kamalinta

miltä susta tuntuu, mulla oli pahimmillaan panikkihäiriötä sairastaessa myös kauhea sekoamisen pelko ja usein tuli sellanen olo, että mun kroppa on tässä, mut silti niinku se olisikaan tässä, ihan hulluja tuntemuksia.
ja mä vaan huusin ja itkin etten kestä enää, kohta sekoon ja sitten sain vihdoin oikeeta hoitoo ja tässä nyt olen terveenä, vaikkakin monet vuodet kärsineenä. Mä tein sen virheen, että annoi mennä liian pahaksi mun paniikin, olin ihan invalidisoitunut kotiin, en uskaltanut mennä mihinkään, alituinen pelko oli kokoajan läsnä, mutta kaiken voi voittaa oikeella hoidolla, lääkityksellä, muiden tuella ja kun löytää itsestään sen piilevän voiman, niin johan se aurikokin alkaa näyttäytyä.
Hyvää paniikitonta kesää sulle ja et sä oikeesti sekoa, se on vaan se tunne, taistele!

ite oon sairastanu joku 4 vuotta..harmittaa vaa ko kahtee vuotee ei oo ollu mitää ja nyt tuli viime sunnuntaina kohtaus..jouduin lähtee töistä kotiin ja sieltä sairaalaan hakee diapamin...pelottaa vaa et jos ne taas alkaa..lääkitys on kyllä!!!mites sulla menee?

Heippa.Muakin inhottaa toi sekoomisen tunne ku kohtaus iskee.Vaikka kuinka tietää ettei voi seota,ni se tunne on todella voimakas,oikeen hulvahtaa pään läpi.Mulla on muutenkin sillon ihan tyhmä olo,pelkään koko ajan et teen jotain tyhmää,esim.rupeen riehumaan tai leikkaan vahingossa veitsellä käteen.Mut onneks se on se tuntemus vaan ja menee aika nopeesti ohi.Ja loppujen lopuks kaikkeen tottuu,mulla on noi oireet alkanu pikkuhiljaa lieventyä.Jaksamista sulle.