Äiti-kolme-kertaa

Möhömaha

Heipähei,

Olen seurannut keskusteluja sinun ja muiden täällä vierailevien ihmisten kanssa. On mukava, että täällä " meidän joukossa " on myös aikuisia ihmisiä, jotka varmasti antavat hieman erilaista näkökulmaa syömishäiriöistä. Sekä, että sinulla on ihan omakohtaista näkökulmaa, millaista on olla anoreksiaa sairastavan lapsen äiti.

Toivottavasti tyttösi voi hyvin ( tai no niin hyvin, kuin niissä olosuhteissa on mahdollista. ) Oletko tyttäresi kanssa koskaan jutellut, mistä hänen syömishäiriönsä alkoi? Monesti puhutaan siitä, että syömishäiriö on aina oire jostakin muusta ongelmasta, jota ei välttämättä läheiset edes tiedä tai tunnista.
Onko sinulla tyttäresi lisäksi muita lapsia? On varmasti rankkaa koko perheelle.

Voimia sinulle ja hyvää kevään jatkoa. Sekä kiitos fiksuista ja ajatuksia herättävistä kommenteistasi.

-Möhömaha-

14

1597

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äiti-kertaa-kolme

      Meillä on myös 2 poikaa, jotka
      todella surevat siskon tilaa.

      Olen yrittänyt urkkia, mikä on syynä
      tytön sairastumiseen. Joitain asioita
      on tullut ilmi ja yksi suuri asia
      on ollut yläasteelle siirtyminen.
      Siellä sitä saa herkkä lapsi kuunnella
      melkoisen rankkaa, asiatonta, huutelua aina
      läskiperseestä huoraan asti! Se on
      niin raaka miljöö, että aikuinenkaan
      ei sitä kestäisi. Enkä ymmärrä,
      miksi se tavallaan sallitaan?!!
      Puututaanhan moiseen ala-asteellakin,
      niin miksi meno saa muuttua niin
      radikaalisti yläasteella?
      Nyt tuli aika tulikivenkatkuinen
      teksti, mutta toiset menevät
      rikki henkisestä väkivallasta ihan
      siinä missä ruumiillisestakin menee.
      Ja jostain syystä minun tyttöni särkyi!
      Se on todella surullista ja nyt on
      täysi työ eheyttämisessä.

      Välillä meilläkin on aurinkoisia
      päiviä, mutta pitkä taival
      on vielä edessä, ennenkuin
      parantuminen alkaa.

      Hyvää keväänjatkoa sinullekin!

      • ja kiusaaminen

        Yläasteen koulukulttuurille pitäisi todella tehdä jotain ja nopeasti. Oma iloinen, toimelias ja koulussa menestynyt poikani muuttui sulkeutuneeksi ja ärtyisäksi. Hänen painonsa on myös laskenut kovasti, vaikka pituutta tulee koko ajan lisää.

        Kun viimein poika murtui ja suostui kertomaan, miksi pelottaa ja ahdistaa mennä kouluun, niin syyksi paljastui kiusaaminen.
        Ei vaatteiden repimistä tai lyömistä, ei repun kurassa kierittelemistä - se olisi paljastanut nopammin asian tilan.
        Vaan pilkkaamista, nimittelyä, homottelua, viheltämistä, ulkonäöstä haukkumista, kaikkea mitä nyt joku poikajoukko ikinä pystyy keksimään.
        Todettakoon vielä erikseen, että poika on fyysisesti aivan normaali, pukeutuu tavallisesti, on hyvä mutta ei liian hyvä koulussa. Kotiympyröissä kavereita on, koulussa ei kukaan enää uskalla olla kaveri siitä pelosta, että itsekin joutuisi kiusatuksi.
        Kiusaamiseen ei tarvita eikä yleensä olekaan mitään ns. hyvää syytä. Se on ryhmädynaaminen ilmiö, joka puhkeaa esiin, jos ei kouluyhteisö ja ennen muuta aikuisen tarmokkaasti puutu siihen kasvattajan ottein.

