Kissan diabetes

tai hae suomi 24:n keskusteluista. löytyy keskustelua asiasta.

sairastui diabetekseen reilu vuosi sitten.

Pistäminen ei stressaa kissaa ainakaan meillä, se tietää jo rutiinit (saa pistokset aamu ja ilta yhdeksältä). Kissa otetaan syliin tai sitten se makaa sohvalla ja pistos tuikataan niskanahkaa, ei sen vaikeampaa kunhan se vain tottuu siihen. Verensokeria mitataan korvalehdestä otettavasta verinäytteestä sekä pissasta seurataan sokeria. Verinäytteen ottaminen korvasta ei alkuun meinannut onnistua (pistimme liian paksuun kohtaan) mutta enää poika ei reagoi pistoksiin mitenkään.

Insuliinin kanssa täytyy olla todella tarkkana, kissat ovat todella kenkkuja hoidettavia. Meillä on insuliinimäärät heitelleet useilla yksiköillä vuoden aikana. Alkuun laitoimme ell:n ohjeen mukaan mutta kissa sai insuliinishokin ja oli hiuskarvan varassa ettei lähtenyt paremmille metsästysmaille mutta onneksi isäni oli hänet pelastamassa. Ell käski tiputtamaan insuliinimäärän minimiin ja vähitellen verensokeria tarkkailemalla nostamaan annosta. Nyt kesällä vaihdamme insuliinin (en kuolemaksenikaan muista insuliinien nimiä) tai siis kokeilemme ensin toista, jos se on parempi (=pitää sokerit tasaisena) vaihdamme sitten.

Tarkkuutta hoidon kanssa, pidä sokerit mieluummin hieman korkealla kuin liian matalalla. Paras hoito on kun sokeri pysyy tasapainossa eikä lukema vuorokauden aikana heittele.

Hei!

Meidän 7 1/2 vuotiaalla kissallamme todettiin diabetes maaliskuun puolessa välissä. Kuukauden ajan kävimme viikottain eläinlääkärin luona löytääksemme oikean annoksen. Nyt kissamme saa 2 yksikköä aamuisin. Lisäksi ruokavalio royal caninin diabetic kuivamuonaksi.
Kissamme on tottunut piikitykseen, enkä usko sen siitä stressaavan. Se kun ei niskaan pistettynä varmaan edes sitä tunne. Meilläkin kissa yleensä sohvalla aamulla vielä köllii pistettäessä ja hyvin sujuu.

Verensokeria emme ole itse mitanneet korvasta emmekä virtsasta. Kysyin tätä lääkäriltä ja hänen mukaansa kontrollikäynnit riittävät tarkkailuun.Seuraava kontrolli meillä nyt heinäkuussa. Saimme ohjeet lisätä tai vähentää yksiköllä määrää kissan käyttäytymisen mukaan. Nyt pysytelleet kuitenkin tuossa kahdessa ja kissa voinut ihan ok.

Ystäväni burmankissa sairasti vuosia diabetesta ja sai pistoksen joka aamu ennen aamupalaa (aamupala oli kiitos pistoksen jälkeen). Tämä kissa tottui tosi hyvin piikin antoon, tuskin huomasi sitä, joten ole levollisin mielin. Minun 15-vuotiaani juo ja pissaa myös paljon mutta ainakin muuten vielä terveitten kirjoissa

Hei taas!
Mielenkiinnosta kirjoittelen ja kyselen, miten teilläon lähtenyt diabeteskissan hoito käyntiin?
Onko kaikki sujunut ongelmitta?

Meillä tosiaan muutaman kuukauden ajan on annettu pistoksia aamuisin. Olen vain alkanut kiettiä sitä, että kuinka tärkeää olisi ottaa kissalta tuo verensokeri aina päivittäin myös itse. Meidän eläinlääkärimme sitä ei pitänyt välttämättömänä vaan sanoi, että kontrollikäynnit riittävät. Annatteko te vain insuliinin vai mittaatteko itse myös sokerin? Entä ruokavalio, muutuiko se?
Hyvää jatkoa!

Kahden päivän kokemuksella voin kertoa ettei meidän herra ainakaan välitä mitään pistämisestä....neula on niin ohut....ja pistos on hyvä antaa kun kisu on ruokalautasella, se on niin keskittynyt siihen ettei edes yleensä huomaa pistosta... :D

niin joo ja ei meillä mittailla sokereita, kontrllikäynnit vaan ja ruokavaliota muutetaan, raksuja ei mut purkki ruuasta lihaan kalaan yms...proteiiniä kiitons :D niin joo ja meidän herra on kuusi vee...

Hei Mika!

Minun jo edesmennyt vanha kissani oli diabetikko, jota hoidin joka aamuisilla insuliini pistoksilla. Kissani vointi koheni kovasti jo ensimmäisestä pistoksesta ja seuraavan pisto kerran tullessa aamulla kissa tuli luokseni kehräten ja "puskien" kättä, jossa neulaa pidin. Ymmärsi pieni, että hoidin häntä. Koskaan pistos ei ollut ongelma vaan kissa antoi kauniisti pistää. Itseasiassa jos olin hiemankin myöhässä aikataulusta tuli kissani vaatimaan pistosta maukuen ja pyrkien syliini.

Siis erittäin positiivinen kuva jäi minulle hoidosta. Vaikeampaa olikin sitten pissanäytteen ottaminen, jota piti tietyin väliajoin suorittaa, mutta onnistui sekin. Usein lueskelin vessan läheisyydessä ja kun näin kissan tulevan asioilleen pistin lusikan pyllyn alle (lusikka oli helpoin ja se oli vain näytettä varten). Kissa ei siitä häiriintynyt.

Valitettavasti kissani elämä lopui liian aikaisin eläinlääkärin virheen johdosta. Hän sai hammaskivenpoistossa vahingossa nukutusaineen tilalta suun kautta annettavaa antibioottia ja menehtyi...

Nykyään minulla on uudet kissat ja toinen heistä on hyvin hankala ottamaan lääkettä. Aisan ratkaisimme niin, että pistämme hänellekin kaikki tarvittavat lääkkeet pistoksena ja onnistuu paljon helpommin. Nyt sitten luultavasti tälläkin kissallani on diabetes ja pistokset tulevat taas arkipäiviin. Eikä se pelota minua. Tietenkin tärkeää on huolehtia kissan hyvästä elämänlaadusta, että kun se ei enää ole täyttä ja hyvää niin pitää olla valmis päästämään irti... niin vaikeaa kuin se onkin. Tässä oma tarkkailu kissan iloisuutta koskien on tärkeää ja tietenkin oman eläinlääkärin mielipide. Haluan vielä rohkaista sinua sanomalla, ettei diabetes ole kovin harvinainen ja kissa voi elää hyvää ja antoisaa elämää siitä huolimatta.

Rohkeutta ja voimia!