Nettipeli riippuvainen

kekefarmeri

Jees. Musta tuntuu et oon nettipeli riippuvainen... pelaan koulusta tultuani yöhön asti. Kyseisen pelin nimi on World Of Warcraft jos joku tietää! www.wow-europe.com
kyseiseltä sivulta löytyy kaikki info mitä tarvii pelistä tietää..
takaisin aiheeseen..: Jep elikkä pelaan ihan kauheasti tätä kyseistä peliä ja se tuntuu sotkevan jonku verran myös muuta elämistä.. suhteet ihmisiin kaikkoaa hiljalleen ja niitä yritän viikonloppuisin parannella.. ajattelin että mitä tekisin ilman tätä peliä/jos se lopetettaisiin.. huolestuttaa mihin elämäni valuu ja onko tämä peli sen arvoista että elämäni "parhaimmat" vuodet tällääntyvät pelin ääressä...
jotkut muutki varmaa on tähän peliin varmasti addiktoituneet, joten laittakaas jotain omia tuntemuksia takaisin :)

7

1845

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Myös minä huolissani

      Heips.Minun lähipiirissäni myös parikymppinen poika, jonka elämän täyttää sama peli. Eli toisin sanoen mitään muuta mielenkiinnon kohdetta ei ole. Koulun hoitaa, mitä nyt alkuviikon poissaoloja on ollut useita viikonlopun pelivalvomisien takia.Koulusta tultuaan avaa heti tietokoneen ja siitä ei poistu muuta kuin syömään ja ruoatkin vie usein tietokoneen ääreen. Viikonloput pelaa usein yötä päivää. Perjantaina kun tulee koulusta seuraavan kerra käy ulkona maanantai-aamuna kun menee kouluun. Siis ei käy ollenkaan ulko-oven ulkopuolella viikonloppuisin, koska aika menee tietokoneella. Pojalla on yksi kaveri, joka käy saman pelin tiimoilta kylässä, muuten aivan täysin pelin lumoissa. Vanhemmat eivät näe ongelmaa vaika siitä on keskusteltu. Huolestuttaa tällainen eristäytyminen.

    • mutsi

      Joo, tyhmyyttäni tuli tuo peli ostettua 17v. pojalle joululahjaksi kun sitä niin toivoi. Sen jälkeen aina koneella viihtynyt poika on täysin jumittunut koneelle. Tulee koulusta ja alkaa kohta pelaamaan, olemme pakottaneet pitämään 1,5 h tauon illan aikana (sekin tuppaa supistuun), tauon yleensä viettää telkan ääressä. Sen jälkeen pelaa ko. peliä myöhään yöhön, aamulla sitten väsyneenä kouluun. Poika on lukiossa ja koulunkäynti on aivan selvästi kärsinyt, koskaan ennen ei ole tullut hylättyjä arvosanoja niin kuin nyt. On hänellä jokusia kavereitakin ja tyttöystäväkin, mutta useasti on käynyt ettei poika "jaksa" lähteä näiden matkaan kun pitää pelata. Kotitöistä tms. ei viitsi edes puhua. Peliaikaa tulee viikolla hyvinkin 6 h ja viikonloppuisin vielä paljon enempi. Mitä tämän ikäisen kanssa voisi tehdä ?
      Harkitsemme pelin täydellistä kieltämistä, terapiaa tms. Jotain on pakko tehdä, olisiko kellään neuvoa ?

      • kekefarmeri

        Se tuntuu olevan aikalailla omasta tahdosta kiinni. Ite rajotan pelaamistani lähtemällä viikonloppusin viihteelle(baariin tai muuten vaan kavereitten kanssa jonnekkin) ja viikolla kahville kavereitten kanssa. Mut tää pelaaminen alkaa näkyy aikalailla jo koulutöissä ja numeroissa. ammatia menin opiskelemaan ja aion sen myös suorittaa loppuu. Tota peliä varmaa pelailee ihminen siihen asti kunnes kyllästyy, jos kyllästyy. Mut muutaki elämää pitäs olla ku ainoastaa tää peli...