        Kiusaamiseen pitää saada kaikille Suomen yläasteille nollatoleranssi.

        Tällä hetkellä poikani on koulusta sairaslomalla ahdistuneisuuden ja masennusoireiden vuoksi. Hänellä on pelko-oireinen ahdistuneisuushäiriö eikä hän uskalla enää kulkea yksin esimerkiksi bussilla, koska koulukiusaamista on ollut myös koulumatkoilla bussissa.


      • äiti-kertaa-kolme
        ja kiusaaminen kirjoitti:

        Yläasteen koulukulttuurille pitäisi todella tehdä jotain ja nopeasti. Oma iloinen, toimelias ja koulussa menestynyt poikani muuttui sulkeutuneeksi ja ärtyisäksi. Hänen painonsa on myös laskenut kovasti, vaikka pituutta tulee koko ajan lisää.

        Kun viimein poika murtui ja suostui kertomaan, miksi pelottaa ja ahdistaa mennä kouluun, niin syyksi paljastui kiusaaminen.
        Ei vaatteiden repimistä tai lyömistä, ei repun kurassa kierittelemistä - se olisi paljastanut nopammin asian tilan.
        Vaan pilkkaamista, nimittelyä, homottelua, viheltämistä, ulkonäöstä haukkumista, kaikkea mitä nyt joku poikajoukko ikinä pystyy keksimään.
        Todettakoon vielä erikseen, että poika on fyysisesti aivan normaali, pukeutuu tavallisesti, on hyvä mutta ei liian hyvä koulussa. Kotiympyröissä kavereita on, koulussa ei kukaan enää uskalla olla kaveri siitä pelosta, että itsekin joutuisi kiusatuksi.
        Kiusaamiseen ei tarvita eikä yleensä olekaan mitään ns. hyvää syytä. Se on ryhmädynaaminen ilmiö, joka puhkeaa esiin, jos ei kouluyhteisö ja ennen muuta aikuisen tarmokkaasti puutu siihen kasvattajan ottein.

        Kiusaamiseen pitää saada kaikille Suomen yläasteille nollatoleranssi.

        Tällä hetkellä poikani on koulusta sairaslomalla ahdistuneisuuden ja masennusoireiden vuoksi. Hänellä on pelko-oireinen ahdistuneisuushäiriö eikä hän uskalla enää kulkea yksin esimerkiksi bussilla, koska koulukiusaamista on ollut myös koulumatkoilla bussissa.

        miten äärettömän surullista!
        Äidin sydän on aivan käpynä
        tällaisten asioiden edessä!
        Ja kun itse on vielä kasvattanut
        lapsena hyväksymään kaikki sellaisina
        kuin he ovat, on heidä vielä
        vaikeampi ottaa vastaan haukkumista
        ja nimittelyä vain olkia kohautellen.

        Minun tyttäreni on myös hyvä koulussa,
        kavereita on, vielä tämän vaikean
        tilanteekin ollessa päällä. Hän pukeutui
        ihan normaalisti, ei edes provosoiden,
        kuten monet tytöt tekevät avonaisine
        paitoineen ja lyhyine hameineen ja se heille
        täydestä sydämestä suotakoon! Ja silti sai
        kuulla huorittelua jne. Kyllä se herkän
        ihmisen masentaa ja vie äärirajoille.

        Olen aivan älyttömän pahoillani
        poikasi puolesta! Se on niin väärin,
        ettei saa olla oma itsensä! Mitä ihmettä
        siitä seuraisikaan, jos aikuisten
        maailmassa sallittaisiin sama käytös?
        Vai onkohan se niin epätavallista sielläkään,
        eiköhän ihmisiä kiusata työelämässäkin!

        Mutta todellakin: miten nousta parrikaadeille
        koulurauha takaamiseksi?! Kyllähän sitä aina
        luvataan yksitoista hyvää ja kymmenen kaunista
        kun syksyisin koulu alkaa, mutta ei näihin
        mustelmaa jättämättömiin asioihin puututa!

