Siis millaista on elämä belggarin kanssa? Mitä harrastatte koiranne kanssa?
Elämä belggarin kanssa
kertokaahan
121980
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on kohta 3-v tervu. jos sen kanssa on 1-1,5h metsässä, että se saa juosta vapaana ja hakea kaikenmaailman keppejä, niin virta loppuu, kun ollaan kotona. Mutta.... juuri, kun olet itse saanut vaatteet yltä ja vaikka juotua lasillisen vettä...ja joskus ehkä käynyt suihkussa, on koira odottamassa, että tehtäisiinkö tänään jotain....
Kotosalla ollessa keksin kaikkea puuhastelua sille. nameja kananmunalaatikoihin ja visusti kiinni, piilottelen purutikkuja tai leluja, pistän isännän piiloon ja käsken koiran etsiä, yms. yms.
Sitten välillä on kausia, että pikkulenkit riittää (varsinkin pakkasilla) ja tarvittava aivotyöskentelykin on sitä, että ruoka tulee eteen.
Vaikeaa, on vastaus. Se on sitä, että koira näkee mörköjä joka paikassa. Nopea se on, ja kaunis. Mutta ei järin viisas.
Sulla on näyttis. Näyttiksissä on verrattain suuri riski saada nurkkinsa vainoharhainen typerys. Tosin niille voi antaa maailmansiedätyshoitoa. Se autaa usein, mutta ei aina. Käyttikset ovat paljon tasapainoisempia ja älykkämpiä, voimakkaampia ja rohkeampia. Siksi en ajattelekkaan enää näyttisten ostoa. Käyttikset ovat belkeistä parhaimpia myös perhekoirina ja vain niillä voi voittaa maailmanmestaruuksia vaativissakin lajeissa. Näyttiksillä ei mestaruuksia voiteta muuta kuin pehmomopoilussa. Ite en erityisemmin pidä edes näyttisten ulkonäöstä. Se huokuu liikaa heikkoutta. Näyttisten rakenne on hutera, käyttisten vankka.
et hällä on "näyttis" ???
(selvännäkijäkö)
Minä en oikein tiedä, kumpi tuo meidän koira on, näyttis vai käyttis. Näyttelyissä ei käydä ja käyttäminen on tuota omaa hupia juoksuttaa metsässä ja piilotella tavaroita ja opettaa kaikkia uusia juttuja.
Muitten koirien ilmoilla tai ihmisten ilmoilla kulkeminen rajoittuu lähinnä rokotusreisuihin, kun ei täällä edes lenkeillä tapaa ketään.
Meidän koira ei kyllä säiky juuri mitään. Joskus joku roska metsässä on kummastuttava juttu tai kottikärryt naapurin pihassa, mutta kun on menty vain rohkeasti katsoon, niin siinä se sitten olikin. Meidän koira siis ei säiky varsinaisesti mitään, joskin on epäluuloinen joskus.
Eli lukisin tuon meidän koiran kotikoiraksi.
Ja pirun ylpee koirasta... Elämäni koira, kaikki ihanuudet samassa paketissa. Tätä toivon ja haluan koiraltani, en vaan jompaa kumpaa... Belgianpaimenkoira on kaunis koira :) Mutta valitettavasti jotkut pelkätkäyttikset ovat melkein rotunsa irvikuvia :( Ja taas pelkät näyttikset ovat niitä arkajalkoja ja mörön pelkääjiä...
Miksei kasvatuksessa voida satsata molempiin, tätä olen joskus ihmetellyt. Itsekkin olen kasvattanut pari pentuetta, ei tulisi mieleenikään käyttää jalostukseen koiraa (palveluskoiraa nimenomaan...) jolla ei ole käyttötuloksia?!? Valitettavasti näitä vielä näkee... Itse tykkään käydä myös näyttelyissä. Koirani on pärjännyt sekä kasvattini kiitettävästi molemmissa lajeissa. Sekä mikä tärkeintä, ovat terveitä ja niiden kanssa on mukava elää ja olla sitä tavallista perhe-elämääkin :)
Kyllä tämä koira on ihan käyttölinjaisista mali-vanhemmista. Nopea oppimaan, pelaa tottiskentällä hyvin, mutta arkielämässä pöhkö. Fyysisesti kyllä terve. Ensimmäinen ja viimeinen belgianpaimen, minkä ostan. Täytyy etsiä rauhallisempi ja tervepäisempi rotu, kun tulee ajankohtaiseksi. Ehkä vain huono säkä, mutta ei vastaa odotuksia joita luonteelle on asetettu. Sosialistettu on, siedätyshoitoa annettu varmasti tarpeeksi. Rauhoittunut kyllä huomattavasti siitä mitä oli nuorena alta 2 v (koiralla ikää kohta 7), mutta vieläkin on tyhjän poksahtelija ja mörkötautinen. Ikävä kyllä.
Siis kaunis tervu, mutta olen kisannut niin jäljellä, haussa kuin raunioilla, on muotovalio ja myös jäljellä ja haussa voittajaluokassa, olen nähnyt molemmissa karmeita koiria luonteen puolesta, "näyttiksissä" arkoja ja "käyttiksissä" myös arkoja, liian energisia, epäsosiaallisia, mutta eiköhän molemmissa yleensä vika lähde sieltä hihnan toisesta päästä, eli ei ole koulutettu ja sosiaallistettu kunnolla, koiralla ei ole kunnon johtajaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille karvoihin ja korviin katsomatta!
...samaa mieltä kanssasi. Belgillä on oltava pomo, joka on varma asiassa kuin asiassa, vaikka tuntisikin epävarmuutta, niin koiralle on jäätävä kuva, että "pomo tietää"
kolme tervutyttöstä ja rakastan jokaista sekunttia niiden kanssa :) Oon töissä nyt ja palan halusta päästä pitkälle lenkille että voisin taas katsella maailman upeimman koiran räjähtävän voimakasta ja tulista juoksua metsissä.
Tosin vaikeuksilta ei belgin kanssa välty, ne ovat vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastava rotu joka vaatii omalta ihmiseltään uskomattoman paljon.
Belgistä todella helppo kasvattaa ns ongelmakoira vaikka useinmiten omistaja se ongelma on.
Ja harrastelemme pk-tottista ja agilityä kahden kanssa, yhden kanssa treenaan suojelua, ja nuorimmalla (5 kk) vasta peruskoulutus menossa :)
Belggarini ollessa nuorempi oli toisinaan hankalaa keksiä sille tarpeeksi tekemistä... Tänä päivänä, koiran tullessa 6 v, se on kuin ajatuksen jatke, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Jos haluan lähteä lenkille tai treenaamaan - se on hetkessä valmis. Jos haluan lötköttää sohvalla, se nukkuu vieressä. Tätä koiraa ei pysty laskemaan karkuun ei sitten niin millään - se haluaa pitää minut näköetäisyydellä aina. Harrastettu on tottista ja jälkeä. Jonkin verran pikku-ukkoja näkyy joo, mutta ei se häiritse. Kiltti ja tasapainoinen elukka. ;)