NAISET RYHDISTÄYTYKÄÄ

Kun ajattelenkin PUHUMISTA hänen kanssaan, johan heikottaa, polvet lyö setsuuria ja ääni varisee, vaikken ääntäkään päästä. Sydän hakkaa, pulssi kiihtyy, hengitys tihenee, puna nousee kasvoille, heikottaa, hymy jäätyy kasvoille, kädet vapisevat, en muista yhtäkään järjellistä suomen sanaa, ymmärtäisiköhän tuo, jos sanoisin puhuvani kielillä - no, eipä tee mieli mennä puhumaan :)

Ei tiinari enää kirjoitti:

Kun ajattelenkin PUHUMISTA hänen kanssaan, johan heikottaa, polvet lyö setsuuria ja ääni varisee, vaikken ääntäkään päästä. Sydän hakkaa, pulssi kiihtyy, hengitys tihenee, puna nousee kasvoille, heikottaa, hymy jäätyy kasvoille, kädet vapisevat, en muista yhtäkään järjellistä suomen sanaa, ymmärtäisiköhän tuo, jos sanoisin puhuvani kielillä - no, eipä tee mieli mennä puhumaan :)

Lue lisää

Mahottoman hauskaa tekstiä edelliseltä.
Ihan alkoi juttelujalkaa vipattamaan. Tahtoo sekota sanoissa ja pistää keelen solmuun ja unohtaa järjenpiuhan. Huu keörs vaikka mönkää menee.Menee se silloinkin jos jään yksin nurkkaan miettimään ja murhetimaan mitä hälle sanoisin.Sama se mitä sanoo,kuhan jotain sanoo.
nim.merk.teinpä niin tänäänkin

kyllä mä aina olen suoraan sanonut kun ihastuin johonkin. En todellakaan ole salannut ja vaan mietiskellyt että mitä jos..ei mitään saa jos ei anna. Joskus on tullut "turpaan" mutta se on vaan elämää ja onpa ainakin yrittänyt.
En usko että oisin nytkään naimisissa jos en ois ollut aikoinaan rohkea ja tehnyt aloitetta .Siihen ois jäänyt..mutta se ei pelaa joka pelkää..

vaan.. kirjoitti:

kyllä mä aina olen suoraan sanonut kun ihastuin johonkin. En todellakaan ole salannut ja vaan mietiskellyt että mitä jos..ei mitään saa jos ei anna. Joskus on tullut "turpaan" mutta se on vaan elämää ja onpa ainakin yrittänyt.
En usko että oisin nytkään naimisissa jos en ois ollut aikoinaan rohkea ja tehnyt aloitetta .Siihen ois jäänyt..mutta se ei pelaa joka pelkää..

Lue lisää

Kehveli sentään, kun minun tilanteeni on se, että juttelen erään ihmisen kanssa työympyröissä monesti näistä lähestymisasioista ihan yleisellä tasolla. Hän antaa hyviä neuvoja, mutta eipä taida aavistaa, että minä kun haluaisin soveltaa niitä mainittuja vinkkejä juuri Häneen :)

Minusta tuntuu, että tämä lähestymistapa on hyvin feminiininen. Jotenkin on viehättävääkin lukea pilvilinnakeskustelua.

Itse olen siinä mielessä aivan toista maata, että aloitekyky on hallussa ja toimintatapa ripeä. Onko sitten niin, että naiset haluavat itseään lähestyttävän varovaisesti?

gila kirjoitti:

Minusta tuntuu, että tämä lähestymistapa on hyvin feminiininen. Jotenkin on viehättävääkin lukea pilvilinnakeskustelua.

Itse olen siinä mielessä aivan toista maata, että aloitekyky on hallussa ja toimintatapa ripeä. Onko sitten niin, että naiset haluavat itseään lähestyttävän varovaisesti?

Lue lisää

Taisit osua naulan kantaan, Gila! Naiset taitavat pitää viettelystä ja kaikenlaisista varovaisista huomionosoituksista. Ajattelisin sillä osittain olevan naisen siveellisyyteen liittyvät historialliset ja sosiaalipsykologiset selityksensä, joiden ydin lienee mahdollisuudessa peruuttaa tai palauttaa tilanne lähtökuoppiinsa. Varovainen lähestymistapa jättää toiselle mahdollisuuden viheltää peli poikki ennen kuin on liian myöhäistä... Kiinnostava aihe - täytyy palata asiaan vielä myöh.

