Siltä tuntuu. Kaikki järkevyys ja suhteellisuudentaju on kadonnut. Kun työpäivän jälkeen (alk. 7.00) tuun iltaseitsemältä kotiin kolmen ruokakassin kanssa. lyödään heti käärö käteen. Siinä sitten tehdään käärö kädessä vielä ruokaa perheelle, silitetään työpaidat, vahditaan lapset (kun on ollut äitsyllä rankka päivä), siivotaan jäljet, luetaan iltasadut, vaihdetaan vaipat ja kymmenen aikaan tehdään raportti joka jäi kotihommiksi. Kele.....
Nainen laskee että vaihdoin viisi vaippaa päivällä, jotta kotityöt menee tasan hoitaa mien kaikki hommat illalla.
Mielellään olisin kotona ja hoitaisin lapsia, hoitakoon vaimo viis donaa kuussa kotiin, maksakoon laskut, käyköön kaupassa, valmistelkoon seuraavan päivän johtoryhmäkokous. Mutta ei se vaan osaa, jaksa, pysty. Ei edes pese mun maksamaa omaa autoansa! Kun ei oo naisten hommia! Tuntuu välillä ettei yksikään miesten homma suju naiselta mutta kaikki naisten tai yhteiset hommat sujuu nykyajan mieheltä. MAAILMA ON VINOSSA!!!
Peneneekö äidin aivot
30
1543
Vastaukset
- Ei enää kotiäiti
mutta kyllä ne penenee ilmeisesti sullakin (ei oikeinkirjoitus enää suju). Miten osaat tehdä raportteja ym. kun et osaa edes näin tavallisia sanoja kirjoittaa (pienentyä)?
Vaimosi kuulostaa hieman saamattomalta, se täytyy naisenakin myöntää. - Tellu
Olen huomannut itsessänikin tuota pieniaivoisuutta. Joskus olen suorastaan aivan kauhea ämmä. Parempi kun itsekin sen myöntää niin on helpompi ymmärtää muita ja itseä. Olen yrittänyt muuttaa itseäni parempaan. En kuitenkaan vaadi miestäni tekemään kotona työpäivän jälkeen muuta, kuin joskus tyhjentämään tiskikoneen tai pyykkikoneen. Ja oishan se kiva jos joskus vaihtais vauvalta vaipan. Minä laitan ruuat, pesen pyykit ja hoidan vauvan. Paitoja en silitä enkä hirveesti siivoile. Niitä kun olen inhonnut jo ennen tätä pieniaivoisuutta! Laiskahan toi sun vaimo on, jos suoraan sanotaan.
Mulla on huono valittaa, kun mies kuitenkin tuo rahaa kotiin, jotta kaikki saadaan ruokaa. Valitanpa kuitenkin. Syyn jos siihen tietäisin niin helpompaa olis.
Toivon että aivoni alkavat jälleen kasvamaan, kun pääsen takisin töihin ;) - vaipoissa on niin
vaikeeta?
Ja mikä vapaaehtoistyön/palkkatyön jakamisessa on niin vaikeata?
Jos vaimo tuntee että joutuu tekemään liikaa, niin kyllä sinun tilipussillasi pitäis pystyä hankkimaan lastenhoitoapua? Innokkaita/halpoja opiskelijoita on tarjolla vaikka kuinka. Paidat siliävät pesulassa, senkun heität sinne kauppamatkalla.
Vai onko tämä periaatteellinen kysymys? Jommallekummalle?
Ehkä vaimosi haluaa että lapsesi oppivat tuntemaan isänsä?
Joka tapauksessa vaatii hieman syvempää ihmisluonnon ymmärtämistä tajuta se, että elämässä on aikoja joita ei voi laskea/arvottaa rahassa/tunneissa. Ja aina niiden arvon ymmärtää vasta sitten kun se hetki on jo ohi.- pompula
Eikös se ongelma ollut tuolla alkuperäisellä juuri se, että vaimo ei tee yhtikäs mitään. Mies joutuu sitten kotiin tultua tekemään kaikki ja vähän päälle. Pitääkö vaimolle tosiaan hommata lastenhoitoapua, jos se ei tee itsekään mitään? Niin ja oppiiko lapset tuntemaan isää, jos sillä on kotiin tultua, koko ajan, jotain duunia?
Toki, voihan sitä pesettää ne vaatteet siellä pesulassa jos on noin kova palkka. Luulis olevan silloin rahaa moneen muuhunkin.
Kyllä noi sun puheet on sitä feminismiä pahimmillaan!
