kaunko mustissa

vaihdoinpa näppiksen jotta tulis kaikki kirjaimet
otsikon pitäisi olla kauanko mustissa
niinkuin varmaan fixuina huomasitte.

koskaan kokonaan ohi mene mutta elämäsi jatkuu:)))))
Heitä ne "mustat nurkkaan" ja ajattele omaa elämääsi eteenpäin muistele exääsi lämmöllä!

kuin sydän sanoo.

suruaikaa voi määritellä..kukin suree surunsa koon mukaan...

Kyllähän suruaika kestää loppuelämän, mutta eiköhän olisi parasta palailla takaisin "normaalielämään" pikkuhiljaa. Eihän sitä tarvitse heti alkaa punaisissa vaatteissa hillua, mutta osallistua rientoihin ja pukeutua niinkuin haluaa sillä tavalla sivistyneesti.

pukeutua hautajaisissa mustaan. Sekään ei kai enää ole pakollista. Suruajan tuntee jokainen sisimmässään, eikä sitä tarvitse ulkoisesti osoittaa, ellei itse niin halua.
Tärkeintä olisi mielestäni toimia niin, kuin itsestä oikealta tuntuu.

Osanottoni ja jaksamista sinulle.

Kyllä se suruaika päättyi kohdaltani "ulkoisesti" uurnanlaskutilaisuuteen. Sydämessä tuon tunteen kuljettaa mukana pitkiäkin aikoja, mutta olen huomannut sen helpottavan vuosien varrella. Elämä jatkuu.

vaatteilla surraan vain toisten ihmisten vuoksi.

Olen viimekesänä leskeksi jäänyt 55 vuotias ja olin koko kesän ja syksyn aikalailla synkissä vaatteissa ja mieli sen mukainen. Talvella tuli sellainen tunne, että kun mieheni oli ostanut edellisenä talvena uuden kirkkaan punaisen ulkoilutakin minulle niin ajattelin että varmaan haluaisi et pitäisin sitä. Eihän me vaatteilla surra suruhan on sydämmessä joten laita jo jotain valoisaa päälle ehkä mielikin hiukan piristyy. Voimia sinulle ja jaksamisia.

vähintään viisi vuotta, mutta korkeintaan loppuikä!
Vähintään viisi vuotta siis. Sitä ennen jos uuden löydät ja alat seurustelee, olet vähintään pakana ja ei toivottu parempiin piireihin!