        Itse olen ala-asteella töissä ja nyt tytön
        asioita hoitaessani olen joutunut käymään
        yläasteella. Ei ole kovin mieltä ylentävä
        kokemus! Ihmettelen opettajien asennetta
        purkkaa tunnilla jänklääviin, kovaan ääneen
        puhuviin, mitään kuunteleviin oppilaisiin.
        Minkälainen läpi huuto juttu on koko
        yläaste? Ei se ainakaan lukiolla pohjaa anna,
        voin näin lukion ekaluokkalaisen äitinä
        todeta...

        No nyt menin vähän väärille urille tässä
        foorumissa, mutta jotain yläasteelle olisi
        tehtävä! Kun vain saisi ensin lapsena
        paranemaan, hänen itsetuntosa kohdilleen
        ja itselleen voimaa taisteluun!

        Jaksamista teille! Yritetään rakkaudella ja
        ymmärtämisellä saada lapsemme ehjiksi!


    • Möhömaha

      Itse olen myös koulukiusaamisen uhri. Olin sitä koko yläasten ajan. Onneksi se loppui lukiossa, johon ei tullut ainuttakaan entisen kouluni oppilasta.
      Muistot omista yläastevuosista ovat hyvin tuskaisia. Tiedollisesti noista kolme vuodesta ei jäännyt mieleeni juuri mitään, koska ainoa tavoite / päämäärä joka päivälle oli "selviytyä hengissä ". Kiusaaminen oli ainoastaan henkistä, haukkumista ulkonäöstäni, pukeutumisestani yms..
      Opettajani eivät puuttuneet kiusaamiseen mitenkään, rehtori oli ainoa joka muutaman kerran jäi juttelemaan kanssani, mutta en halunnut kenenkään apua.
      En ikinä näyttänyt tunteitani kenellekään heistä, en oppilaille enkä opettajalleni. En kauheasti lintsannutkaan, olin päättäynyt olla vahva selviytyjä, enkä todellakaan antanut heidän murtaa minua heidän nähden. Mutta voi pojat - minä kärsin silloin, kun olin yksin kotona. Kotona en kertakaan puhunut mitään, enkä ole vielä tänä päivänäkään kertonut vanhemmilleni, vaikka ikää on jo yli 21.v.

      Itsetuntoni mureni täysin. Eikä se ikinä palaudu takaisin. Inhoan itseäni, olen ruma, enkä minkään arvoinen.
      Jos olisin vain laiha ja kaunis, vaikka sitten syömishäiriöinen ei sillä väliä. Ehkä musta tuleekin, tässä paskassa ei yksi paha tunnu missään.
      Olen pinnallinen, näyttelijä, toisten hyväksyntää hakeava teeskentelijä. Haluan muiden ihmisten pitävän minusta, siksi mielistelen, enkä kerro omia tunteitani.
      En osaa enkä kehtaa puhua tunteistani, en edes ystävilleni. Osaan kyllä kuunnella, mutta en puhua.

      Olen mitäänsanomaton paska!

      • juuri se

        että henkinen väkivalta ja kiusaaminen sattuu just sinne, mihin jäljet jää aikuisikään asti. Ja vaikka ite tietää, ettei nuo käsitykset itsestä pidä paikkaansa, ne ovat silti niin totta (näin ristiriitaisesti) ettei itsevihasta pääse ikinä irti.


      • äiti-kertaa-kolme

        on arvokas! Nyt alat (helppo sanoa!)
        rakastaa itseäsi!
        Sinulla on lupa olla juuri
        sellainen, kuin olet! Et todellakaan
        ole mitään sanomaton paska!
        Jos osaat kuunnella toista, miten
        voisit olla paska?? Olet varmasti
        auttanut monia olemalla heille
        kuuntelijana! Sellainen on arvokasta!
        Itsekäs on paska, et sinä!