- Minä
sun vaimos on saamaton tai laiska. Jos sä puurrat 12 tuntista päivää, niin ei sun silloin kuulu mun mielestä enää kotona niin hirveesti huhkia. Kai sunkin tarvii joskus levätä?? Ja nyt joku sanoo että milloin äiti sitten lepää....
niimpä niin, mä ainakin järkkäsin asiat silloin niin kun mun tilanne oli se että mies ei ollut koskaan kotona auttamassa (oli töissä ja raksalla) ja lapset olivat 0,5v ja 1,5v niin tein ruoan aina lasten kanssa yhdessä, siivottiin yhdessä, lenkkeiltiin koiran kanssa ja nukuin aina kun nekin enkä huolinut kyläilemään ketään päikkäreitten aikana, koska munkin oli saatava joskus levätä. Vieraat olivat kyllä tervetulleita aina muulloin.
Sitten taas jaksoi iltaan saakka eikä miehen tarvinnu kattoo mun pahantuulisuutta, yhteinen omakotitalo valmistui ja mies kävi silti töissä ja elätti meidät... Olisko hänen vielä muka tarvinnut hoitaa lapset yksin senkin vähän ajan kun oli kotona????- toinen sellainen
Nukut vaan päikkäreitä lasten kanssa vaikka toinen painaa duunia raksalla. Ei hyvää päivää.
- kuvattu toisen näkökulmasta
Tämän ongelman toisesta puolesta emme voi tietää pätkän vertaa. Esimerkiksi sitä kuinka paljon vauva valvottaa öisin/ kuka valvoo, kuinka suuri talo/piha tai muu vastuu on toisella osapuolella. Onko muita omia kodin ulkopuolisia vastuita?
Mies on siis esimiesasemassa työssään? Hän on tottunut alaisiin ja ottamaan viimekäden vastuuta? Vaimo taas on esimiesasemassa kodin ja lasten suhteen (joka siis kestää 12 tuntia) joten kokee miehenkin kuuluvan tähän yhtälöön kotiin tullessaan. Valitettavasti.
MUTTA
Asiasta pitää keskustella. Kokonaistilanteen voivat tietää vain asianomaiset itse.
Olenko todellakin feministi jos en tuomitse toista laiskaksi kuulemalla toisen osapuolen tunteilla väritetyn kertomuksen.
Oletko todella sitä mieltä että ongelma ratkeaa etsimällä / äänestämällä syyllistä täällä nettipalstalla?
Minä en voi muuta sanoa kuin että lapsi ja marttyyri ne rannalla ruikuttaa. Aikuiset keskustelevat asioista aikuisten tavoin.- samaa
mieltä kuin edellinen kirjoittaja..
- juu
Toisenpä näkökulmasta hyvinkin.. Kuitenkin, ei liene mikään "näkökulma" vaan fakta, että mies hoitaa töistä tultuaan sekä kodin, että lapset. Tietysti vaimo voi olla eri mieltä asiasta, mutta jos tälle linjalle lähtee niin kaikestahan voi olla eri mieltä..
Molemmat ovat työssä 12 tuntia, sen jälkeen jaetaan kotityöt ja lasten hoito, näin meillä tehdään..
Mistähän tiedät vaikka vaimo ja mies keskustelisivatkin asiasta?
Mistä päättelet, että kirjoittaja hakee ratkaisua täältä? Jospa vain kirjoittaa asiasta niin kuin toinen kirjoittaa siitä kuinka ystävä on hylännyt? Miksi et sinne mene kirjoittamaan, että "Oletko todella sitä mieltä että ongelma ratkeaa etsimällä / äänestämällä syyllistä täällä nettipalstalla?
Minä en voi muuta sanoa kuin että lapsi ja marttyyri ne rannalla ruikuttaa. Aikuiset keskustelevat asioista aikuisten tavoin."??
Kai täällä kirjoitella asioista saa..? - kirjotella
juu kirjoitti:
Toisenpä näkökulmasta hyvinkin.. Kuitenkin, ei liene mikään "näkökulma" vaan fakta, että mies hoitaa töistä tultuaan sekä kodin, että lapset. Tietysti vaimo voi olla eri mieltä asiasta, mutta jos tälle linjalle lähtee niin kaikestahan voi olla eri mieltä..
Molemmat ovat työssä 12 tuntia, sen jälkeen jaetaan kotityöt ja lasten hoito, näin meillä tehdään..
Mistähän tiedät vaikka vaimo ja mies keskustelisivatkin asiasta?
Mistä päättelet, että kirjoittaja hakee ratkaisua täältä? Jospa vain kirjoittaa asiasta niin kuin toinen kirjoittaa siitä kuinka ystävä on hylännyt? Miksi et sinne mene kirjoittamaan, että "Oletko todella sitä mieltä että ongelma ratkeaa etsimällä / äänestämällä syyllistä täällä nettipalstalla?
Minä en voi muuta sanoa kuin että lapsi ja marttyyri ne rannalla ruikuttaa. Aikuiset keskustelevat asioista aikuisten tavoin."??
Kai täällä kirjoitella asioista saa..?saa, mutta voihan olla niinkin että mies liioittelee. joillakin kun on tapana..
- ihan..
kirjotella kirjoitti:
saa, mutta voihan olla niinkin että mies liioittelee. joillakin kun on tapana..
tullut sellainen kuva kirjoituksestasi, että saisi kirjoitella..
