Mitä tapahtuu, kun viha menee / on mennyt ohitse?
Voiko se vielä palata, jos vihan aiheuttanut ilmiö toistuu? Palaako se samansuuruisena? Kuinka monta kertaa se voi palata?
Vai löytääkö ihminen vähitellen välinpitämättömyyden tai muun tunteen, joka on lopulta vielä voimakkaampi? Turtuuko ilmiöihin, tai tottuuko kaikkeen lopulta kokonaan?=
Tiedän, ettei kahta samanlaista ihmistä tai tilannetta ole... mutta herättelenkin vain ajatuksianne asiasta. Ajatuksia?
Voiko se vielä palata, jos vihan aiheuttanut ilmiö toistuu? Palaako se samansuuruisena? Kuinka monta kertaa se voi palata?
Vai löytääkö ihminen vähitellen välinpitämättömyyden tai muun tunteen, joka on lopulta vielä voimakkaampi? Turtuuko ilmiöihin, tai tottuuko kaikkeen lopulta kokonaan?=
Tiedän, ettei kahta samanlaista ihmistä tai tilannetta ole... mutta herättelenkin vain ajatuksianne asiasta. Ajatuksia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse tulin petetyksi puolison puolelta ja koin kauheaa vihaa häntä ja tätä toista naista kohtaan.
Sovittiin ja ja jatketaan. Luottamus on edelleen hakusessa.
Mitä tulee vihaan se purkautuu minusta edelleenkin ja aina yhtä yllättävästi.
Joskus siitä kaiketi pääsee.
Jokin pieni muiston pilkahdus käy kuin veitsi sydämeen ja silloin taas kaikki räjähtää.
Haluaisin tästä mustasukkaisuuden/vihan kierteestä jo pois ei tämä ole kiva eikä helppo tunne. Mitähän pitäisi tehdä?
Onko viisaista neuvoja?
kuvasit hyvin, mitä tapahtuu
"Jokin pieni muiston pilkahdus käy kuin veitsi sydämeen ja silloin taas kaikki räjähtää."
Sinun tilanteeseesi en osaa neuvoa. Tilanne, missä vihan herättänyt kohde on koko ajan läsnä ja on ehkä elämän tärkein henkilö muutenkin, ei voi olla liian helppo.
Minäkin luulen päässeeni ylitse ja pystyn suhtautumaan aika tunneköyhästi moneen muiston pilkahdukseen - mutta en aina. Kukapa tahtoisi tuntea vihaa, ylipäänsä koskaan.
Kaipa asioiden terapointi ja käsittely pidemmän päälle auttaa. Luulen, että joudun ainakin tällä erää hyväksymään ajatuksen, että tunne voi välillä palata. Ehkä se kuitenkin vähitellen polttaa itsensä loppuun, kun kaikki on jo monta kertaa käsitelty.
Minä ainakin uskon, etten enää pysty vihaamaan ketään tai mitään - ja hyvä niin. Välinpitämättömyys ihmisten välillä ei tietenkään ole OK, mutta parempi sekin kuin viha. Tämän kyllä voi oppia kantapään kautta. En osaa sanoa, ovatko omat vihani koskaan olleetkaan mitään todellisia, vaan vain jotain mielenhäiriöistä johtuvaa alitajuntaista toimintaa. Todellinen viha on kyllä minulle vierasta, haluan rauhaa niin muille kuin itsellenkikin.
Älkääkä naurako tuolle kirjoitusvirheelle. :-(
älä tee numeroa omista virheistäsi niin muutkaan ei tee
ei kukaan jaksa nauraa kirjoitusvirheille
Säkin olet jo kuin uusi mies.Täällä pohtimalla syntyy niinku uudestaan.
Sun ajatuksetkin on muuttunu sun eduks.
Mäkin alan pohtimaan omaa persoonaani,jos mussakin tapahtuu myönteinen muutos.
Musta on hyvä kun otetaan vahvasti kantaa mielipiteisiin,se auttaa niinku omaa kasvua ihmisenä.
Mäkin rakastan rauhaa.
Mäkin toivon sulle rauhaa.
En tiedä, miten tuokin pitäisi taas ymmärtää, sillä ei ole tekstiä, jota en nykyään yrittäisi lukea rivien välistä...
Mutta. Kyllä se on totta, etten pysty enää vihaamaan mitään tai ketään, en jaksa, en tiedä, onko syytäkään. Oikeastaan itseäni minun pitäisi vihata ja sitä tässä opettelenkin.
Kärjekkyyskin on minusta jokseenkin poistunut. Nykyinen tyhjän mielen olotila on outo, mutta tavallaan se on antanut minulle rauhallisuutta. Viime aikoina on jotenkin tuntunut, kuin ei olisi tajuntaa ollenkaan. Jos vielä jostakin löytäisi aitoja positiivisia tunteita, se olisi hienoa, mutta en uskalla toivoa liikaa.
mielekästä asiaa/esinettä.