        Mutta nyt alat myös ajatella itseäsi,
        omia tarpeitasi ja hyvinvointiasi!
        Elämä on aivan liian lyhyt, jotta
        sen voisi käyttää vain muita miellyt-
        tääkseen.

        SINÄ OLET ARVOKAS JUURI SELLAISENA
        KUIN OLET! Hali ja rutistus!


      • äiti-kertaa-kolme
        juuri se kirjoitti:

        että henkinen väkivalta ja kiusaaminen sattuu just sinne, mihin jäljet jää aikuisikään asti. Ja vaikka ite tietää, ettei nuo käsitykset itsestä pidä paikkaansa, ne ovat silti niin totta (näin ristiriitaisesti) ettei itsevihasta pääse ikinä irti.

        kuitenkin jonain päivänä
        kiusattu oppii rakastamaan
        itseään ja itseviha laantuu.
        Kun jokainen on kuitenkin
        niin kovin arvokas!
        On surullista, että juuri ne,
        jotka voivat itse kaikista huonommin,
        saavat kaikki muutkin voimaan
        huonosti kiusaamalla ja huutelemalla!


      • Liisa81
        äiti-kertaa-kolme kirjoitti:

        on arvokas! Nyt alat (helppo sanoa!)
        rakastaa itseäsi!
        Sinulla on lupa olla juuri
        sellainen, kuin olet! Et todellakaan
        ole mitään sanomaton paska!
        Jos osaat kuunnella toista, miten
        voisit olla paska?? Olet varmasti
        auttanut monia olemalla heille
        kuuntelijana! Sellainen on arvokasta!
        Itsekäs on paska, et sinä!

        Mutta nyt alat myös ajatella itseäsi,
        omia tarpeitasi ja hyvinvointiasi!
        Elämä on aivan liian lyhyt, jotta
        sen voisi käyttää vain muita miellyt-
        tääkseen.

        SINÄ OLET ARVOKAS JUURI SELLAISENA
        KUIN OLET! Hali ja rutistus!

        että lohdutat, kannustat ja kirjoitat niin kauniisti ihmisille tällä palstalla, vaikka oma tyttäresi on vakavasti sairas. Siitäkin huolimatta, että elämässäsi on tällä hetkellä niin paljon huolta ja murhetta, jaksat vielä kirjoituksillasi ja lempeillä sanoillasi antaa voimaa anoreksian ja muidenkin ongelmien kanssa kamppaileville. Uskon, että monet täällä kokevat sen todella tärkeäksi. Kiitos siitä sinulle!!


      • äiti-kertaa-kolme
        Liisa81 kirjoitti:

        että lohdutat, kannustat ja kirjoitat niin kauniisti ihmisille tällä palstalla, vaikka oma tyttäresi on vakavasti sairas. Siitäkin huolimatta, että elämässäsi on tällä hetkellä niin paljon huolta ja murhetta, jaksat vielä kirjoituksillasi ja lempeillä sanoillasi antaa voimaa anoreksian ja muidenkin ongelmien kanssa kamppaileville. Uskon, että monet täällä kokevat sen todella tärkeäksi. Kiitos siitä sinulle!!

        iloinen, jos voin sanoilla antaa
        voimaa, haluaisin antaa vielä
        enemmän ja auttaa ihmisiä
        näkemään oman tärkeän roolinsa
        tässä elämässä! Kun IHAN OIKEASTI
        jokaisella on lupa olla oma itsensä
        ja juuri sellainen kuin on!
        Minulla sen tajuaminen kesti aika
        kauan, mutta mitä enemmän tulee ikää,
        sitä vahvemmin sen tajuaa ja voi elää
        sovussa itsensä kanssa!

        Auringon paistetta Sinulle!


