Mistähän sitä aloittas, kaipaisin hyviä vinkkejä mitä tehdä. Eilen sain kohtauksen jossa hyperventiloin/panikoin/itkin/jaloista ja käsistä lähti tunto, ja mahaan koski hengityksen takia paljon.Tuntui että kuolen hapenpuutteeseen tai sekoan.. Jouduttiin ambulanssi soittamaan.
Paperipussiin hengittelin noin tunnin.
samassa oli ajan ja paikan taju hämärtynyt ja luulin että ainakin kolme tuntia oli mennyt.
Nyt on vieläkin aikamoinen tärinä sen takia.
Tiedän että lääkäriin pitäisi mennä, mutta mikähän on lääkitys. Minulla on meinaan riippuvuustaipumus ,ja pelkään että jään riippuvaiseksi lääkkeisiin tai syön niitä enemmän kuin lääkäri määrää. Mutta jotain olisi tehtävä. Sekin täytyy mainita että koskaan ei ole ennen tollaista tapahtunut ja mulla aika vahva psyyke yleensä ollut, eikä ennen vastaavaa tapahtunut. Voikohan stressi laukaista tuollaisen kohtauksen?
Paperipussiin hengittelin noin tunnin.
samassa oli ajan ja paikan taju hämärtynyt ja luulin että ainakin kolme tuntia oli mennyt.
Nyt on vieläkin aikamoinen tärinä sen takia.
Tiedän että lääkäriin pitäisi mennä, mutta mikähän on lääkitys. Minulla on meinaan riippuvuustaipumus ,ja pelkään että jään riippuvaiseksi lääkkeisiin tai syön niitä enemmän kuin lääkäri määrää. Mutta jotain olisi tehtävä. Sekin täytyy mainita että koskaan ei ole ennen tollaista tapahtunut ja mulla aika vahva psyyke yleensä ollut, eikä ennen vastaavaa tapahtunut. Voikohan stressi laukaista tuollaisen kohtauksen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Stressi voi todellakin altistaa paniikkikohtauksille. Riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä ovat bentsoditsepiinit, esim. Xanor. Sellasia en sulle suosittelis.. Mutta esim. Cipralex ei aiheuta riippuvuutta, ja mulla on toiminut todella hyvin paniikin hoitoon. Lääkäriin kannattaa mennä mahd. nopeasti, ettei kohtaus uusiutuisi, aika kovalta kohtaukselta kuulosti kuvailemasi.. Paniikit altistavat helposti masennukselle..
Ainakin mulla oli samanlaisia oireita kun sulla,ja kaikki tutkittiin.Jokaisen kohdalla lääkärit pääty paniikkihäiriöön.Meni pitkään ennen ku uskalsin alkaa syödä mitään nappeja,pelkäsin kans jääväni riippuvaiseksi.Viimein tilanne meni niin vakavaksi että oli pakko aloittaa lääkitys.Söin sepramia joka on cipramilin rinnakkaisvalmiste,mutta koska suomessa ei ainakaan sillon saanu kelakorvausta cipramilille,jotan päädyin sepramiin.Minä söin lääkkeitä 1½ kunnes resepti loppui.En uusinut sitä,vaikka lääkäri sanoi ettei lääkitystä saa missään nimessä lopettaa kesken,vaan se on tapahduttava pikkuhiljaa.Lopetin sen kuitenki ku seinään ja ekat 2viikkoa meni kuin 40asteen kuumeessa,sellainen olo oli.Tiesin sen johtuvan lääkityksen lopettamisesta.Se meni kuitenki ohi,ja nyt puoli vuotta totaalisen ilman lääkitystä ja olo hyvä.Kohtauksia nolla=).Puhu lääkärille myös lääkepelosta.Nykyään ainakin toi riippuvuus on vähän sellanen homma,ettei sitä pitäs tulla.Tai niinhän ne lääkärit ainakin sanoo.Mutta näin myös mun kohdalla.Kyllä te lääkärin kanssa yhdessä löydätte jonku ratkasun tohon tilanteeseen,ja se "yliannostuksen" pelkokin saattaa hävitä siinä lääkityksen aikana,kun huomaat että olo onkin hyvä etkä tartte enempää.Mutta tsemppiä sulle kuitenkin.=)
vaan sen kummempia ajattelematta.
Paniikissa ei kannata odotella, että se pahenee,sillä niin se voi tehdä. Mulla meni tosi pahaksi paniikki, ihan invalisoiduin, en uskaltanu mennä mihkään, pelkäsin sekoavani, mutta hyvän hoidon, lääkityksen(seronil)ja läheisten tuella paranin. Jatkan kyllä edelleen lääkitystä ja syön vaikka lopun elämääni,sillä en halua niitä kauheita olotiloja ikinä takaisin.
mulla on auttanut sama ja pienimääräinen lääkitys, mutta tietenkin kaikki olemme yksilöllisiä! MYös palleahengityksen opettelu, erilaiset rentoutustekniikat, liikunta,ulkoilu auttavat paljon. Anna elämän voittaa, taistele!
Hyvää kesää!