että sydän sanoo toista ja järki toista? Miksi ei ole sellaista ratkaisua, mikä olisi hyvä sydämmelle ja järjelle..? Miksi aina pitää valita?
Mies, josta pidän hyvin hyvin paljon, on minulle hyvin tärkeä. Ja sitten tulee se MUTTA. Hän on niin paljon vanhempi. Pitäisikö vain luovuttaa ja sanoa, että en halua enää jatkaa salaisia tapaamisia jne..? Oma elämäni vähän kärsii tästä tilanteesta sikäli, kun pitää aina olla niin varuillaan. Kannattaako jatkaa, kun en tiedä, että olenko hänelle vain joku ns.välietappi?
Toisaalta... Minä pidän hänestä ihan älyttömän paljon. En uskalla käyttää rakastaa-sanaa, koska se tuntuu niin voimakkaalta sanalta. Hänen seurassaan tunnen itseni ihmiseksi. Normaalisti tunnen itseni mitättömäksi ja halveksituksi. Hän kuitenkin saa perhoset liitelemään vatsassani ja tuntemaan elämäni elämisen arvoisena ja onnelliselta. Tämä on ainoa kerta, kun tunnen itseni onnelliseksi. En olisi ikinä arvannut, että minulle käy näin. Että ihastun niin syvästi hänen laiseen ihmiseen. Mutta pitääkö kuunnella mitä se järki sanoo vai kuunnellako sydäntä?
Mies, josta pidän hyvin hyvin paljon, on minulle hyvin tärkeä. Ja sitten tulee se MUTTA. Hän on niin paljon vanhempi. Pitäisikö vain luovuttaa ja sanoa, että en halua enää jatkaa salaisia tapaamisia jne..? Oma elämäni vähän kärsii tästä tilanteesta sikäli, kun pitää aina olla niin varuillaan. Kannattaako jatkaa, kun en tiedä, että olenko hänelle vain joku ns.välietappi?
Toisaalta... Minä pidän hänestä ihan älyttömän paljon. En uskalla käyttää rakastaa-sanaa, koska se tuntuu niin voimakkaalta sanalta. Hänen seurassaan tunnen itseni ihmiseksi. Normaalisti tunnen itseni mitättömäksi ja halveksituksi. Hän kuitenkin saa perhoset liitelemään vatsassani ja tuntemaan elämäni elämisen arvoisena ja onnelliselta. Tämä on ainoa kerta, kun tunnen itseni onnelliseksi. En olisi ikinä arvannut, että minulle käy näin. Että ihastun niin syvästi hänen laiseen ihmiseen. Mutta pitääkö kuunnella mitä se järki sanoo vai kuunnellako sydäntä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
rajoittamiseen. Jos hän on vapaa ja itse olet vapaa, ja olette molemmat aikuisia, sanan varsinaisessa merkityksessä niin mikä pidättelee?
Minä en ole vielä aikuinen. Hän on. Näen häntä ainakin viitenä päivänä viikossa. Joskus viikonloppuisinkin. Minä olen kyllä vapaa, mutta hän ei ole "tavallaan" vapaa. Tämä on hirveän monismutkainen juttu... Mutta olen niin syvintä sieluani myötä ihastunut tähän mieheen, että ihan mietityttää, että miten tästä eteenpäin..?
Se mikä konservatiivisessa mielessä on aikuisuutta, ei ole boheemille välttämättä kypsyyttä. On ratkaisuja, joihin tämä sukupolvi ei vielä ole valmis ja joita he pitävät kypsymättömyytenä, mutta jotka toisesta näkökulmasta ajateltuna ovat monella tapaa uraauurtavia ja huomattavasti aikaansa edellä. Kenellä on oikeus määritellä toisen aikuisen ihmisen kypsyys?
Minä en ole aikuinen.Ja mitenkö tässä tapauksessa määrittelen aikuisen:ikää ei ole 18v. Enhän minä nyt mikään pikkutyttö enää ole, kun olen jo muutaman vuoden ollut ns.äitin virassa, koska asun isän ja veljen luona. Että en tunne itseäni mitenkään pikkuiseksi, koska teen niin paljon kotitöitäkin. Siinä "sivussa" sitten yritän opiskella ja käydä töissä. Mutta tässä jutussa ikäero on aika iso... Että aikuinen ja kypsä...No, se on jokaisen itse määriteltävä.
Itse olen sinusta paljon vanhempi, 25v ja olen ihastunut kanssa huomattavasti vanhempaan mieheen..hän varattu ja muutenkin mutkia matkassa, et silleen..
Tunnen hirmuista vetoa häntä kohtaan!!