[Tekijän kommentti: Tässä osassa ainainen söpöily saa jäädä! Nyt pistetään potkua peliin ja sekoitetaan vähän pakkaa. Ei elämä ole aina niin kauhean helppoa, miten käy poikarakkauden vaikeuksien keskellä?]
Jokos siellä kopeloidaan?
- Tanja, mä tässä vaan, täs on Veeti mun... hyvä ystävä
- Veeti veti peiton korviinsa, häntä nolotti, hän oli ollut saada sydänkohtuksen muijan paukatessa huoneeseen
- Mä tulin vaan varmistaan että pääsenkö sun kyydissä niinku sovittiin vai menenkö bussilla?
- Joo, mee bussilla, kun tuota näät varmaan
- Joo, taisitte olla aika kännissä eilen kun menitte yhdessä sänkyyn?!?
- Niin täs on Tanja, mun kaveri Spolkista me ollaan tunnettu jo pitkään
- Joo, moi vaan sinne peiton alle Tanja lisäsi pitkän rykimisen perään
Veeti nosti nolostuksesta punaisen päänsä peiton alta ja kuiskasi Miikalle.
- Miika meidän pitää jutella
- Joo, mä tästä lähdenkin, että hei sitten! Tanja paukautti oven kiinni ja avasi sen sitten uudestaan ja sanoi vielä
- Ainiin ulko-ovi oli auki ja tulin äkkiä sisään kun kuulin täältä jotain avunhuutoja, että jos ihmettelitte. Ja Miika, mä en ois ikinä uskonnu että sä voit olla noin ällöttävä, oikeesti mä luulin sua ystäväksi ja täällä sinä...ja eikös tuo poika ole vielä samast komppaniast? Tanja heristi sormea ja lähti nauraen ulos, oispa ollu kamera mukana!
- Kuka toi oli, Veeti kysyi tuohtuneena. Joku sun tyttöystäväkö?
- No ei todellakaan, Miika oli kuolla nauruun, se oli vaan kaveri, lapsuudesta saakka, mä oon homo, muistatko?
- Joo ja sun taloon astelee vaan ämmä ja paukkaa sun makkariin?
- Vanhempien makkariin, ja joo kato se on mulle niin tuttu, rauhotu ny!
- Okei, mut kerro onks sulla muita hulluja kavereita että osaan varoo
- No ei senki tyhmä!
Kello 19.00 lähtivät pojat ajamaan takaisin kasarmille. Tunnelma autossa oli haikea, Miika ajoi, matkaa oli enää 30 kilometria. Veeti hyväili Miikan reittä ja Miika katsoi Veetiin kaihoisana. Kumpikaan ei sanonut sitä ääneen, mutta intissä olisi taas vähän vaikeampaa, sillä suhteen suhteen piti siellä olla tarkempi. Toisaalta molemmat tiesivät että he eivät olisi välttämättä koskaan kohdanneet ilman armeijaa, joten kai siinä jotain hyvääkin oli. Miika huomasi tienreunassa lähestyvän pysähdyspaikan ja ajoi sille. Sitten hän pysäytti auton ja kyynel vierähti hänen poskelleen
- Veeti mä haluun sua niin kovasti mä en kestä jos me ei saada olla yhdessä.
Sitten Miika ryhdistäytyi ja katsoi epätoivoinen ilme kasvoillaan, Veetinkin kasvoille vierähti kyynel ja hän sanoi ääni murtuen
- sä oot mulle tosi tärkeä, mä tarviin sua.
- Miten me voiaan olla siel yhessä
- Mä asun niin lähellä, me voiaan käyä iltalomilla sit melkein joka ilta
- Mut ei me silti voia olla samallail kun tuolla, vierekkäin, läpi yön
- Niin mut jotain ensiapua me voiaan antaa toisillemme, ja onhan meillä viikonloput
Pikkuhiljaa kaihoisat katseet muuttuivat iloisemmiksi, kyllä kaikki vielä järjestyisi.
Maanantaiaamuna Veeti tutki viikko-ohjelmaa ja huokaisi helpotuksesta, ei leirejä näköpiirissä. Ei viime leiri häntä tosin vituttanut yhtään, päinvastoin. Alikersantti Niitty tarkkaili poikaa viikko-ohjelmien luona, sitten hän käveli tämän luokse.
