Miten toimia kysesissä asiassa.Olen siis eronnut ja poikani asuu isällänsä ja tyttö minun kanssani.Miten toimia tilanteessa jos pojalle lainaamani pelikone menee rikki isän luona ollessa, ja itse asiassa oma poikani ei rikkonut vaan ex.än naisystävän lapsi tai jos tytön ollessa kesällä lomalla isän luona ja osa vaatteista jää lomapaikkaan,...saman tapaisia juttuja on sattunut muitakin, mutta tässä muutama niistä. Kuka on velvollinen korvaamaan rikki/hävinneet tuotteet, vai olenko minä se joka ottaa "takkiinsa" Neuvokaa omista kokemuksista vastaanvanlaisessa tilanteessa.
neuvoja kaipaisin
yh-äiti
17900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vastuu kuuluu lapsen vanhemmille.Jos pelikone on rikottu tahallaan,maksaja on naisystävä.Jos se on rikkoutunut normaalissa käytössä,maksajaa ei löydy.
Eikö niitä vaatteita voi pyytää takaisin?
En usko että peliä on tahallaan rikottu, eikä normaali käytössä, luulen että kyse on siis vahingosta ja vaatteet on jäänyt lomapaikkaan, jonne on matkaan monia satoja kilometrejä.Ex ei ole saanut aikaiseksi edes soittaa mökinvuokraajalle.
Harmittaa vaan, koska olen opiskelija, ja uudet pelikoneet ja vaatteet maksaa.
Kyllä minusta miehesi tai hänen uuden naisensa tulisi ostaa pojalle korvaava peli. Eikös se niin ole, että se joka rikkoo myös korvaa. Ainakin minun oikeustajuni sanoo niin. Ei kannata antaa periksi heti, saat muuten aina maksaa kaikki rikotut ja hukatut lelut ja pelit. Pojalla on varmasti paha mieli pelin rikkoutumisesta, mutta ei pahan mielen parantaminen ole yksin sinun vastuullasi.
Mahtaisiko isän kotivakuutus kattaa tuon?
Mä sain aikoinani uudet silmälasit kaverin vanhempien kotivakuutuksesta, kun kaveri hajoitti ne vahingossa. Tästä on tosin aikaa kymmenen vuotta.
Vahinko korvataan vain siitä vastuussa olevan kotivakuutuksesta.Ensin pitää määritellä"syyllinen"ja sitten vasta voidaan katsoa voiko vakuutus sen korvata.
Mun mielestä kotivakuutus ei maksa, koska siinä on omavastuukin jo n.600 mk..ja pelikone ja vaatteet ei ollut aivan uudet.
Joudun miettimään samoja asioita itsekkin.Tyttöni asuu äidin luona ja kaiken mahdollisen ajan minun luonani.
Huomaan,että minun luokseni tullessaan vaatteet on huonoja,vanhoja,pieniä...Leluja millä haluais leikkiä eniten ei saa tuoda mukanaan.Vain semmoiset vaatteet,joilla just ja just kehtaa laittaa tytön matkaan.
Jos jotain pelejä tai vaatteita hajoaa,niin ei niistä voi korvausvelvollista hakea.Paras keino on aina,jos puhevälit on kunnossa ja molemmat haluaa ymmärtää asian.
Kyllä asia minun kohdallani on,että millä haluan tyttöni leikkivän ostan ne myös itse.Vaatteissa sama juttu,siistit ja sopivat vaatteet ostan itse.
Kyseisiin ongelmiin tuskin sosiaalityötekijät ym.pystyvät järkevää ratkaisua löytämään.Minun kohdallani ratkaisu johtuu just siitä,kun kaksi aikuista ei pysty keskustelemaan keskenään.Erittäin vaikea tilanne.
Niinpä, kun oliskin hyvät puhevälit...niin näitä kirjoittamiani ongelmia ei olis luultavammin.
Luulin aikoinani että kun erotaan, niin riidat loppus siihen, mutta näköjään ne jatkuvat.
Et se niistä peleistä ja vaatteista, kaipa jonkun ratkaisun keksin.
Ongelmat jatkuu ja suurenee,jos mahdollista.Ainakin omalla kohdallani jatkuu,mutta eri muodossa.
Tunteet on hävinnyt ex puolison välillä.Tulee mieleen lapset koulussa,henkinen väkivalta on todella rajua.Pahimmillaan yritetään tuhota toinen ihminen totaalisesti.Eikun välejä korjaamaan ex puolision kanssa...Toivotonta
Minä en jaksa enää yrittää pahemmin parantaa välejä...teen sit niin tai näin, mikään ei auta.
Tässä on vaan yksi huonopuoli, riitelemisessä kärsii AINOASTAAN lapset.Sitten ihmetellään tiedotusvälineissä että kuinka lapset voi huonosti/voivat pahoin, ja yhteiskunta antaa vaan vanhempien riidellä, eikä millään tavoin puutu asiaan, vaikka minä äitinä olen monessa asissa oikeassa ja ajattelen lasten parasta.
Tätähän tämä elämä on.
