Minun 2 ystävääni, ovat jotenkin vieraantuneet minusta...
Toinen mulkkaa inhoten ja vähän ajan päästä on kuin, mitään ei olisi tapahtunut. Hänen kanssa en voi olla oma itseni, sillä hän on heti myrtsi ilme kasvoillaan...
Toinen taas on kaikkitietävä, välillä tunnen itseni ihan tyhmäksi hänen kanssaan, kun hän on aina oikeassa ja hänen mielpiteillänsä on vain arvoa, mutta toisaalta hän on mainio kaveri kun on sillä päällä ja hauskaa seuraa. Saan olla oma itseni hänen kanssaan.
Tuntuu, että he eivät enää halua olla minun kanssani, joten väistyn tieltä, mutta sekin tuntuu jotenkin väärältä...
Ensimmäinen ihminen josta kerroin, on hyvä koulussa! Välillä minusta tuntuu, että kaikki kaverini pitävät minua tyhmänä ja niin salaa syntyi pieni kilpailu kaverin kanssa numeroista. Nyt en ole tyytyväinen edes 9½ tai 10-...
Me käymme samassa harrastuksessa: tanssimme. Hän pelaa myös jalkapalloa ja se tuntuu olevan sille tärkeintä, sillä hän ei pääse monasti tanssitunnille, kun sillä on harkkoja... Se ärsyttää, lopettaisi saman tien tanssin, kun eihän edes pysy mukana liikkeissä eikä jalkapalloilijan nilkat taivu, hän vielä luulee olevansa niin hyvä. Haukkuu urakalla toisia, mutta itse ei ole sen parempi kuin muutkaan. Monet varmaan pitävät minua jonain juorukellona, kun se aina valittaa minulle kuinka joku taas oli tyhmä...
Aina sitä jaksetaan hokea, että ystävät ovat tärkeitä, mutta pohdinpa vaan, että onko asia oikeasti näin, jos ystävyys on tällaista... :/
Kiitos kaikille vaivannäöstä, että luette minun valituksiani, tuntui vain, että piti purkaa ajatuksia!
Toinen mulkkaa inhoten ja vähän ajan päästä on kuin, mitään ei olisi tapahtunut. Hänen kanssa en voi olla oma itseni, sillä hän on heti myrtsi ilme kasvoillaan...
Toinen taas on kaikkitietävä, välillä tunnen itseni ihan tyhmäksi hänen kanssaan, kun hän on aina oikeassa ja hänen mielpiteillänsä on vain arvoa, mutta toisaalta hän on mainio kaveri kun on sillä päällä ja hauskaa seuraa. Saan olla oma itseni hänen kanssaan.
Tuntuu, että he eivät enää halua olla minun kanssani, joten väistyn tieltä, mutta sekin tuntuu jotenkin väärältä...
Ensimmäinen ihminen josta kerroin, on hyvä koulussa! Välillä minusta tuntuu, että kaikki kaverini pitävät minua tyhmänä ja niin salaa syntyi pieni kilpailu kaverin kanssa numeroista. Nyt en ole tyytyväinen edes 9½ tai 10-...
Me käymme samassa harrastuksessa: tanssimme. Hän pelaa myös jalkapalloa ja se tuntuu olevan sille tärkeintä, sillä hän ei pääse monasti tanssitunnille, kun sillä on harkkoja... Se ärsyttää, lopettaisi saman tien tanssin, kun eihän edes pysy mukana liikkeissä eikä jalkapalloilijan nilkat taivu, hän vielä luulee olevansa niin hyvä. Haukkuu urakalla toisia, mutta itse ei ole sen parempi kuin muutkaan. Monet varmaan pitävät minua jonain juorukellona, kun se aina valittaa minulle kuinka joku taas oli tyhmä...
Aina sitä jaksetaan hokea, että ystävät ovat tärkeitä, mutta pohdinpa vaan, että onko asia oikeasti näin, jos ystävyys on tällaista... :/
Kiitos kaikille vaivannäöstä, että luette minun valituksiani, tuntui vain, että piti purkaa ajatuksia!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisitko jutella ystäviesi kanssa?Alkuun se voi tuntua kiusalliselta ja jopa vaikeuttaa tilannetta hetkeksi,mutta ajan myötä asioiden luulisi parantuvan,jos kyseessä on oikeesti senkaltanen ystävyys,jonka soisi jatkuvan.
Ei siis mikään YSTÄVÄ tarvitse kuitenkaan olla. Jos ei tule joidenkin ihmisten kanssa niin hyvin toimeen kuin oli ajatellut, niin silloin täytyy tyytyä pelkkään kaveruuteen heidän kanssaan.
Näe heitä vain silloin, kun jaksat ja silloin kun he jaksavat. Älä ota heitä liian vakavasti äläkä myöskään ota turhaa, ylimääräistä stressiä asiasta. Heidän mokansa, jos eivät jaksaisi enää nähdä sinua. Ihmisiä on enemmänkin Suomessa kuin kaksi kappaletta :)