    • Möhömaha

      Kiitos kauniista sanoistasi. Lapsillasi on ihana äiti voi, kun minunkin äiti olisi joskus sanonut minulle noin:)
      Valitettavasti itsestä välittäminen on kovin vaikeaa, on paljon helpomi inhota itseään kuin rakastaa itseään. Minulle tunteiden näyttäminen esim. itkeminen toisten nähden on heikkoutta. Yläastevuosien ajan rakensin ympärilleni muurin, joka kukaan ei koskaan tulisi kaatamaan. Se oli minun selvitymiskeinoni. Musta tuli vahva voittaja, loppuun asti mennään eikä ikinä luovuteta vaikka kuinka sattuisi!

      Näinä päivinä inhoan peileijä, en koskaan jumpassa mene sellaiselle paikalle, että näkisin itseni peilissä. En halua nähdä valokuvia, jotka ovat otettu musta, koska mä olen kauhea ja ruma. En koskaan meikkaa yleisillä paikoille esim. baarien vessassa, koska mä olen ruma. Ainoastaan kännissä pystyn sen tekemään.
      En koskaan soita kännykällä yleisissä kulkuvälineissä enkä ikinä pysty syömään mitään yleisillä paikoilla, koska pelkään, että ihmiset näkevät, mikä läski ahmija olenkaan.

      • äiti-kertaa-kolme

        Tunteet PITÄÄ NÄYTTÄÄ!
        Minä ainakin elän vain ja ainostaan
        tunteiden viemänä! Nauran ääneen esim.
        odotustiloissa, jos luen jotain hauskaa,
        itken vuolaasti kun itkettää, kiroilen,
        kun harmittaa ja halaan, kun näen tuttavan,
        josta pidän! Olen varmasti "kylähullun"
        maineessa, mutta siitä viis! Juttelen vieraille
        ihmisille missä vain ja se ilahduttaa monia!
        Ne, jotka katsovat kummasti,
        eivät tiedä, miten hauskoja
        juttuja jäävät vaille! Ja heitä
        on vähän! Yleensä aina
        juttelu jatkuu ja tilanne on
        leppoisa!

        Ja hassuinta tässä on, että voisi luulla
        teini-ikäisten lasten häpeävän riehakasta
        äitään, mutta päinvastoin: poikani 16v sanoi,
        että kadehtii taitoani ottaa ihmiset vastaan
        avosylin sellaisina kuin he ovat, hän opettelee
        itse toimimaan samalla tavalla... Siten tästä
        lyhyestä, ja välillä sangen masentavasta,
        elämästä saa paljon enemmän irti! Tämä meni
        vähän omakehun puolelle, en tarkoittanut
        sitä, vaan että ota härkää sarvista
        ja anna palaa! Se, joka katsoo pitkin
        nenänvartta, on vain itse niin lukossa,
        ettei osaa ottaa iloa vastaan!

        Myös puolensa pitää osata pitää!
        Ei tarvitse jäädä sanan lyömäksi,
        vaan antaa takaisin. Aika epäkristillinen
        neuvo, mutta toista poskea ei kannata
        kääntää lyötäväksi!

        Kyllä minäkin peilejä kartan, mutta sitten
        kun se kohdalle osuu, osaan katsoa vain
        niitä kohtia, joista pidän! Joskus se
        peili yllättää kaupassa ja silloin jo ehtii
        säikähtää, että hui,kukas se tuo on?!
        Tiedän, että on todella paljon vaikeampi
        rakastaa kuin inhota, jopa itseään,
        mutta kukaan ei voi rakastaa sinua
        enempää kuin sinä itse! Olet itsellesi
        arvokas! Ja täyttyy oppia nauramaan
        itselleen, se jos mikä on kantava voima!

        Muuten: jumppasalien peilit pitäisi
        kieltää lailla! Ohjaaja voisi huikata, jos
        tekee liikkeen väärin, ei siihen
        peilejä tarvita...
        Myös kamerat ovat todella huonoja:
        kauniista ihmisistä, kuten minä (vitsivitsi),
        tulee aivan uskomattoman ihmeellisiä
        kuvia! Ja että sitä osaakin olla kriittinen
        omalle kuvalleen. Toisista se kuva AINA
        onnistuu ja silti kehtaavat valittaa...