    • Sresl

      Tuo peli kyllä on koukuttava.. Laaja maailma, paljon tekemistä ja maksimi tasot saa vain armottomalla tahkoomisella.. Itse pääsin eroon pelistä suoraan sanoen kyllästymällä peliin.. Muutaman kuukauden pelasin lumoissani, sit kaikki oli jo koettu ja peliaika pois.

    • ex-addikti

      Hei vaan!

      Mulla on antaa toivoa teille epätoivoisessa tilanteessa oleville ihmisille (tiedän tilanteen epätoivoisuuden omista kokemuksista... riippuvuus kyseiseen peliin). Joten kuunnelkaapa tätä ja kokeilkaa! Se ei kyllä tule olemaan helppoa, sillä minulle annettiin näitä samoja neuvoja, mutten koskaan ottanut niitä vastaan... No kokeilkaa kuitenkin te fiksumpina ihmisinä!

      Ensinnäkin hieman omaa taustaani: Itselläni oli ollut ihan järkyttävä riippuvuus World of Warcraftiin, joskaan en myöntänyt sitä itselleni ikinä. Te sentään olette myöntäneet ongelmanne itsellenne ja hakeneet apua, se on ensiaskel parantumiselle! :) Saatoin uppoutua pelimaalmaan ties kuinka moneksi tunniksi päivässä enkä saanut konetta sammutetuksi lähteäkseni vähän ulos tuulettumaan tai vaikka urheilemaan kavereitteni kanssa. Kamalasti ei minulla niitä kavereita ollutkaan, ja hekin olivat nörttejä minun ohellani.

      Noh, minkä takia sitten lopetin pelaamisen? En ole vielä aivan varma itsekään, mutta tapasin aivan ihastuttavan tytön koulussa. Hän oli yhtä hymyä, nauroi koko ajan ja oli vielä ihan uskomattoman kaunis luonnekin (itse olin junttipulla-tunnekylmä-perussuomalainen, mutta olen muuttunut ihan vastakohdaksi!). Kyselin häneltä, miten hän on noin pirteä koko ajan, ja hän sanoi urheilevansa paljon. Hän lenkkeilee, käy tanssituneilla jne. Halusin itse olla samanlainen ilopilleri kuin hän ja päätin kokeilla urheilun vaikutusta itseeni. Vaikutus oli uskomaton! Nyt olen ollut 3kk "kuivilla." En enää tunne MITÄÄN pakkoa netittämiseen, eikä se enää edes jaksa kiinnostaa.

      Siispä seuraavat asiat ohjaavat sinut irti riippuvuudesta:

      1. Myönnä riippuvuus itsellesi (niinkuin te olette tehneet).

      2. Sinun täytyy saada motiivi lopettamiselle. Itselleni se oli se, että tahdoin olla yhtä pirteä, kuin se tyttö koulussa, Niina (nimi muutettu), sillä hän vaikutti todella onnelliselta ihmiseltä (ja niin hän onkin!). Halusin itsekin olla ONNELLINEN, enkä mikään tylsämielinen nysvä, joka istuu koneella kaiket päivät. Sori, jos otitte ton henk.koht., mutta vaikee keksiä parempaa kuvausta. Eli oma motiivini oli olla onnellinen, ettekö tekin haluaisi olla onnellisia?

      3. Keksikää muuta tekemistä. Aluksi saattaa olla vaikeaa keksiä, kun on niin tottunut istumiseen. Mutta soittakaa kavereillenne ja keksikää jotain, urheilkaa, aloittakaa uusi harrastus/harrastuksia, asettakaa itsellenne selkeä aikaraja netittämiselle per päivä, ahtakaa aikataulunne niin täyteen, ettei netittämiseen ole paljoa aikaa.

      Itse tosiaan aloitin lenkkeilyn, kitaran soittamisen ja aloin pelata tennistä aktiivisemmin kuin ennen. Lenkkeillä kannattaa ehdottomasti! Siinä vain on se vaara, että aloittelija voi kyllästyä siihen, koska ei tunne omaa kroppaansa ja juoksee liian kovaa, jolloin se tuntuu pahalta ja siihen kyllästyy. Urheilun pitää olla hauskaa, ja sitä lenkkeily on! Kun vain ensin löytää oman rytminsä... Eli muun tekemisen keksiminen on ehdottomasti avainasemassa riippuvuudesta pääsemisessä.

