tää on ihan hirveetä..
Mulle tehtiin pari viikkoa sitten kaavinta(olen 19v). Raskausviikkoja oli kertynyt silloin jo lähemmäs kymmenen ja olo oli sen mukainen; pitkin päivää oksentelin, ällötti, väsytti, itketti,mielialat vaihteli valon nopeudella.
Raskaus oli silkka vahinko,ehkäisy petti (kondomi). Sain lääkäriltä pillerit joita olen nyt tämänpari viikkoa tässä popsinut, lisäksi ollaan poikakaverin kanssa käytetty kondomia.
Ongelma on se ku mua pelottaa ihan sairaasti että tulen uudestaan raskaaksi,että jos se on taas vahinko..Tämäkin abortti oli piiiiiitkän harkinnan tulos johon ei muilla ollut osaa eikä arpaa, ja mielestäni tein ihan oikein oman tilanteeni huomioon ottaen.
Tietysti ollaanhan me poikakaverini kanssa jo vuosi oltu yhdessä ja kun kuitenkin joskus vielä lapsia haluaisin,mutta kun se raskaus aika hirvittää,oli se niin tuskaa..ja kun pelkkä seksikin hirvittää, eihän siitä pysty edes nauttimaan kun päässä pyörii vaan että "mitä jos kuitenkin ehkäisy pettää".Poikakaverille en ole suoraan sanonut että mua pelottaa mutta kyllä se on huomannut että joku on pielessä.
Haluaisin tietää että onko muita joilla samoja pelkoja? traumoja raskaudesta?
Mulle tehtiin pari viikkoa sitten kaavinta(olen 19v). Raskausviikkoja oli kertynyt silloin jo lähemmäs kymmenen ja olo oli sen mukainen; pitkin päivää oksentelin, ällötti, väsytti, itketti,mielialat vaihteli valon nopeudella.
Raskaus oli silkka vahinko,ehkäisy petti (kondomi). Sain lääkäriltä pillerit joita olen nyt tämänpari viikkoa tässä popsinut, lisäksi ollaan poikakaverin kanssa käytetty kondomia.
Ongelma on se ku mua pelottaa ihan sairaasti että tulen uudestaan raskaaksi,että jos se on taas vahinko..Tämäkin abortti oli piiiiiitkän harkinnan tulos johon ei muilla ollut osaa eikä arpaa, ja mielestäni tein ihan oikein oman tilanteeni huomioon ottaen.
Tietysti ollaanhan me poikakaverini kanssa jo vuosi oltu yhdessä ja kun kuitenkin joskus vielä lapsia haluaisin,mutta kun se raskaus aika hirvittää,oli se niin tuskaa..ja kun pelkkä seksikin hirvittää, eihän siitä pysty edes nauttimaan kun päässä pyörii vaan että "mitä jos kuitenkin ehkäisy pettää".Poikakaverille en ole suoraan sanonut että mua pelottaa mutta kyllä se on huomannut että joku on pielessä.
Haluaisin tietää että onko muita joilla samoja pelkoja? traumoja raskaudesta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulle on myös tehty abortti kaavinnalla, kun olin 19 vuotta (nyt 25v ja 5kk tytön äiti). Tiesin (ja tiedän edelleen) sen silloin olevan oikea ratkaisu. Tilanne oli oikeastaan tismalleen samanlainen kuin sinulla. Se silloinen poikaystäväni on tällä hetkellä aviomieheni ja lapseni isä.
Kannattaa ehdottomasti puhua poikaystävällesi. Uskon, että hän ymmärtää ja osaa tukea ja lohduttaa sinua. Minulle mieheni oli paras tuki, koska myös hän oli joutunut kokemaan abortin (henkisesti).
Sitten kun sinulla oikea hetki koittaa ja olet omasta mielestäsi valmis raskauteen tulet huomaamaan, että raskaana oleminen on (yleensä) ihanaa. Tuo mainitsemasi pahoinvointi poistuu yleensä vk 14 mennessä. Sen jälkeen olo on mahtava. Tuntuu että jaksaisi tehdä mitä vain. Naisen keho on tehty siten, että raskaus on luonnollinen olotila. Noh, loppuraskaudesta tietenkin alkaa taas uudet vaivat, mutta ne kyllä kestää. ;)
ehkäisypillereitä ehkäisyksi,ovat hyvä ja melkein varma ehkäisyteholtaan.Pelko raskaudesta poistuu ja voitte nauttia taas rakastelusta kun ei tarvii jännittää raskautta.Voimia antava halaus,varmasti abortti on ollut raskas päätös.
Mulle ei oo koskaan tehty aborttia.Olen kaksi kertaa ollut raskaana,ja toinen niistä oli suunnittelematon.Harkitsin silloin aborttia,mutta en tehnyt sitä.Olen kuitekin naimisissa ja minulla on ihana mies.Lapsi sai syntyä.Mutta raskauden aikana tuli hysteerinen pelko siitä synnytyksestä.En pystynyt olemaan ajattelematta sitä kipua ja kaikkea mitä siihen synnytykseen liittyy.Sain raskauden aikana hermoromahduksen.Päätin etten ikinä enää halua siihen tilanteeseen joutua.Selvisin synnytyksestä hengissä,vaikka se olikin vaikea.Eli melkein voisi sanoa,että totuus olikin pahempi kuin kuvitelmani.
