Miten suhtaudutte työhönne?

Kai opettajat suhtautuvat työhönsä, kuten muutkin ihmiset. Osa on kutsumusammatissa, osa on ajautunut alalle, koska se voi olla opinnoista riippuen ainoa kohtalaisen varma työpaikka. Iloisena töihin lähteminen riippuu niin monesta asiasta: miten kotona menee, millaisia luokkia ja työkavereita on koulussa odotettavissa jne. Päivien kohokohdatkin vaihtelevat: joskus se on ruokatunti, joskus kotiinlähtö, joskus jokin tietty tunti jollekin luokalle.

Kyllä olen tykännyt, päiväkään en ole katunut. Kuulostaa tietysti imelältä, tiedän.
Vaikka kuinka väsyttää niin motivaatio on toistaiseksi säilynyt. Oppilaat ja hyvä työporukka on työni suola.

Palkitsevinta on esim. nähdä tukituntien vaikutus koenumeroiden parantumisena.

Palkka on hyvä, jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa, itse tulen toimeen hyvin. Lomat on mahtavat, kesä häämöttää!

>>Lähdettekö aamuisin iloisin mielin koululle vai tuntuuko se useimmiten vastenmieliseltä?>Mitkä ovat työpäivienne kohokohtia, mikä saa teidät hyvälle tuulelle?>Nautitteko te opettamisesta oikeasti vai näettekö sen pääasiassa perheenelätyskeinona?>Onko opettajan ammatti monille teistä ikään kuin kutsumus, vai olosuhteiden sanelema viimeinen vaihtoehto?>Kysymykseni ovat ehkä typeriä, sillä sehän on tietysti yksilöllistä miten työhönsä suhtautuu, mutta siitä huolimatta olisi mukava kuulla ajatuksianne työstänne. Kiitos kaikille mukaville opettajille, jotka jaksavat vastailla!

En ole alunperin kutsumusopettaja, mutta enää en vaihtaisi muuhun, vaikka se mahdollista olisikín. Joskus kohokohta on opehuoneen kahvittelu, joululoma, hiihtoloma, kesäloma, uusien oppilaiden tapaaminen, koeviikko, jakson vaihtuminen, penkkarit, vanhojen tanssit, ylioppilaskirjoitusten tulokset(juuri nyt!)tai sitten ne omat oppitunnit mutta kyllä oikeasti se, mikä tästä työstä tekee itselleni mieluisan on ne nuoret, joiden kanssa saan tehdä töitä, katsoa kun ne kasvaa, oppii ja kehittyy ja vielä vuosien jälkeen moikkailee kaupungilla.

Olen lähinnä ajautunut opettajaksi, vasta nyt vuosien opettajantyön jälkeen olen pätevöitymässä. Olen nyt kansalaisopistossa ATK-opena ja siitä pidän tosi paljon. AIkuiset on mukavia opetettavia ja innostuneita aiheista. Eikä ole arviointeja. AMK-aikana inhosin sitä. Mutta oli siinäkin paljon hyvää - mm. parempi palkka kuin nyt!

Joo, ja kyllä ne kesät on kohokohta kuitenkin, kun saa ihan rauhassa levätä ja tehdä muita asioita. Vaikka tämän kesän olenkin työttämänä ekan kerran 5 vuoteen, niin en huolehdi, kun työ syksyllä jatkuu.

> Tuli yhtäkkiä mieleen, että miten te opettajat suhtaudutte työhönne? Lähdettekö aamuisin iloisin mielin koululle vai tuntuuko se useimmiten vastenmieliseltä? >


Yritän suhtautua työhöni työnä. Varsinkin alussa meinasi olla, että opiskelijat pyörivät mielessä suunnilleen 24/7 - juuri ennen nukahtamista tai ensimmäisenä herättyäni saatoin muistaa jonkin asian jonka olin unohtanut sanoa tai tehdä, vastailin sähköposteihin niin klo 23 yöllä kuin klo 5 aamullakin jne. Sitten päätin, että tämä peli ei vetele. Aloin jättää työt työpaikalle, ja sitä olen noudattanut siitä lähtien. En ota mitään mukaan, vaan menen sitten vaikka esim. sunnuntaina työpaikalle jos on pakko jotain tehdä. Turhan viilaaminen on poistunut ja kotona saa olla rauhassa.