Kysyn edelleen miten voi liioitella sitä, että käy kaupassa, hoitaa lapsen, tekee ruuan, pesee pyykin ja astiat jne? Että "ei nyt sentään kaupassa käy eikä ruokaa tee..?" Silloin olisi kyse valehtelusta. Kaiken toki voi kyseenalaistaa, mutta kyseenalaista sitten JOKAINEN täällä oleva kirjoitus! Mahtaakohan nyt geishakuulia käyttäväkin hiukan liioitella, että ihan joka lenkillä niitä pitää..?? Ja varmaan vähän liioittelee sekin joka väittää vauvansa olevan rauhallinen ja helppo..??
Miksi siis kyseenalaistaa juuri tämän isin kirjoitus? Koska on isi (ja isithän ei voi olla kotiorjia..)? - kuvattu toisen näkökulmasta
ihan.. kirjoitti:
tullut sellainen kuva kirjoituksestasi, että saisi kirjoitella..
Kysyn edelleen miten voi liioitella sitä, että käy kaupassa, hoitaa lapsen, tekee ruuan, pesee pyykin ja astiat jne? Että "ei nyt sentään kaupassa käy eikä ruokaa tee..?" Silloin olisi kyse valehtelusta. Kaiken toki voi kyseenalaistaa, mutta kyseenalaista sitten JOKAINEN täällä oleva kirjoitus! Mahtaakohan nyt geishakuulia käyttäväkin hiukan liioitella, että ihan joka lenkillä niitä pitää..?? Ja varmaan vähän liioittelee sekin joka väittää vauvansa olevan rauhallinen ja helppo..??
Miksi siis kyseenalaistaa juuri tämän isin kirjoitus? Koska on isi (ja isithän ei voi olla kotiorjia..)?Ensinnä, minä en kirjoittanut äskeistä kommenttia, johon nyt kommentoit, jotta sekaannuksia ei syntyisi.
Minä en puhuisi liioittelusta, enkä ole vähätellyt miehen tekemisiä, totesin vaan että kysymyksessä on toisen osapuolen näkökulma. Hän mainitsee sen mitä itse tekee, sekä sen mitä toinen EI tee. Itse kukin saisimme oman parisuhteemme näyttämään näin esitettynä juuri siltä miltä haluamme. SYYTTÄMÄTTÄ kuitenkaan vääristelystä, sanon edelleen että yhden näkökulman perusteella MINÄ en TUOMITSISI ketään laiskaksi.
Pointtini pesulakommentissa oli se, että koska toinen tekee raskasta/vastuullista työtä, sitoo se myös toista osapuolta tavallista pidempiin päiviin yksin lasten kanssa. Koska palkkaus on hänen tapauksessaan (onneksi)suhteessa työn vaatimaan aikaan, mutta vaimolla ei (vai onko, oletan, en tiedä!?), niin eikö tuota suurta palkkaa voi myös tuolloin hyödyntää yhteiseksi hyväksi? Perheestä, -yhteisestä yrityksestähän on kysymys?
Jokaisen kokemus omasta jaksamisestaan on yksilöllinen. Jaksamisen rajat voivat venyä ja rutista olosuhteiden pakosta, mutta joskus ne tulevat vastaan. Vertaistuki on hirvittävän hyvä asia, mutta perheen sisäisiä asioita selvitellessä on asiat osattava lyödä pöydälle tapahtumapaikalla. Parisuhteessa on nähtävä kaksi erilaista ihmistä ja kaksi erilaista tapaa käsitellä maailmaa. Mitään ei voi saada aikaiseksi yrittämättä nähdä asioita toisenkin näkökulmasta. Eikä varsinkaan ulkopuolelta.
Ja vielä, minä en ole millään tavoin kyseenalaistanut isin kirjoitusta. Todennut vain sen yhden osapuolen vinkkeliksi, mitä se kai onkin? Minkään asteista dialogia en kirjoituksessa nähnyt. - kuvattu toisen näkökulmasta
juu kirjoitti:
Toisenpä näkökulmasta hyvinkin.. Kuitenkin, ei liene mikään "näkökulma" vaan fakta, että mies hoitaa töistä tultuaan sekä kodin, että lapset. Tietysti vaimo voi olla eri mieltä asiasta, mutta jos tälle linjalle lähtee niin kaikestahan voi olla eri mieltä..
Molemmat ovat työssä 12 tuntia, sen jälkeen jaetaan kotityöt ja lasten hoito, näin meillä tehdään..
Mistähän tiedät vaikka vaimo ja mies keskustelisivatkin asiasta?
Mistä päättelet, että kirjoittaja hakee ratkaisua täältä? Jospa vain kirjoittaa asiasta niin kuin toinen kirjoittaa siitä kuinka ystävä on hylännyt? Miksi et sinne mene kirjoittamaan, että "Oletko todella sitä mieltä että ongelma ratkeaa etsimällä / äänestämällä syyllistä täällä nettipalstalla?
