- siis noin itsepuolustusmielessä. Mutta se kaikkein tärkein ja merkittävin asia näiden vuosien aikana on ollut jotain muuta kuin lyömisen/potkimisen oppiminen.
Poika on muuttunut. Hän on kasvanut henkisesti paljon tänä aikana. Hän on oppinut kunnioitusta muita kohtaan, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, esiintymisvarmuutta, rohkeutta, uskallusta, itsetuntemusta, itseluottamusta. Hän on saanut vastuuta itsestään ja muista ja oppinut kantamaan sitä, hän on oppinut fyysisyyttä, oppinut olemaan enemmän sinut kivun kanssa, hän on saanut menestystä sopivasti kilpailuissa ennen kaikkea kunniottamalla muita-ei aliarvioimalla.
Ja paljon muuta.
Mutta paljolti on kysymys myös valmennuksen/ohjauksen tasosta ja laadusta. vanhemmat olkaa tarkkoja mihin seuraan lapsenne viette. Katselkaa ja kuunnelkaa..."
Uskaltakoon vanhemmat antaa lapsilleen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä....
vai mitä?
samaa mieltä jutussasi olleen lainauksen kanssa. Asiaa käsitelty jo aiemmin: http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=109&conference=1500000000000049&posting=8000000000008471
capoeira. Capoeirasta ja väkivallasta ei oikein voi edes puhua samana päivänä.
Kerrohan mikä on sanomasi meille bodo-lajien harrastajille, joita ei missään vaiheessa pidä sotkea väkivallalla mässäilijöihin.
Budo on paljon muuta kun lyöntiä-suojausta ja toisen hallintaa, se on elämäntapa - elämänviisautta. Päällepäin se voi ulkopuoliselle näyttää hyvinkin väkivaltaiselle, mutta lajiin pääsee sisälle vain harjoittelemalla hyvässä seurassa.
"Todellinen budo on rauhan ja harmonian säilyttämistä. Harjoittele päivittäin ilmaistaksesi tätä henkeä koko maailmalle"
Morihei Ueshiba
Olisi mukavaa kuulla ns. asiantuntian lausunto ko. asiasta.
http://www.angelfire.com/jazz/kakedojo/
Tuleepi vaan mieleen tuo 70-luvun loppupuoli,
kun lähes aina kun oli joku kaupungilla tappeluun
joutunut, niin melkeimpä poikkeuksetta Ilta-päivä
lehdessä luki Karate-potku.
Ei ole koskaan selvinnyt kuinka jopa tavallinen
ns. kadunmieskin siihen aikaan oli niin budo-lajeihin perehtynyt,
että heti tunsi tekniikan karateen kuuluvaksi .......
Tätä asiaa on käsitelty täällä aikasemminkin, ja eräs ihminen ilmaisi tämä asian näin "Nämä kamppailulajit eivät lisää väkivaltaa,toisaalta ne saattavat lisätä tappelussa syntyneiden vammojen vakavuutta".Väkivaltaisuus on synnynäistä tai jonkun henkilön aiheuttama häiriö toiselle, mutta sitä ei lisää kamppailu-urheilu se jopa poistaa sitä ,monet väkivaltaiset yksilöt purkaavat väkivaltaisuutta säkkiin tai muuhun vastaavaan.
http://www.uta.fi/~mm59184/thain.htm
Tuohan oli hyvä ja seikkaperäinen selvitys kamppailulajeista.
Nyt pikkuhiljaa alkaa tuo asia minullekkin valkenemaan...
http://www.angelfire.com/jazz/kakedojo/
Hmm... Eikös Budon tehtävä ole opettaa elämään rauhassa ilman väkivaltaa? Tuohan tuo kokemus tietty valmiuden puolustautua jossain vaiheessa, muutoin opetus jää lähinnä lisääntyneeksi itsevarmuudeksi, pelkokin päästää sitten joskus irti (syntyy henkinen taito/uskallus kuolla.) Itse olen vielä matkalla sisäisen rauhan syntymiseen, harjoitteluni on aika selviytymislähtöistä.
Riski joutua oikean väkivallan uhriksi on aina olemassa, ei siltä karkuun pääse. Tuon vaaran olemassaolon kanssa pitää vaan oppia elämään, sitten ei tarvitse enää valmistautua ehkä kohtaamaan väkivaltaa. Tai joitain, ota siitä sitten selvää...
Media yhdistää budon virheellisesti väkivaltaan, käsityksen voi korjata vain omalla esimerkillä ja oikealla tiedottamisella. Budo on hyvin kurinalaista harjoittelua, eivät budokat heilu kadulla tappelemassa. Lopulta puolustaminenkin voi olla väkivaltaa, mutta se on oikeudenmukaista valkoista väkivaltaa, jolla ehkäistään vielä suurempi paha tai väkivalta. Tätä asiaa säätelee laki ja oma moraalikäsitys.
Realismi on aika hyvä lähtökohta kaikkeen, Jeesustelu on surkein mahdollinen lähtökohta ja nihilismi ei toimi enää lainkaan. Oikea tie on kohtuuden ja oikeudenmukaisen puolustautumisen tie, sitä voi kutsua Budoksi "väkivallan pysäyttämisen tie." Elä puoliksi itsellesi, puoliksi muille." - Doshin so.
Toivon jossain vaiheessa saavuttavani tuon kuoleman ongelman kanssa sen tilan, että on ihan sama milloin tämä reissu loppuu. Sitten voi keskittyä oikeasti harjoittelemaan budoa, ennen sitä harjoittelu on itsepuolustusharjoittelua, myönnämmepä sen itsellemme tahi emme.
Harjoitteluintoa kaikille!