Yritän saada mielialaasi kohennusta.
nyt ala itseäsi vihaamaan!
Keskity mielummin niihin hyviin puoliisi,
ja kiva kuulla, että olo on ainakin rauhallisempi :) Kyllä ne positiivisetkin tunteet sieltä tulee.
Ei mielialani juuri nyt millään esineillä kohene. Tuntuu, että vaikka saisin nyt miljoonan käteen, aivan sama, vaikka heittäisin sen saman tien pois.
Kymmenen mielekästä asiaa - en sellaisia viitsi erikseen miettiä enkä varmaan saisi niitä mielestäni puristettua. Kun vain saisin maailman uskomaan ja painolastin harteiltani pois - ei minua tarvitse tuomita, ei minussa ole mitään yliluonnollista, vaikka ehkä typerä olenkin. Yksin jaan olotilani ym., tavoitteena tällä hetkellä vain yksinkertainen elämä ja rauha.
sori yritys hyvät yöt myös.
asiat sinua painaa ja mitä haluaisit saada maailman uskomaan?
Tuo kymmenen lista oli hyvä idea, kokeile edes :)
Ei minua tarvitse tuomita, ei minussa ole mitään yliluonnollista, vaikka ehkä typerä olenkin, niin kuin sanoin. Kai maailmaan hulluja mahtuu? Pääsisitte jonkin verran helpommalla, kun lopettaisitte sen salakuvaamisen! EI todellakaan tarvitse minun takiani mieltä sekoittaa, ei se nyt todellakaan niin mene, että kun käännän kylkeäni, niin maanjäristys alkaa jossakin päin. Olen 1500-luvun uskomusten uhri (noitavaino?), ja eletään sentään "sivistyksen" 2000-lukua. Mutta
en valita, jos tämä nyt näin menee, niin menkööt sitten. Kuka mistään mitään tietää, todellisesta totuudesta, lopultakaan, ikinä. En minä, ette te.
Mutta tässä se 10 lista asioista, jotka saisivat minut onnelliseksi:
1) Rauha (minulle - teille)
2) Elämänvoima
3) Valo
4) Luonto
5) Yksinkertaisuus (työ jne.)
6) Täysikuu
7) Rakkaus
8) Levollinen, tyhjä mieli
9) Köyhyys (kuitenkin "normaali" toimeentulo)
10) Rock.
Rockkia,rauhaa ja rakkautta elämääsi!
olet siinä mielessä onnellinen jo nyt, että kaikki nuo kymmenen asiaa ovat sellaisia, jotka voit hyvinkin saavuttaa. Monet ihmiset toivovat mahdottomuuksia. Mietipä sitä :)
..mihin tarkoitukseen luulet, että sua salakuvataan? Ja kuka sellaista haluaisi tehdä?
RAKKAUS
Eikös vain?
Myösyöt.
jutuista sun viha leiskuu?
Riippuu varmaan vähän siitä. Mulla ei juurikaan ole sellaisia vihaa aiheuttavia asioita, paitsi yksittäisiä juttuja joista ehkä närkästyn ja jotka menevät ohi yhtä nopeasti kuin saavat kipunoimaan.
Tottakai sitten voi olla epäkohtia, joista tulee paha mieli tai suuttuu jonkun toisen puolesta. Lähes joka kerta siis vaikka samasta jutusta.
Joskus olen kyllä ollut tosi vihainen, kun ihmiset ovat olleet tietoisesti ilkeitä. Ja ilkeys itsessään pahoittaa mielen joka kerta.
Olen kuitenkin yleensä valmis antamaan anteeksi melkein mitä tahansa, jos anteeksipyytäjä sitä tarkoittaa ja sen jälkeen en enää ole vihainen.
Tällä palstalla ehkä välillä saavat närkästymään ihmiset, jotka kopioivat juttuja, ovat ilkeitä tms. Meitä on kuitenkin moneksi ja sen kanssa eletään. Ja suht leppoisasti.
aaltoina. Kun yhdestä vihanaallosta on selvinnyt ja on aivan typertynyt ja voipuneena vaan makaa ja yrittää levätä ja palautua, niin eikö jo kohta alitajunta ala puskea uutta tavaraa ja taas mennään. Mutta on todella puhdistava ja vapauttava kokemus, ja mikä parasta sain tänään kuukauden sairaslomaa, nyt vaan ulkoilemaan ja otetaan ihan levon kannalta ja rauhallisesti, ja annetaan sen vihan purkautua hiljalleen ulos. Sillai niinkun hillitysti päästelee sitä pikkuhiljaa, venttiiliä säätämällä. Tällä hetkellä menossa viha ex-miestä kohtaan sekä itseinho, juontaa juurensa varmaankin etupäässä lapsuudesta, koulukiusaamisesta ja ex-miehen vähättelevästä ja tunnekylmästä asenteesta.