- Alokas Rantalainen, minulla on teille asiaa, tulkaa perässäni
- Kyllä herra alikersantti
Sotilaat kävelivät alijohtajien taukohuoneeseen.
- Alokas Rantalainen, no nyt tittelit vittuun. Tota mä taian tietää mikä sä oot miehiäs että ajettelin että voitais pitää vähän hauskaa, seksiä ja silleen. Ei mitään kummempaa.
- Ööö. Ei kiitos, emmätiiä mistä te tai siis sä nyt puhut, mutta unoha koko juttu.
- Joo. Tätä mä pelkäsinkin. Mä toivoin etten joutuis sanoo näin, mut sä tuskin haluut et sun tupakaverit saa tietää, vois olla aika helvettiä
- Ette te tekis sellasta
- Ai miks en saatanan hinttari, ai miks en tekis?
- Mitä sä haluut musta?
- Ei sun tarvis ku... virkistää ja pitää huolta tän alikessun tarpeista... ja se ois siinä, eikä kukaan sais tietää että sä oot homo.
- Niin oot säkin, entä jos mä kerron?
- No kukas sua nyt uskos, mites meinasit todistaa, kaikki vaan naurais sulle.
- Joo no okei. Veeti yritti koota ajatuksiaan, mitä helvettiä hän nyt tekisi, ihana ensirakkaus ja paholaismainen alikessu, tervetuloa elämään Veeti ajatteli.
- Rantalainen, kolmosen käytävän päässä on tyhjä tupa nähään siellä hiljasuuden jälkeen, teitsin on sit parast kans tulla
- mmm, joo nähään. Veeti juoksi ulos huoneesta, mitä helvettiä hän nyt tekisi!
Tetsauksen jälkeen oli vuorossa kuntorata. Veeti ryömi rautatankojen ali hiekkaradalla ja lukioaikainen ystävä, Jonatan, ryömi hänen rinnalleen.
- Moikka Veeti, ei ookkaan juteltu vähään aikaan
- Joo Moro vaan, ei muuten ollakaan, mitäs sulle kuuluu?
- Ihan hyvää, nähtäiskö vaikka sotkussa tänää?
- Joo, okke tehään niin.
Kuntoradan jälkeen alokkaat komennettiin suihkuun ja siisteystoimiin. Miika vinkkasi Veetille kuntotalon pukuhuoneessa. Luutnantti huusi: suihkun jälkeen palvelus päättyy tältä päivältä, sotkuun saa mennä!
- Moikka. Veeti! Rantalainen!
- Ai, no terve
- Onks joku hätänä?
- EI, ei ollenkaa, tapasin tos vanhan kaverin ja sit aiemmin tänään...
- niin, mitä on tapahtunut, sä näytät kalpeelta?
- Joo ainahan mä näytän, Veeti virnuili
- Ei kun oikeesti, mitä tapahtu aiemmin tänään?
- Eiku, mä aattelin vaan sua, älä sä vaivaa päätäs, nähään huomenna, mä meen tänään yhen vanhan tutun kans sotkuun. Veeti oli ihan sekaisin, hänen vatsaansa kivisti ja häntä jännitti alikessun uhkailu, hän oli tuskainen. Systeemit Jonataninkin kanssa olivat vähän sekavat. Mikä perkele siinä on, että kun mä kerran elämässäni oon näin onnellinen niin joku haluaa pilata sen, Veeti pohti.
Miika jäi kuntotalolle hölmistyneenä, ihan kuin Veetiä ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa. Miikan epäilykset alkoivat vahvistua, Miika oli lähtenyt seuraamaan Niittyä ja Rantalaista, he olivat viipyneet johtajien taukotuvassa noin vartin ja Veeti oli pyyhkäissyt sieltä pois ilmeisen kiihtyneenä. Mitä hemmettiä se jätkä oikein pelasi. Oliko Miika nyt sotkenut näppinsä mieslutkaan. Ei, ei Veeti tekisi sellaista, Miika hakkasi päätään pukuhuoneen seinään. Tupakaveri pyyhälsi huoneen ohi
- Mikäs sua vaivaa, äläs ny hajoo vastahan sä olit lomalla, kaikki ei menny putkeen vai?
- Ei, ku oli ihan hauskaa se on yks hoito, et sä käsitä
- Älä huoli, ei noista muijista ota pirukaan selvää
- Joo muijista. Miika hymähti. Voi hemmetti soikoon!