Lapsi tosiaankin vaistoo vanhemoien riidat herkästi.Aina ei tule ajateltua miten pienistä asioista riidellään ja miten vakavasti lapsi kokee tilanteen.
Se aivan varma,ettei yksin voi saada edes puhevälejäkään kuntoon,jos toinen tietoisesti halua pitää välit "poikki".
Älä syytä itseäsi,jos todella olet halunnut päästä puheväleihin ex kumppanin kanssa.Jos hän ei halua,ei yksin voi mitään.
Parisuhde on muuten pirun vaikeata,jos huonosti käy....????
....olen huomannut että yksin en puhevälejä saa.
Onko sulla puhevälit kunnossa ex.än kanssa?
Ihan siihen mun ensimmäiseen kysymykseen jos mennään, vein pojan äsken isällensä, kysäsin tosiaan siitä pelistä, johon se vastas että he ei ala sitä korvaamaan, kuten arvasin että "takkiini sain".
Ajaessani kotiin, niin ajattelin että onneks tää "paska" loppuu viimeistään kun lapset ovat aikuisia.
Sun viimeiseen lauseeseen parisuhteesta,....olen todella helpottunut, vaikka välit on huonot.
Ihmettelen vaan että kuinka pystyin olemaan hänen kanssaan ns.valovuosien verran.
Ei olla puheväleissä oltu eron jälkeen.Kaks tai kolme lausetta voi mennä joskus,mutta sitten muuttu sellaiseksi jota ei edes voi kirjoittaa.Yleensä ei edes tervehditä,jos nähdään.
Sillä otinkin kantaa alunperin kysymykseesi.Aivan kuin omasta elämästäni olis joku kirjoittanut.Samat ajatukset, onneks tää helvetti loppuu,kun lapsi täyttää 18v.Melkoista sinnittelyä sinne asti.Toivottavasti aika kuluu nopeasti,mutta toisaalta oman lapsen lapsuuskin on mennyt.Osaakohan nauttia nyt niistä hyvistä hetkistä,elettyä aikaa ei saa takaisin.
Muuten,virheistä oppii???Ainakin sanovat niin.Minä tuskin olen kaikista virheistäni oppinut.Pitäis olla yhtä viisas,kuin professori,tuskin sitä olen.
...siis ei helppoa ole sitten sullakaan.
Mut minä en kyllä haluais takaisin elettyä elämää...tai sitten olisi tarvinnut tehdä paljon töitä sen eteen että kaikki olis tullut paremmaksi, mutta parisuhdettakin on vaikea yksin parantaa...varsinkin jos toinen uskottelee että kaikki on aivan hyvin.....jossa melkein paistinpannut lentää,heh heh...ei nyt sentään.
Kyllä meillä välillä on ollut ns.hyvät puhevälit, mutta tässä vuosien varrella on ollut kaikenlaista rähinöitä, paksun romaanin verran.
Tässä on tullut poikettua varsinaisesta kysymyksestä...mutta ihan kiva vaihtaa ajatuksia, jolla on ns.samanlaiset kuviot entisen kanssa.
Jälkikäteen ajateltuna töitä olis pitänyt tehdä.Taas voi todeta, ei yksin.Meillä minä taas kyselin,Pitäiskö suhteen eteen tehdä joskus jotain,ei ihan tässä sanamuodossa,mutta sinne päin.
Vastaukset oli lähinnä emmä tiijä.Oli varmaankin ajatukset,jo seuraavassa elämässä.Tulihan ratkaisukin NOPEESTI ja hieman yllättäenkin.(ERO).
Lohdutus kaikille,jotka ei ole saanut vastakaikua keskusteluihin.Oliko ex puoliso meidän arvoinen?Välillä tuntuu,että toinen pakoilee vastuuta.Luulis kaikille elämänarvot muuttuvan,kun lapsia tulee.Aina ei ole juhlaa,vaikka kumppania vaihtaiskin,arki tulee aina.
PS.Asiaa tulee katottua,ehkä vähän suppeasti.Eihän tässä itekään täydellinen ole,mutta kova on ratkaisu joka lapsiperheen rikkoo.Onhan tilanteita,jossa ero on helpotus kaikille.Mutta,mutta...Lapset...
...ero tai ei, niin joka tapauksessa lapset kärsii. Yleensä sanotaan että lasten takia kannattaa olla yhdessä, mutta on sekin ehkä väärä ajatus.
Tulee välillä kyllä lievä syylisyyden tunne, miksi halusin erota...mutta siinä tilanteessa ei ollut vaihtoehtoja.Jos toinen ei suostu katsomaan "peiliin", ja myöntämään että "metsässä" ollaan ja pahemman kerran.
Kyllä kai ne elämänarvot olivat EHKÄ aluksi kohdallaan...mutta kun nousee jossain vaiheessa k...i päähän ja aletaan tuijottamaan omaan napaan...sillon unohtuu kaikki ympärillä oleva, on jäljellä vain "minä itse" jne....
Kiitos kaikille jotka ottivat kantaa kysymykseeni.