(Extraordinary People: When Your Face Doesn't Fit)
Kuinka moni katsoi dokumentin?
Pientä on meikäläisen ylipainot, parit näppylät naamassa ja jossain muulla. Tiedän, että sääli on sairautta, mutta ei voi mitään. Nuoria ihmisiä elämä edessä. Kyllä ulkonäkö on kuitenkin niiiiiiiin tärkeä. VALITETTAVASTI.
Antoi kyllä ajattelemisen aihetta, jälleen kerran!
Kuinka moni katsoi dokumentin?
Pientä on meikäläisen ylipainot, parit näppylät naamassa ja jossain muulla. Tiedän, että sääli on sairautta, mutta ei voi mitään. Nuoria ihmisiä elämä edessä. Kyllä ulkonäkö on kuitenkin niiiiiiiin tärkeä. VALITETTAVASTI.
Antoi kyllä ajattelemisen aihetta, jälleen kerran!
Vastaukset 6
Vanhimmat
omana itsenään. Eikä tarvitse jatkuvaa sisäistä ja ulkoista tuunausta kelpaamatta silti itselleen.
Aihe kiinnosti, ja tulen katsomaan sen.
... Kuten myös aiemmin nähty dokumentti, joka kertoi pojasta joka sairasti "elefantti" tautia, täytyy sanoa etten muista milloin viimeks olisin niin paljon itkenyt katottuani jotain ohjelmaa. Miten pojan vanhemmat pystyivät oleen niin vahvoja, esim. kun pojalla särki jalkoja pelatessaan jalkista. Minä olisin revennyt täysin!!! ANTEEKS Mobiili et vähän poikkesin dokumentin sisällöstä, en vain muista milloin viimeks mua olis joku ohjelma niin paljon koskettanut kuin tää "elefanttipojan" tarina!!!
ei haittaa ollenkaan, koska muistan myös samaisen dokumentin.
Minusta on hyvä, että näitä tulee. On paljon sairauksia mistä emme tiedä juurikaan mitään. Itse olen ollut töissä koululla, jossa oli paljon (ja on edelleen) erityisluokkia...On ollut monenlaista pientä oppilasta, ja erilaisia sairauksia...Osa pyörätuolissa, osa autistisia, ADHD:ta ja kaikkea mahdollista.
Oppisipa itseänsä ja muita läheisiään arvostamaan mahtavina ihmisinä-persoonina- ja jos vielä kaikki suht´koht ok, niin lycka till!
dokkarit - kyllä pistää hiljaiseksi :(
Ainahan moisista dokumentista voi oppia, laajentaa omaa katsontakantaa. Sen vuoksi niitä kait tehdäänkin.
Vaikka joskus tuntuu siltä että, niiden todellinen teho perustuu siihen että ihmiset voi huokaista, "onneks minulla ei mee noin huonosti"
Terveys ja ulkonäkö on kyllä aika tärkeitä asioita. On aina olleet, ei siis mikään ajan-ilmiö niin kuin usein väitetään.
Ajatellaampa vaikka liikunta-vammaisia tai muuten kehityshäiriöisiä, muitakin kuin mieleltään vajaita.
Heidät vielä 40 -60 luvuilla pääsääntöisesti suljettiin johonkin hoitolaitokseen, pois ihmisten silmistä.
Kautta aikojen ihmisllä on ollut kiusallinen paradoksi seuranaan. Samaan aikaan kun olisi pitänyt oppia hyväksymään erilaisuutta, on kuitenkin yhtenä onnen edelytyksenä pidetty terveyttä ja ulkonäköä.
Minusta siinä on ristiriitaa. Vaikka kyllä moni erilainen ihminen on onnelisempi kuin tavikset.
Heillä on siihen kyky koska heidän ei tarvi joka käänteessä miettiä; "onks tukka hyvin,, näkyyks kello"
Mutta kyllä he sitäkin miettivät ja tavalaan koittavat olla rakastetavia, sekin on osa ihmisen peruskaipuuta.