- Hä?
- Täs on nyt tosi kyseessä.
- Okke, mennään sotkuun rauhottuu hyvä mies.
Veeti istui Jonatania vastapäätä
- Meiän pitäs tavata vähän useemmin
- Joo, sori on ollu niin hektistä vaan
- asia mist mun piti kysyy, sä varmaan tiät sen meijän tuvan Tommolan. Olitsä siel viikonloppuna?
- Joo, me ollaan kaverit mitä sitten?
- Ei ku, mun pitäs kertoo, me ollaan kuitenkin niin hyvät ystävät. Se jätkä saattaa olla pikkusen...hintti.
- Öö.. no tuskin o
- Mä lainasin sen kaapista kerran sampoota.. ja sun pitäs varmaan tietää et sil oli sun kuva siel. Eikä siinä vielä kaikki, siel oli sun sipulisäkki ja jotain kamaa. Onkoha se vähän vajaa?
- Öö aijaa, no ehkä se on sitten homo, mut entä sitten jos onkin, ja se sipulisäkki...mä öö lainasin sitä sille
- Jonatan tarttui Miikan käteen, hei älä ny viitti ei mitään homojuttuja, oikeesti Veeti ethän sä?
Miika saapui sotkuun ystävänsä kanssa, aha taas on uus jätkä kierroksessa Veetillä, tuolla ne istuu käsi kädessä. Sitten Miika rauhoittui, hän meni Veetin viereen istumaan ja tervehti Ketolaista (Jonatania)
- Moro Jokke. Jaahas Rantalainenkin, kakkosjoukkueen kauhu, leirielämän mestari, Miika irvaili.
- turpa kiinni Tommola, minä oon tästä parista se joka puhuu
- Ai te ootte oikeen pari. Jonatanin kulmat kurtistuivat ja hän oli tukehtua limsaansa
- Taistelupari senki idiootti, Veeti tiuskaisi Jonatanille
Alikersantti Niitty kulki ohi ja sanoi Veetille
- Alokas Rantalainen muistaa tämän päivän tehtävänsä? Eikö niin
- Kyllä Herra alikersantti!
- Mitä toi oli... Miikan kysymys unohtui kun Jonatan keskeytti.
- Miks sulla oli Veetin kuva kaapissas? Miks te nukuitte vierekkäin siel leirillä?
- Veeti on mun kaveri, hyvä kaveri
- Niin, sä liiottelet Jonatan, ei me mitenkään vierekkäin nukuttu!
- Voi vitun homot, mä kun luulin sua ystäväks Veeti, Jonatan lähti pöydästä ja kolautti tuolia.
- Miks sä lähit sielt kuntotalolta niin äkkiä Miika kysyi Veetiltä
- Voi hemmetti, mitä sä tulit oikeen siihen, nyt se tietää et me ollaan... ollaan...
- En mä kestäny iltasin ilman sun kuvaa, älä suutu, se on sun kaveri ei se kerro kellekään
- Niin mut mitä se nyt ajattelee susta... ja entäs musta?
- Tajuutko vuos on 2005, onhan salkkareissakin lesboja, ei se oo mitenkään ihmeellistä!
- Niin ne on lesboja! Mut härkäpari voi olla vaikeempi pala purtavaksi! Voi jeesus sun kanssas, mä lähen kassulle, tää pitää selvittää Jonatanin kanssa.
- Vitun... Miika hillitsi itsensä, jokin oli nyt vialla.
Veeti asteli kasarmille ja saavutti Jonatanin kipakoilla juoksuaskelilla.
- Oota, kuuntele
- Oikeesti, ootsä joku homo vai, mä en ois uskonu
- Älä sä siitä huoli, ei se kosketa sua
- Niin mut me oltiin jo lukiossa kavereita olitko sä silloinkin?
- No totta kai, mut emmä sitä huudellu kellekään. Ja kato, miks oisin tää sai sutkin vouhkaan!
- Mä en haluu olla sun kaveri enää! Vitun hintti!
- Nyt haistat paskan Jonatan, niin monesti kun mä oon sua auttanu niin sä saat nyt saatana kuunnella, Veeti huusi ja katsoi vihaisena.
Jonatan pelästyi.
