Ihastuminen -> rakastuminen.

Hei, en tiedä mihin tää oikeasti ois kuulunut. Pakko purkaa vaan tuntojaan. Eli alotetaan perusjutuista.

Olin viimevuona äärettömän rakastunut yhteen mieheen. Ja taisi olla se "virallinen" ensirakkaus. Palava sellainen. Sydän särkyi kun ero tuli toisen naisen takia (oli pettänyt n. kk ajan toisella paikkakunnalla asuneen naisen kanssa...) Ja siis kertoi avoimesti tämän asian päinnäköäni hetken tivaamisen jälkeen.

Olin aivan loppu sen jälkeen. Ja käytökseni muuttui hyvin miesvihaiseksi ja ajoittain muutenkin mielipuoliseksi. Ja sain sitten tähän apua ulkopuoliselta taholta.

Tammikuussa tapasin yhden ihanan miehen - tosin tämä juttu lopulta lysähti kummankin "sitoutumiskammoon" maaliskuun alussa tapasin yhden ihana, todella räväkän miehen. Joka on luonteeltaan kuin nakutettu mulle :) Ja ulkonäöltään kaikinpuolin.
Tapailtuamme ja olimme nähneet n. 3-5 kertaa. Tuli hän siihen tulokseen että luonteessani on jotain sellaista joka estää meidän seurustelun yms.

No lopputulos oli se että tein vanhanaikaiset. Ja jätin kaulakoruni hänen pöydälleen. Ja hänestä se sitten oli varsin koomista ja jatkoimme tapailua ja mukaan tuli myös jossain vaiheessa seksi.

Olemme nyt tavanneet pari kertaa viikossa en ole rakastunut mutta todella ihastunut. On tosin ollut puhetta pelkästä seksisuhteesta - mutta turhan useasti olemme vain päätyneet nukkumaan sylikkäin! Tuossa yksi päivä hän totesi kaupassa käydessämme että "Oonko koskaan sanonu että sä oot aivan mahtava tyttönen" Ja pisti käden ympärille ja silitti päätä. Ja totesi vielä että vaikka alkuun ajatteli että luonteessa oli jotain ärsyttävää/vikaa niin on tullut toiseen tulokseen paremmin tutustuttua.

Lähinnä tässä itekseni pohdin sitä että oliko tuo ilmaisu ymmärrettävissä ehkä niin, että on mahdollista että meillä vielä tulisi olemaan muutakin kuin tapailua... Tiedä sitten.