      4. Sosiaaliset suhteet. Itse en uskonutkaan, miten hienolta voikaan tuntua se, että tapaa uusia ihmisiä! Jos ihan tosissaan tutustuu uusiin ihmisiin ja keskittyy heidän kanssa keskustelemiseen, saattaa ajantaju kadota vielä pahemmin kuin koneella istuessa. Omakohtaista kokemusta löytyy. Yhtenä päivänä tämä tyttö kutsui minut heille käymään, ja meninkin sinne klo 13:ksi. Kun katsoin kelloa ja luulin viipyneeni siellä korkeintaan 2-3 tuntia, kello oli 20.30. Painotan, että olimme ainoastaan KAVEREITA; emme seurustellet. Ihan pelkästään keskusteltiin ja tutustuttiin paremmin. Nykyään olemme ylimmät ystävykset ja itse olen pahasti rakastunut, kuten hänkin. Mutta silloin, kun olin siellä, ei minulla ollut taka-ajatuksia; menin sinne ihan vaan kaverina. Sen jälkeen olen saanut ihan älyttömästi uusia kavereita, kun ihmispelko meni tämän tytön mukana. Joten jos sinulla on vaikeaa tehdä tuttavuuksia/sinulla on ihmispelkoa, niin siihen ei auta muu kuin harjoitus. Se hyvä, mitä siitä voi saada, on todellakin riskien arvoista!

      No tässä tämä suunnilleen sitten olikin... Onnea vaan kaikille WoW-riippuvaisille! :) Jos haluatte keskustella lisää, niin älkää epäröikö HETKEÄKÄÄN mailata mulle!!! [email protected]
      Pistäkää tonne kysymyksiä, palautetta, ihan mitä vaan! Autan tosi mielelläni!

      • kekefarmer

        Noniin, aika mahtava tarina :) mutjoo periaattees ihmisuhteen takia addiktoiduin tähänkin.. tärkein ihmisuhteeni katkes niin piti sitä lohtua hakea jostain, sentää onnellinen ettei se ollu viina/huumeet.

        Nyt sitä riutuu himas aikalailla, itsetunto ei oo korkeimmal. täs kaikenlaist yrittäny keksii ohelle mut emt, ehk tää vaan on osa mun elämäntapaa ja en ees välttämättä haluu eroon.
        Tietysti jos jotain mahtavaa tapahtuis ihmisuhde rintamal ni peli varmasti jäis pois aikalailla..

        kirjottele ihmees lisää, on lohduttavaa lukea :)


      • ex-addikti
        kekefarmer kirjoitti:

        Noniin, aika mahtava tarina :) mutjoo periaattees ihmisuhteen takia addiktoiduin tähänkin.. tärkein ihmisuhteeni katkes niin piti sitä lohtua hakea jostain, sentää onnellinen ettei se ollu viina/huumeet.

        Nyt sitä riutuu himas aikalailla, itsetunto ei oo korkeimmal. täs kaikenlaist yrittäny keksii ohelle mut emt, ehk tää vaan on osa mun elämäntapaa ja en ees välttämättä haluu eroon.
        Tietysti jos jotain mahtavaa tapahtuis ihmisuhde rintamal ni peli varmasti jäis pois aikalailla..

        kirjottele ihmees lisää, on lohduttavaa lukea :)

        Moi taas!

        Vai on addiktoitumisen taustalla sosiaalinen syy... No kieltämättä elämän vaikeissa tilanteissa sitä tulee haettua lohtua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että on parempi istua koneella kuin ryypätä tai käyttää huumeita. Silti se ei kuitenkaan ole paras tapa hakea lohtua ainakaan omasta mielestäni. Se, minkä olen todennut parhaaksi, on puhua jollekulle. Oot varmasti kuullu samaa kouluterveydenhoitajilta ym. mutta siinä on todella totuuden siemen! Lohtua kannattaa hakea läheisistä ihmisistä. Aidon ystävän tunnistaa siitä, että he kuuntelevat, kun sinulla on vaikeaa. Jos sinulla ei ole tällaisia, voisit kokeilla jonkun ulkopuolisen auttajan apua (kouluterveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä jne.).

