Alle 3-vuotiaat sijaislapset + muuta

Tarvetta varmasti uusille sijaisperheille on joka puolella Suomea. Meidän perheemme ei ole päivääkään katunut sijaisperheeksi ryhtymistä. Ei teidän lapsenne liian pieniä ole. Meillä sijaislapsi tuli nuorimmaiseksi, mutta tietääkseni tämä käytäntö ei ole välttämätön. Tsemppiä toivotan ja rohkeutta sijariksi ryhtymseen!

mutta vastaan nyt vain yhteen :o)

Meillä oli jo 4 biologista ja yksi sijoitettu kun saimme perheeseemme 5-kuukautisen pojan. Yleensä noin pienet sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan lapsettomiin perheisiin, mutta tämän lapsen taustalla oli sellaisia tekijöitä, joiden kanssa ehkä ihan uusi ja kokematon sijaisperhe ei olisi pärjännyt - siksi lapsi sijoitettiin meille.

Ei varmasti ole olemassa mitään sääntöä siitä, minkäikäisiä omat biologiset lapset voivat olla. On kuitenkin kertynyt paljon kokemuksia siitä, että sijoituksen onnistumisen kannalta on parempi ratkaisu se, että sijoitettu lapsi tulee perheen nuorimmaiseksi.

Sijaisperhe voi toki esittää toviomuksen lapsen iästä ja järkevästi toimiva sijoittaja (sosiaalityöntekijä) ottaa sen hyvin huomioon.

Sosiaalityöntekijällä on oikeus päättää lapsen sijoituspaikasta mutta totta kai yhteistyötä jatkossa auttaa se, että myös biologiset vanhemmat hyväksyvät lapsen sijoituspaikan. Vaikka tälläkin palstalla näkee välillä katkeriakin kommentteja, niin useimmiten biolgiset vanhemmat hyväskyvät sijoituspaikan ja sijoituksen ja yhteistyö on toimivaa.

Pulaa sijaisperheistä on kaikkialla Suomessa, parhaiten saat tiedon alkavista valmennuksista oman kuntasi sosiaalityöntekijöiltä.

Olimme nelilapsinen perhe, nuorin 3-vuotias, kun ilmoitimme lähimmän kaupungin sosiaalitoimistoon halukkuudestamme sijaisvanhemmuuteen ja toiveen mahd. pienestä lapsesta - 9 kk:n ikäinen vauva muutti perheeseemme pikapikaa vain parin kuukauden kuluttua ensimmäisestä yhteydenotosta sijoittajakaupunkiin. Valitettavasti tämä po. sijoittajakaupunki ei hoida näitä asioita ammatillisesti l. ei järjestä PRIDE-koulutusta eikä muutakaan valmennusta sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneille, emme ole tavanneet koskaan lapsen biologista vanhempaa, lapsen tapasimme hänen silloisessa sijaintipaikassaan pari kertaa ennenkuin hän muutti meille. Myöskään tämän sijoittajakunnan sosiaalityöntekijät eivät omaehtoisesti pidä yhteyttä sen enempää lapseen kuin meihinkään l. tulevat kun minä ilmoitan, että olisi taas aika tarkistaa huoltosuunnitelma.

Länsi-Uudellamaalla on aivan varmasti tarvetta sijaisperheistä ja sinne sijoitetaan lapsia myös pääkaupunkiseudulta. Koska asia on teille vieras kehoittaisin aluksi perehtymään aihepiiriin perhehoitoliiton sivuilta, tilaamaan Perhehoitolehden ja jos vielä kiinnostus jatkuu ottamaan yhteyttä johonkin asiat hyvin hoitavaan suurempaan sijoittajakaupunkiin, kuten Vantaan kaupungin sijaishuollon yksikköön. Vantaata voin suositella omien kokemusten perusteella, siellä on pysyvä, asiansa osaava henkilöstö hoitamassa näitä asioita ja sijaisvanhempia ei jätetä yksin selviytymään mahdollisissa esiintulevissa ongelmatilanteissa. Jos päädytte jonkin pääkaupunkiseudun ison kaupungin PRIDE-kurssille kestää sijaislapsen saaminen jopa kolme vuotta siitä, kun teidät on hyväksytty sijaisperheeksi.
Omasta kotikunnastanne tai naapurikunnista sijaislapsi voi löytyä hyvinkin nopeasti, mutta jos sijoittajakunnassa ei satu olemaan erityisen hyvä sosiaalityöntekijä, joka on perehtynyt perhehoitoon, on suuri riski, että perheenne jää kovin yksin ja koko sijoitusprosessi lähtee jo alunalkaen väärille raiteille (tarkoitan tällä juuri sitä, että ette tapaa lapsen biologisia vanhempia ennen sijoitusta, biologiset vanhemmat ovat alusta asti sijoitusta ja siten myös teitä vastaan, lapsi on vaikeahoitoinen, vaikka teille on "myyty" terve lapsi, jolloin lopputuloksena on vihainen bioperhe, petetty sijaisperhe ja lapsi siinä välissä).