- No
- Niitty kiristää mua seksillä, sun on pakko auttaa
- No en minä sille ainakaan anna, mä en haluu sekautua teidän homojen kolmiodraamoihin
- Tää ei oo sellasta, mä rakastan Miikaa
- Aha, tota ootsä samanlainen kun ennenkin, vaikka sä oot homo
- Totta kai, oothan sä viel mun ystävä? Ystävä?
- Ystävä kyllä, mut et sitten rupee kopeloimaan!
- Turpa kiinni! Autatsä?
- Emmä jätä kyllä kaverii pulaan, mut tätä täytyy sulatella, sä oot niin hyvä jätkä vaikee uskoo että... mut joo mä autan sua kyllä, itse asiassa mulla on suunnitelma.
Samaisena maanantai-iltana Veeti myös asteli kolmoskerroksen käytävän päähän, ja huoneeseen jossa alikersantti Niitty istui reunapunkalla
- Tuu tänne Veeti, pidetään hauskaa, sano mua kersantiks!
- Toistatko vielä alikersantti Niitty, minkälainen sopimus meillä olikaan? Veeti lipoi huuliaan ja iski silmäänsä.
- Alokas Rantalainen kiihottaako sen kuuleminen teitä?
- Kyllä Herra alikersantti!
- Te imette m*****i ja annatte p******ä, kun minä niin sanon ja siten säilytätte maineenne ja pääsette paljon helpommalla.
Veeti hipoi etusormella leukaansa ja laittoi sitten käden taskuunsa.
[Tekijän kommentti: Näihin tunnelmiin päättyy tämä osa. Miten käy Veeti –paralle, ja mitkä johtopäätökset Miika Veetin toimista vetää? Oliko hyvä vähän hämmentää teitä, vai menikö jo liian sotkuiseksi? Onko jotain toiveita jatkon suhteen? Mitä mieltä olitte tästä osasta?]
Jokos siellä kopeloidaan?
- Tanja, mä tässä vaan, täs on Veeti mun... hyvä ystävä
- Veeti veti peiton korviinsa, häntä nolotti, hän oli ollut saada sydänkohtuksen muijan paukatessa huoneeseen
- Mä tulin vaan varmistaan että pääsenkö sun kyydissä niinku sovittiin vai menenkö bussilla?
- Joo, mee bussilla, kun tuota näät varmaan
- Joo, taisitte olla aika kännissä eilen kun menitte yhdessä sänkyyn?!?
- Niin täs on Tanja, mun kaveri Spolkista me ollaan tunnettu jo pitkään
- Joo, moi vaan sinne peiton alle Tanja lisäsi pitkän rykimisen perään
Veeti nosti nolostuksesta punaisen päänsä peiton alta ja kuiskasi Miikalle.
- Miika meidän pitää jutella
- Joo, mä tästä lähdenkin, että hei sitten! Tanja paukautti oven kiinni ja avasi sen sitten uudestaan ja sanoi vielä
- Ainiin ulko-ovi oli auki ja tulin äkkiä sisään kun kuulin täältä jotain avunhuutoja, että jos ihmettelitte. Ja Miika, mä en ois ikinä uskonnu että sä voit olla noin ällöttävä, oikeesti mä luulin sua ystäväksi ja täällä sinä...ja eikös tuo poika ole vielä samast komppaniast? Tanja heristi sormea ja lähti nauraen ulos, oispa ollu kamera mukana!
- Kuka toi oli, Veeti kysyi tuohtuneena. Joku sun tyttöystäväkö?
- No ei todellakaan, Miika oli kuolla nauruun, se oli vaan kaveri, lapsuudesta saakka, mä oon homo, muistatko?
- Joo ja sun taloon astelee vaan ämmä ja paukkaa sun makkariin?
- Vanhempien makkariin, ja joo kato se on mulle niin tuttu, rauhotu ny!
- Okei, mut kerro onks sulla muita hulluja kavereita että osaan varoo
- No ei senki tyhmä!
Kello 19.00 lähtivät pojat ajamaan takaisin kasarmille. Tunnelma autossa oli haikea, Miika ajoi, matkaa oli enää 30 kilometria. Veeti hyväili Miikan reittä ja Miika katsoi Veetiin kaihoisana. Kumpikaan ei sanonut sitä ääneen, mutta intissä olisi taas vähän vaikeampaa, sillä suhteen suhteen piti siellä olla tarkempi. Toisaalta molemmat tiesivät että he eivät olisi välttämättä koskaan kohdanneet ilman armeijaa, joten kai siinä jotain hyvääkin oli. Miika huomasi tienreunassa lähestyvän pysähdyspaikan ja ajoi sille. Sitten hän pysäytti auton ja kyynel vierähti hänen poskelleen
- Veeti mä haluun sua niin kovasti mä en kestä jos me ei saada olla yhdessä.