Minä en voi muuta sanoa kuin että lapsi ja marttyyri ne rannalla ruikuttaa. Aikuiset keskustelevat asioista aikuisten tavoin."??
Kai täällä kirjoitella asioista saa..?Keskustelevatko, mutta suosittelen joka tapauksessa ammattilaisen käyttöä keskustelun apuna jos toinen osapuoli kokee yhä keskustelun jälkeen jääneensä ilman ratkaisua.
Enkä usko että tälle palstalle kirjoittamalla ja vastauksia lukemalla kenenkään mieli kauheasti parantuisi, ratkaisuista puhumattakaan. Marttyyrinkruunu kummankaan otsalla ei rakenna yhtään mitään, saati sääli.
Näen hylkäämisen hieman erityyppisenä ongelmana kuin ongelmat perheen työnjaossa. Hylkäämiselle et voi mitään, suret ja purat surusi -kuka mihinkin, mutta parisuhteessa on kaksi osapuolta joiden on keskenään ratkaistava ongelmansa JUURI välttyäkseen hylkäämiseltä, jonka raskain kohde on aina valitettavasti syytön osapuoli -LAPSI. - keskustelupalstoilla?
kuvattu toisen näkökulmasta kirjoitti:
Keskustelevatko, mutta suosittelen joka tapauksessa ammattilaisen käyttöä keskustelun apuna jos toinen osapuoli kokee yhä keskustelun jälkeen jääneensä ilman ratkaisua.
Enkä usko että tälle palstalle kirjoittamalla ja vastauksia lukemalla kenenkään mieli kauheasti parantuisi, ratkaisuista puhumattakaan. Marttyyrinkruunu kummankaan otsalla ei rakenna yhtään mitään, saati sääli.
Näen hylkäämisen hieman erityyppisenä ongelmana kuin ongelmat perheen työnjaossa. Hylkäämiselle et voi mitään, suret ja purat surusi -kuka mihinkin, mutta parisuhteessa on kaksi osapuolta joiden on keskenään ratkaistava ongelmansa JUURI välttyäkseen hylkäämiseltä, jonka raskain kohde on aina valitettavasti syytön osapuoli -LAPSI.Jos ei tiedä, ei kannata neuvoa..
Mietin vain mitä varten ihmiset yleensä näille keskustelupalstoille sitten kirjoittelevat jos eivät näistä mitään saa..? Useamman kuin kerran olen lukenut kirjoituksen, jossa sanotaan "kylläpä mieli keventyi" tai "enpä ole tullut tuota ajatelleeksi". Ja olen vahvasti sitä mieltä, että parhaimmillaan keskustelupalstakin voi tarjota tukea, mielenkohennusta ja vinkkejä, jopa ratkaisuja, pulmiin.
En löydä alkuperäisen kirjoituksesta marttyyrinkruunun tavoittelua tai säälin hakua. Ehkä ne ovat lukijan silmissä?
Esimerkkini ystävän hylkyymis-keskustelusta oli vain yksi esimerkki. Esimerkiksi käy jokainen keskustelu täällä!
(Mielestäni kyllä ystävyyssuhteessakin on kaksi osapuolta..)
Jos siis haluaa alkaa "älä täällä ruikuta" -linjalle, voi sitä viljellä ihan mihin keskusteluun tahansa! - vain..
kuvattu toisen näkökulmasta kirjoitti:
Ensinnä, minä en kirjoittanut äskeistä kommenttia, johon nyt kommentoit, jotta sekaannuksia ei syntyisi.
Minä en puhuisi liioittelusta, enkä ole vähätellyt miehen tekemisiä, totesin vaan että kysymyksessä on toisen osapuolen näkökulma. Hän mainitsee sen mitä itse tekee, sekä sen mitä toinen EI tee. Itse kukin saisimme oman parisuhteemme näyttämään näin esitettynä juuri siltä miltä haluamme. SYYTTÄMÄTTÄ kuitenkaan vääristelystä, sanon edelleen että yhden näkökulman perusteella MINÄ en TUOMITSISI ketään laiskaksi.
Pointtini pesulakommentissa oli se, että koska toinen tekee raskasta/vastuullista työtä, sitoo se myös toista osapuolta tavallista pidempiin päiviin yksin lasten kanssa. Koska palkkaus on hänen tapauksessaan (onneksi)suhteessa työn vaatimaan aikaan, mutta vaimolla ei (vai onko, oletan, en tiedä!?), niin eikö tuota suurta palkkaa voi myös tuolloin hyödyntää yhteiseksi hyväksi? Perheestä, -yhteisestä yrityksestähän on kysymys?
