Masennus, syy viedä lapset?

Rakas ystävä haluan rohkaista sinua että menet lääkäriin.ei masennus ole syy siihen että sinulta viedään lapset.Huostaan tai pikaiseen huostaan ottoon on oltava todella painavat syyt,esim vanhempien alkoholismi huumeet tai niin vakavat mielenn terveys ongelmat etteivät pysty huolehtimaan lapsista.Tarkennettuna lapsi tai lapset jätetään heitteille ja se on jo todella vakava asia,ja silloin siihen on puututtava.
Mutta jos tilanteesi on tuo miten kirjoitat voit huoletta hakea apua ja minusta sinun on ehdottomasti sitä haettava.Ajattelet omaa ja lastesi parasta.
Joskus on hajottava niin pieniksi palasiksi,että paraneminen alkaa.
Olen itse sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja silloin ajattelin että mitään näin kamalaa ei enää saa tapahtua.
Nyt olen masentunut mutta pärjään ystävien tuella,en ole vielä hakeutunut lääkärin puheille mutta menen heti jos mielialani ei tästä pian kohene.
Kun katson noita kahta vesseliä ajattelen aina et jotain hyvää minäkin olen saanut aikaan.
Minua on elämä kohdellut rankasti,kohtuuttoman kovalla kädellä.Olen juuri tekemässä eroa miehestäni.hän on yrittänyt hallita minua henkisesti vuosia en halua omille lapsille tälläistä elämää.Tiedän että edessä on todella kovat ja raskaat ajat.mutta haluan elämän missä voin henkittää vapaasti.Toivotan sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää.

Rohkeasti vain lääkäriin. Taatusti ei sossu lapsiasi ota. Siihen tarvitaan huomattavasti kovemmat perusteet.

Se on varmaan tosiaan ihan tapaus kohtaista ja miten henkilö joka on masentunut jaksaa lasten kanssa.Ei voi tietenkään yleistää sos viranomisia mut minun kokemukset ovat vain ja ainoastaan huonoja.
Sairastuin nuorimmaisen synnyttyä masennukseen ja jouduin sairaala hoitoon.lapsi oli tämän ajan hyvässä hoidossa hänellä ei ollut mitään hätää.
Sitten alkoi se sossun tanttojen ajo jahti ja kyl siinä aika heikoilla on kun on lääke pöhnässä ja mieli sekaisin.Voisi joku kertoa miten siinä itseäsi puolustat ja vaikka parannutkin on sinulla hirveä työ todistaa et pärjäät lapsesi kanssa.
Sen jälkeenkin on ollut vaikeaa monesta eri syystä mutta ikinä en tule heiltä apua hakemaan,en ole heille missään kiitollisuuden velassa.
Olen sitä mieltä että viimeiseen asti kannattaa apua hakea muualta ja ystäviltä ja tämä on vain minun kokemus,en halua missään nimessä yleistää.
Ja rohkaisen sinua hakemaan apua oikeista paikoista mitkä ne sinun tapauksessa sitten ovatkaan.Ainakin täällä missä minä asun ei sos tantoilla ole mitään moraalia ja vielä vähemmän sos johtajalla,eli hänelle on hieman vaikea valittaa.
Vieläkin kun näen kyseisiä virkailijoilta näen punaista ja ilmaisen sen katseella heille.Minulle he ovat pelkkää ilmaa ja en toivota heille kuin pelkkää huonoa elämään,niin katkera ole heidän loukkauksistaan ja mielipuolisesta käyttäytymisestä.Jos joku sos mamma tämän lukee mene peilin eteen ja katso miten sitä valtaasi käytät ja oletko ylpeä itsestäsi.

Kun sairastuin vaikeaan masennukseen, tyttäreni oli ekaluokalla koulussa. Koska olin yksinhuoltaja, minulle tarjottiin sairaala-ajaksi mahdollisuutta, että tyttäreni olisi asunut kanssani sairaalassa ja käynyt koulua sieltä käsin taksilla.

En sitten kuitenkaan halunnut sairaalaan, mutta missään vaiheessa kukaan ei edes vihjannut mistään lapsen huostaanotosta.

Tärkein yksikkö on perhe, ja jos äiti ei masennuksen vuoksi suoriudu lastensa huollosta, tarjotaan ensimmäisenä kotiapua. Perheen hajottaminen on vasta äärimmäinen keino joka edellyttää väkivaltaisuutta tai vakavia laiminlyöntejä.

mene joko kriisikeskukseen tai lääkärille ja kerro ongalmasi Jos paikkakunnallasi on psykiatrian avohoitopoliklinikka niin voisit saada sinne lähetteen? Siel käydään päivisin n. 6h ja sisältö keskustelua, taide/musiikkiterapia yms. ehdottomasti kuulut sairaslomalle, eikä se ole syy viedä Sinulta lapsia, joten voit ihan turvallisesti kääntyä sosiaaliohjaajan puoleen ja kertoa Hänelle asiantila jotta kykenet lapsesi hoitamaan, mutta tarvitset tukea&hoitoa. Lääkäri kyllä kirjoittaa lausunnon millasessa kunnossa olet ja minusta kun kykenit noin selkeästi asioistasi kirjoittamaan tänne, niin ei pitäs olla mitään huolta siitä, että menettäisit lapsesi huoltajuuden. Nyt vain heti pikimiten asiat järjestämään, niin toipumisesi myötä osaat ja jaksat jatkaa lastesi kanssa elämää eteenpäin (kriisikeskuksen henkilökunnasta vois saada myös tukihenkilö mukaan niin lääkäriin kuin soskuunkin! Tekevät jopa kotikäyntejäkin, ainakin meidän paikkakunnal asiat niin hyvin! Rohkeutta ja valoisaa tulevaisuutta Sinulle ja lapsillesi ja kerrohan sit ajastaan miten mennyt jotta muutkin voimme iloita kanssasi kun asiasi kunnossa. TÄRKEIN pointti että sitoudut todella hoitoosi onhan Sulla MOTIVAATIOna Lapset!

Nyt asiat lähtivät sitten rullaamaan. Tuli sairaslomaa kuukausi, lääkitys ja keskusteluapua saan depressio-projektista.
Mietin vain, että riittäkö tosiaan tuo kuukauden sairasloma? Paraneeko tästä sitten niin nopeasti?