Sitten Miika ryhdistäytyi ja katsoi epätoivoinen ilme kasvoillaan, Veetinkin kasvoille vierähti kyynel ja hän sanoi ääni murtuen
- sä oot mulle tosi tärkeä, mä tarviin sua.
- Miten me voiaan olla siel yhessä
- Mä asun niin lähellä, me voiaan käyä iltalomilla sit melkein joka ilta
- Mut ei me silti voia olla samallail kun tuolla, vierekkäin, läpi yön
- Niin mut jotain ensiapua me voiaan antaa toisillemme, ja onhan meillä viikonloput
Pikkuhiljaa kaihoisat katseet muuttuivat iloisemmiksi, kyllä kaikki vielä järjestyisi.
Maanantaiaamuna Veeti tutki viikko-ohjelmaa ja huokaisi helpotuksesta, ei leirejä näköpiirissä. Ei viime leiri häntä tosin vituttanut yhtään, päinvastoin. Alikersantti Niitty tarkkaili poikaa viikko-ohjelmien luona, sitten hän käveli tämän luokse.
- Alokas Rantalainen, minulla on teille asiaa, tulkaa perässäni
- Kyllä herra alikersantti
Sotilaat kävelivät alijohtajien taukohuoneeseen.
- Alokas Rantalainen, no nyt tittelit vittuun. Tota mä taian tietää mikä sä oot miehiäs että ajettelin että voitais pitää vähän hauskaa, seksiä ja silleen. Ei mitään kummempaa.
- Ööö. Ei kiitos, emmätiiä mistä te tai siis sä nyt puhut, mutta unoha koko juttu.
- Joo. Tätä mä pelkäsinkin. Mä toivoin etten joutuis sanoo näin, mut sä tuskin haluut et sun tupakaverit saa tietää, vois olla aika helvettiä
- Ette te tekis sellasta
- Ai miks en saatanan hinttari, ai miks en tekis?
- Mitä sä haluut musta?
- Ei sun tarvis ku... virkistää ja pitää huolta tän alikessun tarpeista... ja se ois siinä, eikä kukaan sais tietää että sä oot homo.
- Niin oot säkin, entä jos mä kerron?
- No kukas sua nyt uskos, mites meinasit todistaa, kaikki vaan naurais sulle.
- Joo no okei. Veeti yritti koota ajatuksiaan, mitä helvettiä hän nyt tekisi, ihana ensirakkaus ja paholaismainen alikessu, tervetuloa elämään Veeti ajatteli.
- Rantalainen, kolmosen käytävän päässä on tyhjä tupa nähään siellä hiljasuuden jälkeen, teitsin on sit parast kans tulla
- mmm, joo nähään. Veeti juoksi ulos huoneesta, mitä helvettiä hän nyt tekisi!
Tetsauksen jälkeen oli vuorossa kuntorata. Veeti ryömi rautatankojen ali hiekkaradalla ja lukioaikainen ystävä, Jonatan, ryömi hänen rinnalleen.
- Moikka Veeti, ei ookkaan juteltu vähään aikaan
- Joo Moro vaan, ei muuten ollakaan, mitäs sulle kuuluu?
- Ihan hyvää, nähtäiskö vaikka sotkussa tänää?
- Joo, okke tehään niin.
Kuntoradan jälkeen alokkaat komennettiin suihkuun ja siisteystoimiin. Miika vinkkasi Veetille kuntotalon pukuhuoneessa. Luutnantti huusi: suihkun jälkeen palvelus päättyy tältä päivältä, sotkuun saa mennä!
- Moikka. Veeti! Rantalainen!
- Ai, no terve
- Onks joku hätänä?
- EI, ei ollenkaa, tapasin tos vanhan kaverin ja sit aiemmin tänään...
- niin, mitä on tapahtunut, sä näytät kalpeelta?
- Joo ainahan mä näytän, Veeti virnuili
- Ei kun oikeesti, mitä tapahtu aiemmin tänään?