Jokaisen kokemus omasta jaksamisestaan on yksilöllinen. Jaksamisen rajat voivat venyä ja rutista olosuhteiden pakosta, mutta joskus ne tulevat vastaan. Vertaistuki on hirvittävän hyvä asia, mutta perheen sisäisiä asioita selvitellessä on asiat osattava lyödä pöydälle tapahtumapaikalla. Parisuhteessa on nähtävä kaksi erilaista ihmistä ja kaksi erilaista tapaa käsitellä maailmaa. Mitään ei voi saada aikaiseksi yrittämättä nähdä asioita toisenkin näkökulmasta. Eikä varsinkaan ulkopuolelta.
Ja vielä, minä en ole millään tavoin kyseenalaistanut isin kirjoitusta. Todennut vain sen yhden osapuolen vinkkeliksi, mitä se kai onkin? Minkään asteista dialogia en kirjoituksessa nähnyt.Minulle on itse asiassa aivan sama kuka kirjoitti äsköisen tai edellisen tai sitä seuraavan kommentin, koska kommentoin kirjoituksia en kirjoittajia.
Jos et ole vähätellyt miehen tekemisiä, niin sitten et ole. Kommentoin sille (olkoon kuka hyvänsä)joka niitä vähätteli..
KAIKKEA voi kyseenalaistaa, mutta sitten pitää kyseenalaistaa JOKAISESSA keskustelussa (vrt. hylkäämiskeskustelu: "mahtavatkohan nyt asiat ihan noin olla? Saattoihan hylätty osapuoli olla yhtä hyvin syyllinen. Hänhän kertoo vain oman puolensa asiasta, todellisuudessa hän on voinut vaikka levitellä perättömiä huhuja ex-ystävästään"). Täällä netissä me liikumme niissä puitteissa, joita kirjoittaja meille luo. Toki siis voimme kyseenalaistaa kaiken mahdollisen, mutta mikä hyöty sillä saavutetaan? Miksi epäilet miehen kertomusta yksipuoliseksi, mutta et hylätyn ystävän? Täytyy ymmärtää, että tämä on miehen KOKEMUS. Näin hän kokee tilanteen.
Joku kirjoitti naisen olevan laiska. Sinun pitäisi kommentoida siihen kirjoitukseen, koska minulla (jolle nyt kommentoit) ei ole asian kanssa tekemistä.
En tuomitse, enkä syytä.
Myöskään pesulakommenttiisi en ole kommentoinut, joten senkin voit ohjata sinne minne se kuuluu..
Edelleen sanon, että hyvin moni täällä kirjoitettu kirjoitus on YHDEN osapuolen näkökulmasta, kirjoittajan. Kuten hylkäämiskokemus on "hylätyn" kokemus ja "hylkääjän" kokemus voisi olla aivan toisenlainen. Mitä sitten? Jokaisen kokemus on tärkeä! Jos miehestä tuntuu, että hän tekee liian paljon kotitöitä, se on hänen kokemuksensa, tekee hän kotitöitä liiaksi tai ei! Pitäisi pyytää nainenkin mukaan keskusteluun jos haluaisi ehdotonta ja molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua asiaan tai sitten kieltää netissä keskustelut, joissa ei voida kuulla toista osapuolta!
P.s. Dialogi = vuoropuhelu. Mitä vuoropuhelua jäit kaipaamaan isin kirjoitukseen..? - kuvattu toisen näkökulmasta
keskustelupalstoilla? kirjoitti:
Jos ei tiedä, ei kannata neuvoa..
Mietin vain mitä varten ihmiset yleensä näille keskustelupalstoille sitten kirjoittelevat jos eivät näistä mitään saa..? Useamman kuin kerran olen lukenut kirjoituksen, jossa sanotaan "kylläpä mieli keventyi" tai "enpä ole tullut tuota ajatelleeksi". Ja olen vahvasti sitä mieltä, että parhaimmillaan keskustelupalstakin voi tarjota tukea, mielenkohennusta ja vinkkejä, jopa ratkaisuja, pulmiin.
En löydä alkuperäisen kirjoituksesta marttyyrinkruunun tavoittelua tai säälin hakua. Ehkä ne ovat lukijan silmissä?
Esimerkkini ystävän hylkyymis-keskustelusta oli vain yksi esimerkki. Esimerkiksi käy jokainen keskustelu täällä!
(Mielestäni kyllä ystävyyssuhteessakin on kaksi osapuolta..)
Jos siis haluaa alkaa "älä täällä ruikuta" -linjalle, voi sitä viljellä ihan mihin keskusteluun tahansa!No ehkä minun on sitten mentävä itseeni. Kuitenkin yritin auttaa parhaaksi katsomallani tavalla.
Tiedätkö sinä jotain minun motiiveistani olla jotain mieltä? Tiedätkö miksi tähän viestiin vastasin, kuten vastasin? Ehkä itsekin purin mieltäni lukiessani ja yrittäessäni samastua perheen tilanteeseen? Tai ehkä olen se toinen osapuoli joka kokee elävänsä lasten kanssa omaa yksinäistä elämäänsä ilman että toinen oikeasti kuunaan on tarttunut pölynimuriin saati silitysrautaan? Ehkä minua kummastuttaa törmäys todellisuuteen ja faktatietoihin miesten osallisuudesta kotityöhön keskimäärin?
