Viha

teille on tapahtunut, että niin on käynyt? :(
Koittakaa iloita vaikka edes ihan pienistä asioista. Ja tuntea vähän kerrallaan, ettei tarvitse heti niihin suuriin tunteisiin tähdätä.

lempi kirjoitti:

teille on tapahtunut, että niin on käynyt? :(
Koittakaa iloita vaikka edes ihan pienistä asioista. Ja tuntea vähän kerrallaan, ettei tarvitse heti niihin suuriin tunteisiin tähdätä.

Lue lisää

liian monta pettymystä. se on kai suurin syy. ketään ei tahdo enää päästää lähelleen jotta kukaan ei enää voisi satuttaa.
kyllä minäkin tunnen. mutta kukaan ei tiedä sitä. saatan nauraa kun olen surullinen. koska silloin kukaan ei tiedä minun olevan surullinen.
juuri tämän vihani ja "tunteettomuuteni" takia olen niin yksinäinen. ja ehkä paisuttelen sitäkin, koska tiedän minulla olevan ystäviä ja että lähelläni on ihmisiä jotka oikeasti välittävät minusta.

lupelainen kirjoitti:

liian monta pettymystä. se on kai suurin syy. ketään ei tahdo enää päästää lähelleen jotta kukaan ei enää voisi satuttaa.
kyllä minäkin tunnen. mutta kukaan ei tiedä sitä. saatan nauraa kun olen surullinen. koska silloin kukaan ei tiedä minun olevan surullinen.
juuri tämän vihani ja "tunteettomuuteni" takia olen niin yksinäinen. ja ehkä paisuttelen sitäkin, koska tiedän minulla olevan ystäviä ja että lähelläni on ihmisiä jotka oikeasti välittävät minusta.

Lue lisää

että kuitenkin itse tiedostat myös tuntevasi. Kaikilla meillä on kuitenkin tunteita olemassa.

Ehkä jos koittaisit pikku hiljaa päästää ihmisiä vähän lähemmäksi, ja sillä tavoin itse pikkuisen säädellä etäisyyttä ja erilaisissa tilanteissa niin kuin kokeilla, miltä tuntuu vähän luottaa.
Ei sitä kerralla tarvitse kaikkea tehdä. Ja vaikka "harjoitella" asiaa sellaisten tuntemiesi ja luottamiesi ihmisten kanssa. Ihan pienissä asioissa. Sitten ehkä siirtyisi se muihinkin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Jokainen ihminen joutuu pettymään joskus elämässä, ja vaikka se ei olekaan kivaa niin joskus ehkä huomaa, että on vaikka kehittänyt sellaisia ominaisuuksia niiden kokemusten myötä, joita muilla ihmisillä ei ole. Ja ainakin tietää itse, miten haluaa toisia ihmisiä kohdella. Se on jo paljon se. Voi olla, että joskus vaikka tutustut sellaiseen ihmiseen ja ihmisiin, joilla on myös ollut vaikeuksia. Ja huomaat, kuinka kivalta tuntuukaan kun ihan kaikkia asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta, vaan toinen ymmärtää vähemmästäkin. Sellainen on tärkeätä.

Hienoa, että sinulla on ystäviä ja välittäviä ihmisiä lähelläsi. Niistä voi olla todella iloinen :) Olen ehkä usein aiemminkin täällä todennut, että meillä kailla on omat epävarmuutemme. Harvoin vain heti huomaamme niitä muissa, kun usein etenkin jos on vaikeata ja paha mieli ne omat tuntemukset ovat niin pinnassa.

Ja sitten kun päästät taas ihmisiä lähellesi, ja huomaat että ei aina tarvitse sattua niin osaat ainakin arvostaa sitä niin kuin vain harvat.

Lähettelen täältä vielä virtuaali halauksen :)

lempi kirjoitti:

että kuitenkin itse tiedostat myös tuntevasi. Kaikilla meillä on kuitenkin tunteita olemassa.

Ehkä jos koittaisit pikku hiljaa päästää ihmisiä vähän lähemmäksi, ja sillä tavoin itse pikkuisen säädellä etäisyyttä ja erilaisissa tilanteissa niin kuin kokeilla, miltä tuntuu vähän luottaa.
Ei sitä kerralla tarvitse kaikkea tehdä. Ja vaikka "harjoitella" asiaa sellaisten tuntemiesi ja luottamiesi ihmisten kanssa. Ihan pienissä asioissa. Sitten ehkä siirtyisi se muihinkin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Jokainen ihminen joutuu pettymään joskus elämässä, ja vaikka se ei olekaan kivaa niin joskus ehkä huomaa, että on vaikka kehittänyt sellaisia ominaisuuksia niiden kokemusten myötä, joita muilla ihmisillä ei ole. Ja ainakin tietää itse, miten haluaa toisia ihmisiä kohdella. Se on jo paljon se. Voi olla, että joskus vaikka tutustut sellaiseen ihmiseen ja ihmisiin, joilla on myös ollut vaikeuksia. Ja huomaat, kuinka kivalta tuntuukaan kun ihan kaikkia asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta, vaan toinen ymmärtää vähemmästäkin. Sellainen on tärkeätä.