        Toisaalta sanoit, ettei sinulla ole paljoakaan kavereita nyt, ja että itsetuntosi on matalalla. No mitä itsetuntoon tulee... Mulla ei varmaan sellasta sillon addiktioaikanani ollutkaan. Se että sain edes suuni avatuksi tälle tytölle (tai kelle tahansa vieraalle ihmiselle) oli aivan järkyttävä kokemus: sydän hakkas, hiki valu jne. Mut heti kun tutustuttiin paremmin mä huomasin, että se todellakin kuunteli! Kerroin sille olleeni ala-asteella koulukiusattu ja muuta, niin hän kyllä kuunteli ja piristi mua! Se että sain puhutuksi oli mulle itsetuntoruiske, eikä aikaakaan kun itsetuntoni oli niin korkealla, että sain kerätyksi rohkeutta kysyäkseni häntä treffeille. Mutta siis se, mitä tarvitset, on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita sinusta henkilökohtaisesti. Ja Tärkeää on se, ettet odota ihmisten tulevat tutustumaan sinuun. Päinvastoin, mene ja avaa keskustelu ja puhu ihan mistä vaan. Helppoa se ei ole, mutta itsetuntoa ei saa kuin ottamalla sosiaalisia riskejä. Tämän itsetuntoruiskeen jälkeen minulla on tapahtunut huomattava muutos kaveririntamalla: en enää pelkää puhua ihmisille, tulen toimeen kaikkien kanssa, ja uskallan hakea heiltä tukea. Oikeastaan ainut asia, mikä tällä hetkellä rajoittaa itsetuntoani on käteni, jotka hikoilevat ihan tajuttomasti. Ei väliä olenko yksin, seurassa tai mitä tahansa teenkin, ne senkun ovat ihan läpimärät. Mutta alan päästä pikkuhiljaa yli tästäkin traumasta...

        Tärkeetä on myös, että uskot siihen, että on mahdollista parantua. Jos ei usko, motivaatio menee. Ja siksi yritänkin parhaani mukaan vakuutella sen olevan tosiaan mahdollista! Kun on muuta tekemistä ja ihmissuhteet jokseenkin kohdallaan, sitä huomaa millaista ajanhukkaa pelaaminen on, eikä se enää jaksa kiinnostaa. Kuitenkin todellinen elämä on paljon moninaisempaa kuin no-life. Sen eron huomaa tosi äkkiä! Itse olin koukussa pelaamiseen n. 5-vuotiaasta asti, ja lopetin ollessani 16. Niinkin pitkän addiktion, ja pidemmänkin, jälkeen on tosiaan mahdollista päästä irti. Olen vieläkin 16, täytän marraskuussa 17.

        Ja tosiaan, jos haluut pistää jotain henk.koht. juttuu ni pistä [email protected] En tiedä miten voin sanoa sen luotettavasti, mutta mulle voit pistää mitä vaan, ja luottaa etten levittele. Ei tarvii edes koskea tätä peliaddiktiota, vaan ihan mitä vaan.

        Palaillaan!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      3
      1163
    2. Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."

      ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w
      Tv-sarjat
      18
      966
    3. En koskaan

      Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v
      Ikävä
      49
      860
    4. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      15
      820
    5. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      13
      819
    6. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      4
      794
    7. Mitä teet mies

      Tälleen vappuaattona? Mietityttää, että onkohan sulla joku nainen, jonka kanssa vietät vapun? 😔
      Ikävä
      20
      760
    8. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      751
    9. Nainen, olet kaipaillut seuraani

      Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan
      Ikävä
      77
      748
    10. Kirjoitit joskus minulle tietäen

      Että se olin minä.
      Ikävä
      47
      728
    Aihe