Ehkä olen se nainen jonka mies sanoi aamulla lähtevänsä kaljalle ja käski jatkaa perse homeessa makaamista jolla tarkoitti tietenkin lastenhoitoa?
Ehkä olen loukattu? Ehkä olen menettänyt motivaationi arvostuksen puutteesta? Ehkä olen rahaton, tyytymätön ja loukussa lasten vuoksi?
Ehkä olen hämilläni omasta roolistani ja neuvon oikeastaan itseäni enemmän kuin muita? Ehkä haluan tietää onko maailma ihan oikeasti VINOSSA siihen suuntaan kuin alkuperäinen kirjoittaa? Ehkä haluan tietää saako yleisemmin naisten ongelmista kärsivää miestä arvostella?
Olet oikeassa siinäkin että puolison, kuten ystävänsäkin voi valita. - jäin kaipaamaan
vain.. kirjoitti:
Minulle on itse asiassa aivan sama kuka kirjoitti äsköisen tai edellisen tai sitä seuraavan kommentin, koska kommentoin kirjoituksia en kirjoittajia.
Jos et ole vähätellyt miehen tekemisiä, niin sitten et ole. Kommentoin sille (olkoon kuka hyvänsä)joka niitä vähätteli..
KAIKKEA voi kyseenalaistaa, mutta sitten pitää kyseenalaistaa JOKAISESSA keskustelussa (vrt. hylkäämiskeskustelu: "mahtavatkohan nyt asiat ihan noin olla? Saattoihan hylätty osapuoli olla yhtä hyvin syyllinen. Hänhän kertoo vain oman puolensa asiasta, todellisuudessa hän on voinut vaikka levitellä perättömiä huhuja ex-ystävästään"). Täällä netissä me liikumme niissä puitteissa, joita kirjoittaja meille luo. Toki siis voimme kyseenalaistaa kaiken mahdollisen, mutta mikä hyöty sillä saavutetaan? Miksi epäilet miehen kertomusta yksipuoliseksi, mutta et hylätyn ystävän? Täytyy ymmärtää, että tämä on miehen KOKEMUS. Näin hän kokee tilanteen.
Joku kirjoitti naisen olevan laiska. Sinun pitäisi kommentoida siihen kirjoitukseen, koska minulla (jolle nyt kommentoit) ei ole asian kanssa tekemistä.
En tuomitse, enkä syytä.
Myöskään pesulakommenttiisi en ole kommentoinut, joten senkin voit ohjata sinne minne se kuuluu..
Edelleen sanon, että hyvin moni täällä kirjoitettu kirjoitus on YHDEN osapuolen näkökulmasta, kirjoittajan. Kuten hylkäämiskokemus on "hylätyn" kokemus ja "hylkääjän" kokemus voisi olla aivan toisenlainen. Mitä sitten? Jokaisen kokemus on tärkeä! Jos miehestä tuntuu, että hän tekee liian paljon kotitöitä, se on hänen kokemuksensa, tekee hän kotitöitä liiaksi tai ei! Pitäisi pyytää nainenkin mukaan keskusteluun jos haluaisi ehdotonta ja molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua asiaan tai sitten kieltää netissä keskustelut, joissa ei voida kuulla toista osapuolta!
P.s. Dialogi = vuoropuhelu. Mitä vuoropuhelua jäit kaipaamaan isin kirjoitukseen..?Edes pientä näkökulmaa naisen osuudesta asioihin. -Miehen ja naisen käymää dialogia vastuiden jakamisesta, vaikkakin yhdellä suulla.
-Mitä mieltä nainen on siitä että mies joutuu tekemään kaiken, onko se hänen mielestään ok?
Entä tuleeko mies kotiin jossa on vain lapset sekä kasapäin töitä? Mitä nainen tekee silloin? Opiskeleeko? Käykö/tekeekö iltatöitä?
Onko taloudessa niin paljon töitä että niitä ei yksi ihminen jaksa tehdä? Ehkä he asuvat kartanossa jossa 500 neliötä siivottavaa? Ehkä heillä on 5-6 lasta?
Omalla kohdallani herää myös kysymys siitä, kenen paitoja mies silittää? Omiaanko vaiko lasten?
Entä siivoaminen? Oma mieheni pitää siivoamisena lelujen noukkimista lattialta. Itse pidän sitä siivoamisen mahdollistamisena, kuten myös miehen jättämien tavaroiden keräämistä (ihme kyllä, tätäkin hän pitää siivoamisena) - .......
kuvattu toisen näkökulmasta kirjoitti:
No ehkä minun on sitten mentävä itseeni. Kuitenkin yritin auttaa parhaaksi katsomallani tavalla.