Hienoa, että sinulla on ystäviä ja välittäviä ihmisiä lähelläsi. Niistä voi olla todella iloinen :) Olen ehkä usein aiemminkin täällä todennut, että meillä kailla on omat epävarmuutemme. Harvoin vain heti huomaamme niitä muissa, kun usein etenkin jos on vaikeata ja paha mieli ne omat tuntemukset ovat niin pinnassa.

Ja sitten kun päästät taas ihmisiä lähellesi, ja huomaat että ei aina tarvitse sattua niin osaat ainakin arvostaa sitä niin kuin vain harvat.

Lähettelen täältä vielä virtuaali halauksen :)

Lue lisää

että joku ymmärtää mua. ehkä olen vain oman käytökseni/roolini vanki, kun on niin vaikea tuntea. taidan olla aika tunnevammainen oikeasti.
ystäväni kyllä tietävät minun välittävän heistä, mutta eivät toisinaan ymmärrä sitä, että en osaa ilmaista siä. vain muutama ihminen ymmärtää käytöstäni, mm. eräs sanoi tässä joku aika sitten ettei siinä ole mitään vikaa vaikka itkee.
mutta olen myös itse tajunnut sen etten voi aina käyttäytyä niinkuin nyt käyttäydun ja nyt juuri on se aika jolloin minun pitää muuttaa sitä.
pidemmän päälle on helpompaa itselleni kun teen ajoissa asialle jotain.

ja kiitos halauksesta :)

lupelainen kirjoitti:

että joku ymmärtää mua. ehkä olen vain oman käytökseni/roolini vanki, kun on niin vaikea tuntea. taidan olla aika tunnevammainen oikeasti.
ystäväni kyllä tietävät minun välittävän heistä, mutta eivät toisinaan ymmärrä sitä, että en osaa ilmaista siä. vain muutama ihminen ymmärtää käytöstäni, mm. eräs sanoi tässä joku aika sitten ettei siinä ole mitään vikaa vaikka itkee.
mutta olen myös itse tajunnut sen etten voi aina käyttäytyä niinkuin nyt käyttäydun ja nyt juuri on se aika jolloin minun pitää muuttaa sitä.
pidemmän päälle on helpompaa itselleni kun teen ajoissa asialle jotain.

ja kiitos halauksesta :)

Lue lisää

meistä ei olisi oman käytöksensä vanki? siihen mm. juuri tarvitaankin aina välillä toisia ihmisiä :) Kehittymässä me kaikki olemme. Ja paljolti toinen toisistamme.

Me kaikki tunnemme aina välillä helpommin ja välillä vaikeammin. Se kuuluu elämään.

Kyllä varmasti ystäväsi tietävät, että välität heistä. Ja ainahan voit vaikka koittaa keksiä uusia tapoja, joilla vielä ilmaisisit asiaa, jos siltä tuntuu :)

Itkeminen on oikeasti tosi hyvä juttu silloin kun itkettää. Ihan turhaan sitä itkua usein tukahdutetaan. Luulen, että ehkä joissain tilanteissa vain voi olla helpompi ja sosiaalisesti helpompaa olla hauska tai hyvällä tuulella. Se, että itkee jonkun ihmisen seurassa sitten on jo aikamoinen luottamuksen merkki, ellei ihan vahingossa itkuun purskahda. Ja joskus jopa silloinkin.

Jos sinusta tuntuu siltä, että on aika jolloin haluat muutosta käytökseesi, se on jo aika hyvä alku siihen, että sitä muutosta on tiedossa ;)
Vaikka muutos ei aina olekaan niin helppoa, on se yleensä jokseenkin kivaa sitten kun huomaa oman käytöksensä kehittyneen siihen suuntaan kuin toivoisi sen kehittyvän. Ja on hyvä, että ajattelet asiaa myös pidemmän päälle. Ei meidän ihmisten kehityskulku ihan hetkessä tapahdu.

Olet selvästi ajatellut asioita paljon.
Halauksen lisäksi, pussaan vielä sua poskelle :)

Et sinä minua ole menettänyt. Kun pääset vihastasi ylitse, ota minuun yhteyttä. Odotan sitä :)

Hassu hörhösi, tunnet minut tästä...

ymmällään tästä kaikesta :( kirjoitti:

Et sinä minua ole menettänyt. Kun pääset vihastasi ylitse, ota minuun yhteyttä. Odotan sitä :)

Hassu hörhösi, tunnet minut tästä...

sua todellakaan vihaa. Yritin kyllä. Ei tullut siitäkään mitään niinkuin ei mistään muustakaan.
-huokaus yksi ja toinenkin- Mä en vaan kestä kohta näitä tunteita.