Itse muuten allekirjoitan sanonnan, jonka mukaan ei ole kauniimpaa tapaa lähestyä naista kuin lempeästi lausua hänen nimensä... :)

Edellinen kirjoitti:

Taisit osua naulan kantaan, Gila! Naiset taitavat pitää viettelystä ja kaikenlaisista varovaisista huomionosoituksista. Ajattelisin sillä osittain olevan naisen siveellisyyteen liittyvät historialliset ja sosiaalipsykologiset selityksensä, joiden ydin lienee mahdollisuudessa peruuttaa tai palauttaa tilanne lähtökuoppiinsa. Varovainen lähestymistapa jättää toiselle mahdollisuuden viheltää peli poikki ennen kuin on liian myöhäistä... Kiinnostava aihe - täytyy palata asiaan vielä myöh.

Itse muuten allekirjoitan sanonnan, jonka mukaan ei ole kauniimpaa tapaa lähestyä naista kuin lempeästi lausua hänen nimensä... :)

Lue lisää

Minusta ei taida olla näiden herkkien naisten hienotunteiseksi viettelijäksi ;(

Ja tuo pelin poikki viheltäminen... tietysti niin voi tehdä, mutta miksi puhutaan pelistä? Minua sellaiset pelaamiset ja eteen-taakse soutamiset-huopaamiset eivät viehätä. Olen enemmän toiminnan kannalla.

Pitäisiköhän minunkin kehittää naisellinen tyyli vai yrittää vaan odottaa, että joku itseni kaltainen ripeä ja suoraviivainen nainen tulee vastaan? Kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Koska aitous on aina aitoa.

gila kirjoitti:

Minusta ei taida olla näiden herkkien naisten hienotunteiseksi viettelijäksi ;(

Ja tuo pelin poikki viheltäminen... tietysti niin voi tehdä, mutta miksi puhutaan pelistä? Minua sellaiset pelaamiset ja eteen-taakse soutamiset-huopaamiset eivät viehätä. Olen enemmän toiminnan kannalla.

Pitäisiköhän minunkin kehittää naisellinen tyyli vai yrittää vaan odottaa, että joku itseni kaltainen ripeä ja suoraviivainen nainen tulee vastaan? Kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Koska aitous on aina aitoa.

Lue lisää

Olet aivan oikeassa: Tarkemmin ajateltuna on suorastaan inhottavaa puhua pelistä, sillä sitähän sen nimenomaan ei pitäisi olla, kun vahvoista ja kuitenkin herkistä tunteista on kysymys!

Soutaminen ja huopaaminen on ihan ok, mutta niin on suora lähestymistapakin, molemmat voivat kertoa aidoista tunteista... Ollapa sellainen tunnevirtuoosi, että kykenisi valitsemaan oman toimintatapansa kulloisenkin tilanteen mukaan :)

Edellinen kirjoitti:

Olet aivan oikeassa: Tarkemmin ajateltuna on suorastaan inhottavaa puhua pelistä, sillä sitähän sen nimenomaan ei pitäisi olla, kun vahvoista ja kuitenkin herkistä tunteista on kysymys!

Soutaminen ja huopaaminen on ihan ok, mutta niin on suora lähestymistapakin, molemmat voivat kertoa aidoista tunteista... Ollapa sellainen tunnevirtuoosi, että kykenisi valitsemaan oman toimintatapansa kulloisenkin tilanteen mukaan :)

Lue lisää

Ilman muuta soutaminen ja huopaaminen voi olla jonkun aito tapa edetä.

Olisiko muuten hyvä, että aina vaihtaisi omaa tapaansa toimia sen mukaan, mikä "puree" paremmin? Ehkä se on silloin hyvä, jos se on oma ominaisuus - tuo toimintatapojen moninaisuus. Mutta jos se olisi teennäistä ja laskelmoivaa, tuntuisi että kyse on saalistuksesta. Entä sitten, kun saalis on jo kiinni - sittenkö palattaisiin omaan luontaiseen tapaan, mikä ei ehkä olisi purrut saalistusvaiheessa?