Ensimmäinen raskaus sujui normaalisti eikä synnytyskään ollut kauhea.Mutta toisella kertaa kaikki oli toisin.En pysty itselleni selvittämään miksi aloin niin tajuttomasti pelätä.Vaikka olen uskossa ja vastustan aborttia,en silti epäröisi sitä tehdä jos se tilanne eteen tulisi.Siksi olen hankkinut sterilisaation.En pystyisi rakastelemaan mieheni kanssa,jos olisi pienikin riski siitä,että tulisin raskaaksi.
Sterilisaatio on kyllä hyvin varma ehkäisy!En siis halua pelotella mutta itse söin pillereitä monta vuotta ja ehkäisy toimi.3 lapsen jälkeen kävin sterilisaatiossa ja tulin silti raskaaksi..nyt olen 4 lapsen äiti.
Minun kohdallani ajallaan otetut ehkäisypillerit pettivät ja se oli tosi kova shokki. Kokemus oli kauhea, sillä abortin aiheuttaman trauman lisäksi mieleeni jäi pelko uudesta raskaudesta. Mihinkään ehkäisyyn ei uskalla kunnolla luottaa. Tuplaehkäisen, mutta silti vauhkoan kondomeista koko ajan ja pelkään jatkuvasti, että hajoavat. Ehkä tämä pelko ajan kanssa helpottaa.
Kyllä mä luotan siihen sterilisaatioon.Mitenköhän sulla sitte niin kävi,ett tulit raskaaks kuitenki?
Tai yleensäkin,miten se sterilisaatio pääsee sillä tavalla purkautumaan,että onkin riski tulla
raskaaksi...?
Heips!Kun sterilisaationi petti ja tulin siitä 5kk:n päästä raskaaksi,soitin lääkärille ja kysyin miten tämä on mahdollista.Lääkäri sanoi että on 0,4 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi sterilisaatiosta huolimatta.Pieni on prosentti kuitenkin,mutta mahdollisuus olemassa.Minulle laitettiin klipsit sterilisatiossa.Jospa sinun sterilisaatio ei pettäisi ja älä ota tästä paineita,on se kuitenkin melkein 100 varma ehkäisy.Tsemppiä!
siis sulle tehtiin pari viikkoa sitten abortti?!
oletpas nopeasti parantunut...hmmh...
ei sulle lääkäri kertonut kun kävit ultrassa/ gynellä ennen aborttia ettei seksiä suositella heti. mulle ainakin neuvottiin että min. 2kk taukoa...
nyt on se herkempi aika tulla uudestaan raskaaksi.
minua kehoitettu seksiä välttämään. Tulehdusvaaran takia suositeltiin kondomin käyttöä niin kauan kun on vuotoa.
luki papereis ja lääkäri sano et mielummi n. 2 viikkoa ilman yhdyntää ja kannattaa olla varovainen voi tulla nyt herkästi raskaaks
ikävä kuulla. mutta et sinä yksin ole. mulle oli vielkovempi paikka oon kuitenkin liian nuori tälläiseen. mutta kyllä asiat järjestyy pikku hiljaa. mutta kannattaa puhua poikaystäväsi kanssa kyllä hänen pitäisi ymmärtää miltä susta tuntuu
mutta voimia sulle ja paljon halauksia.
tuo panikoiminen. Myös minä tehnyt abortin kolmisen vuotta sitten. Alkuun ei tuntunut muuta kuin helpotusta että pääsin siitä eroon, mutta nyt olen ihan sekopää. Pelkään vahinkoa aivan tajuttomasti. Mulla on ehkäisylaastari, jotta en vahingossakaan unohtaisi pillereitä syödä. Lisäksi kondomi tietty. Joka kuukausi kolme päivää ennen menkkojen alkua alan tehdä r-testejä. En edes luota yhteen testiin vaan räpellän niiden parissa siihen kunnes menkat taas alkavat. Suoraan sanottuna olen fiksoitunut testeihin ja niiden tekemisestä on tullut minulle pakkoneuroosi.
Tämä kuu on ollut täysi helvetti. Kondomi meni rikki. Testejä on mennyt jo 5 vaikka menkat pitäisi alkaa vasta viikon päästä. Rahaa ja vaivaa menee tuhottomasti hukkaan. Muuta en voi sanoa, kuin että raskaaksi en halua!
kyllähän se lääkäri mulle kertoi kaiken tarpeellisen, eikä se seksiä kieltänyt, kertoi että tulehdusriski on vuodon aikana suuri ja raskaaksi tuleminen uudestaan herkässä että kortsu pakollinen.
Ja onhan se paraneminen aika paljon sieltä kovienkin välistä kiinni,että miten sen abortin sitten ottaa. Mulla ainankin kivi tippui sydämmeltä kun tajusin kaiken taas olevan "hyvin", kyllä mä sen ymärrän että toisille se on hyvinkin raskas kokemus,mulle se nyt oli helpotus,vaikka siitä raskaudesta traumoja jäikin. Mutta tsemppiä ja kiitos kaikille! :)
mun tapauksessa on jo 2vuotta aikaa,kun abortin tein. Täytin silloin 18w. Ja vielä tänäpäivänäkin on hetkiä että pelottaa että mitä jos... ja varsinkin jos menkat ei ala just sinä päivänä ku pitäs, mutta onneksi on oppinut että on vaan pakko suunnata ajatukset johonkin muuhun asiaan, ni kyllä ne sieltä itekseen tulee. Joo joo, e-pillerit on harkinnassa, nyt kun tuntuu että on alla taas vakavasti harkittava parisuhde. Puhu poikakaverille, kyllä se ymmärtää ja jos ei ymmärrä, pistä ymmärtämään.