        Myös se auttaa kun ajattelee, miten itse
        seuraa muiden tekemisiä. Jos et seuraa,
        mitä ja miten muut syövät, miksi joku
        seuraisi sinun tekemisiäsi? Ja jos seuraa,
        niin antaa seurata koko rahan edestä, mitä
        sitten?

        Nyt aurinkoa ajatuksiin!
        Et varmastikaan ole ruma,
        ei kukaan ole!Kauneus on
        katsojan silmissä! Positiivinen
        asenne saa ihmisen sädehtimään!

        Halauksia!


    • äiti-kertaa-kolme

      että kesäkuun puolessa välissä
      oleva vastaanottoaika anoyksikön
      polille avaisi ovet osastolle!
      Muuten aletaan kyllä olla melkoisessa
      lirissä, sillä keskiviikon
      punnituksessa tyttö painoi enää
      40kg! (Pituus 170, joten painoindeksi
      13,8) Voitte kuvitella, miltä hän
      näyttää...
      Tuo painon putoaminen on kummallista,
      sillä kyllä hän syö, annos on vain
      näköjään aivan liian pieni! Olen saanut
      hänet vähän nostamaan annoskokoa ja
      maanantaina sitten nähdään, nouseeko
      paino! Se ei taida olla enää niin
      helppoa, kun paino on päässyt romahtamaan
      noin alas.

      Toivon hartaasti, että hän
      selviää tästä. Pelkään, että
      hän kuolee, ettei elimistö
      kestä tätä kidutusta.
      Että voi elämä olla välillä
      yhtä helvettiä!

      • Liisa81

        Olen todella pahoillani tyttäresi puolesta. On varmasti todella raskasta, kun mitään edistymistä ei ole tapahtunut ja koko ajan mennään vain huonompaan suuntaan.

        Tiedän kyllä miltä tyttäresi näyttää, koska olin pahimmillani suunnilleen samoissa mitoissa (175/42). Siinä alkaa elimistö olla jo todella kovilla. Toivottavasti tyttäresi kuitenkin kestää siihen asti, että pääsee hoitoon.

        Laihtuminenkin on niin helppoa, vaikka söisikin lähes normaalisti, jos annokset ovat liian pieniä. Ihminenhän saa loppujen lopuksi syödä todella valtavat määrät ruokaa lihomatta.

        Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin, kun ajattelen tytärtäsi ja pelkoasi hänen kuolemastaan. En osaa kuvitellakaan, miltä äidistä tuntuu, kun oma lapsi on noin sairas. Toivon sinulle edelleen voimia ja jaksamista, koska muuten en osaa auttaa, vaikka kuinka tahtoisin.


      • äiti-kertaa-kolme
        Liisa81 kirjoitti:

        Olen todella pahoillani tyttäresi puolesta. On varmasti todella raskasta, kun mitään edistymistä ei ole tapahtunut ja koko ajan mennään vain huonompaan suuntaan.

        Tiedän kyllä miltä tyttäresi näyttää, koska olin pahimmillani suunnilleen samoissa mitoissa (175/42). Siinä alkaa elimistö olla jo todella kovilla. Toivottavasti tyttäresi kuitenkin kestää siihen asti, että pääsee hoitoon.

        Laihtuminenkin on niin helppoa, vaikka söisikin lähes normaalisti, jos annokset ovat liian pieniä. Ihminenhän saa loppujen lopuksi syödä todella valtavat määrät ruokaa lihomatta.

        Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin, kun ajattelen tytärtäsi ja pelkoasi hänen kuolemastaan. En osaa kuvitellakaan, miltä äidistä tuntuu, kun oma lapsi on noin sairas. Toivon sinulle edelleen voimia ja jaksamista, koska muuten en osaa auttaa, vaikka kuinka tahtoisin.

        sinulle myötäelämisestä ja
        peukkujen pitämisestä


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16720
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5387
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2548
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2019
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1751
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      978
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      944
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      850
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      848
    Aihe