- Eiku, mä aattelin vaan sua, älä sä vaivaa päätäs, nähään huomenna, mä meen tänään yhen vanhan tutun kans sotkuun. Veeti oli ihan sekaisin, hänen vatsaansa kivisti ja häntä jännitti alikessun uhkailu, hän oli tuskainen. Systeemit Jonataninkin kanssa olivat vähän sekavat. Mikä perkele siinä on, että kun mä kerran elämässäni oon näin onnellinen niin joku haluaa pilata sen, Veeti pohti.
Miika jäi kuntotalolle hölmistyneenä, ihan kuin Veetiä ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa. Miikan epäilykset alkoivat vahvistua, Miika oli lähtenyt seuraamaan Niittyä ja Rantalaista, he olivat viipyneet johtajien taukotuvassa noin vartin ja Veeti oli pyyhkäissyt sieltä pois ilmeisen kiihtyneenä. Mitä hemmettiä se jätkä oikein pelasi. Oliko Miika nyt sotkenut näppinsä mieslutkaan. Ei, ei Veeti tekisi sellaista, Miika hakkasi päätään pukuhuoneen seinään. Tupakaveri pyyhälsi huoneen ohi
- Mikäs sua vaivaa, äläs ny hajoo vastahan sä olit lomalla, kaikki ei menny putkeen vai?
- Ei, ku oli ihan hauskaa se on yks hoito, et sä käsitä
- Älä huoli, ei noista muijista ota pirukaan selvää
- Joo muijista. Miika hymähti. Voi hemmetti soikoon!
- Hä?
- Täs on nyt tosi kyseessä.
- Okke, mennään sotkuun rauhottuu hyvä mies.
Veeti istui Jonatania vastapäätä
- Meiän pitäs tavata vähän useemmin
- Joo, sori on ollu niin hektistä vaan
- asia mist mun piti kysyy, sä varmaan tiät sen meijän tuvan Tommolan. Olitsä siel viikonloppuna?
- Joo, me ollaan kaverit mitä sitten?
- Ei ku, mun pitäs kertoo, me ollaan kuitenkin niin hyvät ystävät. Se jätkä saattaa olla pikkusen...hintti.
- Öö.. no tuskin o
- Mä lainasin sen kaapista kerran sampoota.. ja sun pitäs varmaan tietää et sil oli sun kuva siel. Eikä siinä vielä kaikki, siel oli sun sipulisäkki ja jotain kamaa. Onkoha se vähän vajaa?
- Öö aijaa, no ehkä se on sitten homo, mut entä sitten jos onkin, ja se sipulisäkki...mä öö lainasin sitä sille
- Jonatan tarttui Miikan käteen, hei älä ny viitti ei mitään homojuttuja, oikeesti Veeti ethän sä?
Miika saapui sotkuun ystävänsä kanssa, aha taas on uus jätkä kierroksessa Veetillä, tuolla ne istuu käsi kädessä. Sitten Miika rauhoittui, hän meni Veetin viereen istumaan ja tervehti Ketolaista (Jonatania)
- Moro Jokke. Jaahas Rantalainenkin, kakkosjoukkueen kauhu, leirielämän mestari, Miika irvaili.
- turpa kiinni Tommola, minä oon tästä parista se joka puhuu
- Ai te ootte oikeen pari. Jonatanin kulmat kurtistuivat ja hän oli tukehtua limsaansa
- Taistelupari senki idiootti, Veeti tiuskaisi Jonatanille
Alikersantti Niitty kulki ohi ja sanoi Veetille
- Alokas Rantalainen muistaa tämän päivän tehtävänsä? Eikö niin
- Kyllä Herra alikersantti!
- Mitä toi oli... Miikan kysymys unohtui kun Jonatan keskeytti.
- Miks sulla oli Veetin kuva kaapissas? Miks te nukuitte vierekkäin siel leirillä?
- Veeti on mun kaveri, hyvä kaveri
- Niin, sä liiottelet Jonatan, ei me mitenkään vierekkäin nukuttu!
- Voi vitun homot, mä kun luulin sua ystäväks Veeti, Jonatan lähti pöydästä ja kolautti tuolia.
- Miks sä lähit sielt kuntotalolta niin äkkiä Miika kysyi Veetiltä
- Voi hemmetti, mitä sä tulit oikeen siihen, nyt se tietää et me ollaan... ollaan...