Tiedätkö sinä jotain minun motiiveistani olla jotain mieltä? Tiedätkö miksi tähän viestiin vastasin, kuten vastasin? Ehkä itsekin purin mieltäni lukiessani ja yrittäessäni samastua perheen tilanteeseen? Tai ehkä olen se toinen osapuoli joka kokee elävänsä lasten kanssa omaa yksinäistä elämäänsä ilman että toinen oikeasti kuunaan on tarttunut pölynimuriin saati silitysrautaan? Ehkä minua kummastuttaa törmäys todellisuuteen ja faktatietoihin miesten osallisuudesta kotityöhön keskimäärin?
Ehkä olen se nainen jonka mies sanoi aamulla lähtevänsä kaljalle ja käski jatkaa perse homeessa makaamista jolla tarkoitti tietenkin lastenhoitoa?
Ehkä olen loukattu? Ehkä olen menettänyt motivaationi arvostuksen puutteesta? Ehkä olen rahaton, tyytymätön ja loukussa lasten vuoksi?
Ehkä olen hämilläni omasta roolistani ja neuvon oikeastaan itseäni enemmän kuin muita? Ehkä haluan tietää onko maailma ihan oikeasti VINOSSA siihen suuntaan kuin alkuperäinen kirjoittaa? Ehkä haluan tietää saako yleisemmin naisten ongelmista kärsivää miestä arvostella?
Olet oikeassa siinäkin että puolison, kuten ystävänsäkin voi valita.En tiedä sinun motiiveistasi niin kauan kun et niistä kerro. Nyt tiedän.
Mitä sanoisin..? Sinulla on oikeus tunteisiisi ja ymmärrän hyvin kaikki negatiiviset tunteet kun puoliso ei osallistu perhe-elämään. Useimmitenhan se kai on nainen joka kotiorjan asemassa on, mutta sukupuolella ei liene tässä asiassa merkitystä? Väärin se kuitenkin on. Olkoon alkuperäisen tai sinun tarinasi kuinka toisen näkökulmasta tahansa kuvattu, en hyväksyisi itseltäni tai mieheltäni kotiorjuuttamista.
Voimia!
- :::
Millä saatanan LOMALLA?!
- kotiäiti.
En tiedä mitä saatanan lomaa tarkoitit, mutta jos tuohon vauvalomaan takerruit, niin se on suomeksi siis äitiysloma. Ja näin se virallisesti menee, on se lomaa tai EI. Kiroa siis vain eduskuntaan päin jos hatuttaa.
- -+-+-+-
kotiäiti. kirjoitti:
En tiedä mitä saatanan lomaa tarkoitit, mutta jos tuohon vauvalomaan takerruit, niin se on suomeksi siis äitiysloma. Ja näin se virallisesti menee, on se lomaa tai EI. Kiroa siis vain eduskuntaan päin jos hatuttaa.
... niin siis vielä tarkennus; sehän on VANHEMPAIN VAPAA!!! (huom.monikko!)
- siis järkyttävää
et ole mun mies!!!! Jää vuodeks kotiin....ja mieti sen jälkeen niitä johtoryhmän kokouksias.
- tosiaan..
Mielestäni SINÄ olet järkyttävä jos vaadit miestäsi tekemään KAIKEN kotiin tultuaan! Siitähän tässä kyse oli! Varmaankin alkuperäinen olisi valmis JAKAMAAN kotityöt, mutta menisitkö itse palkkatyöhön ja työpäivän jälkeen hoitaisit kodin ja lapset miehesi maatessa sohvalla? Minä en, enkä siis sitä vaadi mieheltänikään. Me molemmat teemme 8-10 tuntisen työpäivän, minä kotona, mies kodin ulkopuolella. Sen jälkeen meillä on jaetut koti- ja hoitotyöt. Yhtä paljon siis osallistutaan iltaisin kodin ja lasten hoitoon. Ei tulisi mieleenkään alkaa miksikään kotityranniksi..
- make
samaa mieltä ,että mitem ei mikään miesten homma onnistu kotona naiselta,mutta sitten odotetaan töitten jälkeen,että mies tekee loput kotityöt kun tulee töistä
toki on raskasta olla kotona muksujen kanssa,mutta ei se ole hääviä aina töissäkään etenkin kun kotona odottaa toinen työmaa eli siivoomiset jne.yhessä lapset tehty,mutta jos saman katon alla asutaan,niin kyllä se pitäs yhesä myös hoitáa.- minäkin..
Siis suurimman osan allekirjoitan, mutta lisään oman mieheni mielipiteen; hän tekee työtä, josta edellinen jäi pois burn outin takia. Työ on siis hyvin stressaavaa ja vaativaa. Siitä huolimatta hän päivän kotona lasten kanssa vietettyään on sitä mieltä, että töissä on helpompaa. Siellä voi esim. syödä rauhassa (ainakin joskus..) ja aikuiset osaavat odottaa hetken jos tarvitsevat apua..