> Mitkä ovat työpäivienne kohokohtia, mikä saa teidät hyvälle tuulelle? >


Tämä riippuu tosi paljon kaikesta. Joskus kohokohta voi olla jonkun opiskelijan iloinen ja/tai innostunut ilme, joskus tilannekomiikka luokassa, joskus kollegoiden tapaaminen, se, että saa rauhassa istua työhuoneessa ja valmistella tunteja, se että pääsee lähtemään ajoissa kotiin tms. Vaihtelee tosi paljon.


> Nautitteko te opettamisesta oikeasti vai näettekö sen pääasiassa perheenelätyskeinona? Onko opettajan ammatti monille teistä ikään kuin kutsumus, vai olosuhteiden sanelema viimeinen vaihtoehto? >


En ole ainakaan toistaiseksi kovin paljoa nauttinut, mutta en ole oikeastaan kyllä ollut koulutustani vastaavissa tehtävissäkään. Tai osittain kyllä, mutta en ainakaan oman kiinnostukseni mukaisissa tehtävissä. En koskaan halunnut opettajaksi, luin opettamaani ainetta ihan muista syistä ja edelleenkin esim. tutkimus kutsuu huomattavasti opettamista enemmän. Ei tämä nyt ehkä olosuhteiden sanelema viimeinen vaihtoehtokaan ole, sanotaan nyt, että sattuman kautta olen ajautunut opetustyöhön, opettajan pedagogiset luin ikäänkuin varmuuden vuoksi. Opiskelijat tuntuvat olevan tyytyväisiä ja muutenkin sinällään pärjään työssäni, mutta en ainakaan tällä hetkellä ajattele, että jäisin sitten joskus eläkkeelle opetustyöstä...

Työstä noin yleensä: olen ollut jotenkin yllättynyt, miten erilaista tämä työ on, kun mitä itse olisin koulu- tai opiskeluaikanani osannut ajatella. Tuntien pito on niin pieni osa työtä - valmistelun lisäksi työhön kuuluu lukematon määrä valmistelua, opiskelijoiden sähköposteihin vastaamista, vastaanottoa, ongelmatilanteiden selvittelyä, kehitystyötä, yleisiä projekteja ja ja ja. Mutta ... eipä sitä missään työssä leipäänsä helpolla ansaitse.

Työskentelen yliopettajana ammattikorkeakoulussa. Olin aikaisemmin Nokialla koodiorjana kuusi vuotta, ja aloin pikkuhiljaa hahmottamaan, että en sovellu projektihommiin. Koska olin suorittanut jatkotutkinnon tekniikasta, ajattelin koittaa minkälaista on opettajan työ. Olen ollut virassa nyt noin puolitoista vuotta ja olen tykännyt tosi paljon. Työtä on paljon, mutta työ on itsenäistä ja opetustapaan ja opetukseensa voi vaikuttaa todella paljon. Vaikka meillä on vuosityöaika (AMK-VES osio D), niin olen huomannut että teen enemmän työtä enemmän kuin tuon 1600 h ihan itsestään. Toki tähän joutui Nokiallakin, mutta se tuntui pakottavalta. Sain juuri opettajan pedagogisen pätevyyden, ja olen samalla salaa kiinnostunut kasvatustieteestä. Työskentelen myös tutor-opettajana, ja olen tätä taustaa vasten ajatellut jatkaa opintojani ammatilliseen opinto-ohjaajan pätevyyteen.

Opettajan työn on aika tavalla itsenäistä, varsinkin tekniikan alalla. Monet opettajista opettavat vain kurssinsa ja heitä ei sen jälkeen enää näe. Tämä voi olla pienimuotoinen shokki projektityöskentelyyn tottuneelle ihmiselle. Nokiallahan työ on projektityötä, ja sitä tehdään tiimissä. Minulle muutos itsenäisyyteen on kuitenkin soveltunut erittäin hyvin. Saa nähdä, miten tässä käy, mutta tällä hetkellä ei kyllä kaduta.