Kaipa on parasta pysyä omana itsenään, niin jaksaa paremmin vastata huutoonsa. Tapaapahan sitten jonkun "oikean" ehkä joskus...

gila kirjoitti:

Ilman muuta soutaminen ja huopaaminen voi olla jonkun aito tapa edetä.

Olisiko muuten hyvä, että aina vaihtaisi omaa tapaansa toimia sen mukaan, mikä "puree" paremmin? Ehkä se on silloin hyvä, jos se on oma ominaisuus - tuo toimintatapojen moninaisuus. Mutta jos se olisi teennäistä ja laskelmoivaa, tuntuisi että kyse on saalistuksesta. Entä sitten, kun saalis on jo kiinni - sittenkö palattaisiin omaan luontaiseen tapaan, mikä ei ehkä olisi purrut saalistusvaiheessa?

Kaipa on parasta pysyä omana itsenään, niin jaksaa paremmin vastata huutoonsa. Tapaapahan sitten jonkun "oikean" ehkä joskus...

Lue lisää

Sanailit minut suohon :) Eipä tuohon ole vastaan sanomista... Tackar och pockar, ja poistuu takavasempaan :)

Edellinen kirjoitti:

Taisit osua naulan kantaan, Gila! Naiset taitavat pitää viettelystä ja kaikenlaisista varovaisista huomionosoituksista. Ajattelisin sillä osittain olevan naisen siveellisyyteen liittyvät historialliset ja sosiaalipsykologiset selityksensä, joiden ydin lienee mahdollisuudessa peruuttaa tai palauttaa tilanne lähtökuoppiinsa. Varovainen lähestymistapa jättää toiselle mahdollisuuden viheltää peli poikki ennen kuin on liian myöhäistä... Kiinnostava aihe - täytyy palata asiaan vielä myöh.

Itse muuten allekirjoitan sanonnan, jonka mukaan ei ole kauniimpaa tapaa lähestyä naista kuin lempeästi lausua hänen nimensä... :)

Lue lisää

Niinhän se meni kohdallani, että vähitellen alkoin kuunnella tai kuulla, millä tavalla eräs taannoin lausui minun nimeni. Usein hänen kyllä piti se lausua, ennen kuin tajusin sen ja aloin kuunnella hänen tapaansa sanoa nimeni ja siitä meni vielä jokin aika, että minuun kolahti.Tajusin, että muiden nimeä ei juuri käyttänyt, minä taas kuulin nimeni tosi usein :) - eikähän se minua haitannut. Lempeästi ja usein lausuttuna minunkin vanhaan kaaliini mahtui, että toisella on minulle jotakin kerrottavaa.

tykkään siitä, että edetään hitaasti. Minusta on ihanaa, kun pienten etenemisaskeleiden aikana pienet jutut tuntuvat kivoilta...jos heti ollaan hirveän intensiivisiä, tulee ahdistus ja puristus, vaikka kuin ois itekin ihastunu. Kun "viettelyvaihe" on päällä, sitä odottaa innolla sitä tekstaria ja se tuntuu paljon paremmalta kuin se, että niitä sais kymmenittäin päivässä heti alkuunsa. Sitten kun toinen myöhemmin tunnustaa rakastuneensa (ja minä myös) kruunaa se koko ihanan rakkaustarinan...siis oikeassa elämässä...kuulostipa romanttiselta, vaikka sellainen en varsinaisesti olekaan...mutta näin minulla...

Hei!

Olen samaa mieltä kanssasi... Ei kai sitä ohjeista kultaisinta voi liikaa toistaa: "Älkää kiirehtikö rakkautta, ennen kuin se itse sitä haluaa" :)

... monillekin. Mielenkiintoista tietää.

Itselleni "alkuvaiheen kaiho ja fiilistely" on vain alkutaival matkalla parempaan.

Mutta onhan se rikkautta, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Kun sitten vielä ymmärtäisimme toistemme erilaisuutta ilman törmäyksiä. Esim. jos nopeasti toimiva ja hitaasti etenevä ihastuvat, he voivat kompastua toistensa tapaan ja odotuksiin.