- En mä kestäny iltasin ilman sun kuvaa, älä suutu, se on sun kaveri ei se kerro kellekään
- Niin mut mitä se nyt ajattelee susta... ja entäs musta?
- Tajuutko vuos on 2005, onhan salkkareissakin lesboja, ei se oo mitenkään ihmeellistä!
- Niin ne on lesboja! Mut härkäpari voi olla vaikeempi pala purtavaksi! Voi jeesus sun kanssas, mä lähen kassulle, tää pitää selvittää Jonatanin kanssa.
- Vitun... Miika hillitsi itsensä, jokin oli nyt vialla.
Veeti asteli kasarmille ja saavutti Jonatanin kipakoilla juoksuaskelilla.
- Oota, kuuntele
- Oikeesti, ootsä joku homo vai, mä en ois uskonu
- Älä sä siitä huoli, ei se kosketa sua
- Niin mut me oltiin jo lukiossa kavereita olitko sä silloinkin?
- No totta kai, mut emmä sitä huudellu kellekään. Ja kato, miks oisin tää sai sutkin vouhkaan!
- Mä en haluu olla sun kaveri enää! Vitun hintti!
- Nyt haistat paskan Jonatan, niin monesti kun mä oon sua auttanu niin sä saat nyt saatana kuunnella, Veeti huusi ja katsoi vihaisena.
Jonatan pelästyi.
- No
- Niitty kiristää mua seksillä, sun on pakko auttaa
- No en minä sille ainakaan anna, mä en haluu sekautua teidän homojen kolmiodraamoihin
- Tää ei oo sellasta, mä rakastan Miikaa
- Aha, tota ootsä samanlainen kun ennenkin, vaikka sä oot homo
- Totta kai, oothan sä viel mun ystävä? Ystävä?
- Ystävä kyllä, mut et sitten rupee kopeloimaan!
- Turpa kiinni! Autatsä?
- Emmä jätä kyllä kaverii pulaan, mut tätä täytyy sulatella, sä oot niin hyvä jätkä vaikee uskoo että... mut joo mä autan sua kyllä, itse asiassa mulla on suunnitelma.
Samaisena maanantai-iltana Veeti myös asteli kolmoskerroksen käytävän päähän, ja huoneeseen jossa alikersantti Niitty istui reunapunkalla
- Tuu tänne Veeti, pidetään hauskaa, sano mua kersantiks!
- Toistatko vielä alikersantti Niitty, minkälainen sopimus meillä olikaan? Veeti lipoi huuliaan ja iski silmäänsä.
- Alokas Rantalainen kiihottaako sen kuuleminen teitä?
- Kyllä Herra alikersantti!
- Te imette m*****i ja annatte p******ä, kun minä niin sanon ja siten säilytätte maineenne ja pääsette paljon helpommalla.
Veeti hipoi etusormella leukaansa ja laittoi sitten käden taskuunsa.
[Tekijän kommentti: Näihin tunnelmiin päättyy tämä osa. Miten käy Veeti –paralle, ja mitkä johtopäätökset Miika Veetin toimista vetää? Oliko hyvä vähän hämmentää teitä, vai menikö jo liian sotkuiseksi? Onko jotain toiveita jatkon suhteen? Mitä mieltä olitte tästä osasta?]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva tarinahan tämä on, mutta mielestäni juuri tämä osa on aivan liian sekava ja jotenkin tuo alikersanttiepisodi häiritsi.
Mutta jatka toki:)
Tää oli tosi hyvä osa! Meidänkin yksikön toiminta on niin häröä etten ihmettelis vaikka mitä siellä tapahtuu ihmisten nenän alla.
Vaikka keksityä tekstiä onkin ja vielä aika häröä SA-intistä niin ei silti välttämättä niin kaukaa haettua.
moikka!
kirjota ihmeessä lisää! tosi fiksua tarinaa oot iskeny tähänki asti! jään jo oottaan jatko-osia;D
Seuraava osa on jo suureksi osaksi kirjoitettu. Täs on kuitenkin ollut nyt niin paljon kaikkea muuta etten ole viimeaikoina ollut kauhean luova, eli kirjoittaminen on jäänyt todella vähiin. Vähän jännittää pystynkö säilyttämään tarinan tason. Pahoittelen viivästystä ja kiitos kaikille palautetta antaneille!