Mutta kuten yllä kirjoitin, meillä kotityöt jaetaan työpäivän jälkeen tasapuolisesti. Ja minä muuten teen myös "miesten hommia".. (Pihatöitä ja auton huoltoa mm.)
- Bored
...että vastaukset olisivat olleet aivan eri luokkaa, jos kertojana olisi ollut nainen, joka elättää perheensä ja rankan työpäivän päälle pakertaa vielä yksin kotityöt. Mies olisi haukuttu maan rakoon ja kehotettu viemään heti eropaperit käräjäoikeuteen.
Mutta eihän naisten mielestä laiskaa kotiäitiä ole olemassakaan. Ei, netissä surffauskin on rankkaa kotityötä ja se, että lappaa itse ruokaa suuhunsa.- mielipiteesi..
Halusit ehkä sanoa nuo sanasi, joten et vaivautunut tarkistamaan kuinka moni oikeastaan haukkui alkuperäistä..
Mutta vähennä toki netissä surffailua jos siitä on tullut jo rankkaa kotityötä sinulle! ;) - vahvasti että
Veikkaanpa että vastaukset olisivat olleet aivan eri luokkaa jos jo otsikko ei vähättelisi naisen älykkyyttä/ yleistäisi sitä kaikkiin naisiin.
- tämä kyseinen
vaimo vaikuttaa laiskalta. En itse koskaan vaatisi miestäni työpäivän jälkeen laittamaan ruokaa, tiskejä, pyykkejä ja samalla hoitamaan lasta. Minä itse teen ruuan kaksi kertaa päivässä, päivän aikana laitan tiskit, hoidan pyykit, siivoan (meillä imuroitavakin kaksi kertaa päivässä koirien takia) ja hoidan siinä samalla lapset ja koirat. Illalla ei hoideta muita kotitöitä, kuin ehkä yhdessä jotain pihalla ja likaiset astiat koneeseen. Illat pyhitetään meillä perheelle ja yhdessä ololle. Eikä tämä järjestely tunnu minusta yhtään mahdottomalta. Jos minulla on se sama kahdekasan tuntia päivässä aikaa tehdä kaikki tuo, niin kyllä siinä ajassa kaikki saa komeasti tehtyä, ja jää aikaa itsellekin nukua esim ne päikkärit lasten kanssa ja touhuta niiden kanssa sisällä ja pihalla. En vaadi miestäni hoitamaan kuin sellaiset työt, joihin en itse pysty, tai osaa, kuten teknisemmät hommat. Eikä niitäkään tarvitse "vaatia", kyllä ne hoituvat ilmankin. Mielestäni kotitöiden teosta monet kotiäidit tai -isät tekevät liian suuren taakan vain omalla asenteellaan. Kun ottaa käyttöön positiivisen katsantokannan, hommatkin hoituu kuin itsestään. Ja toki lapset, heti kun ovat sen ikäisiä, että kykenevät, osallistuvat kotitöihin, ja opettelevat samalla vastuuta. Suosittelisin ap-kirjoittajalle vakavaa keskustelua vaimon kanssa, ja vaikka paperilleeritellä kummankin työt, ja koittaa jakaa ne tasapuolisemmin.
- kysynyt miten
vaimosi voi?
Jos hän on alakuloinen, tympääntynyt, surullinen, väsynyt, jne. niin sitä ei sillon jaksa/pysty tekemään paljon kotitöitä.
Onko teillä edes samanlaiset odotukset ja ajatukset kotitöiden teosta.
Mielestäni se vanhempi joka on kotona tekee sillä aikaa kotihommia (jotka voivat vaihdella paljon eri perheissä, eli en osaa luetella tarkemmin), kun toinen on töissä ja sen jälkeen iltahommat ja viikonloput jaetaan tasapuolisesti.
En pidä siitä ajatuksesta, että kotona oleva (useimmin nainen) on vastuussa kaikista kotihommasta ja kotona tapahtuvista asioista!
Voisitteko harkita jonkunlaista siivousapua jos kotitöiden teko tuntuu tällähetkellä raskaalta teille kummallekin?
Autonpesu (ei pesulassa) on kyllä aikas hankalaa lasten kanssa! Itse pesin vasta pari viikkoa sitten auton pihassa ja sen tein pienten lasten kanssa. Viimeksi pesin auton loppuraskaudesta syyskuussa -04. Ei muuten tullut puhdas. Oli pieniä likaisia kädenjälkiä täynnä, kun oli kuivunut, hih :)!
Mielestäni on hienoa, että nykyajan miehiltä sujuu kotihommat! Olishan sekin nyt aika epäreilua jos työssäkäyvä nainen (molemmat töissä ja lapset hoidossa) juotuisi hoitamaan työpäivän päätteeksi lapset, kodin ja auton pesun yksin. Ja mies tekisi mitä lystää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26416953Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235458- 1152581
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152058Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361762Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111996- 59952
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32880Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?44880