Olen 20-vuotias tyttö. Noin kuusi vuotta sitten sain ensimmäisen paniikkikohtauksen ja siitä lähtien olen elänyt peläten kaikkea, omituisessa epätietoisuuden sumussa. Nyt asun ensimmäistä kertaa yksin, muutin pois kotoonta opiskelemaan, mutta lopetin koulun. En pystynyt käymään siellä. Kävin töissä jonkun aikaa, mutta lopetin senkin koska ahdistus oli jotain sanoin kuvaamatonta. Nyt en tiedä mitä teen. Minulla ei ole varaa lääkkeisiin, puhumattakaan vuokrasta. Pitäisi suunnitella tulevaisuutta, mutta mikä musta voi tulla! En pysty käymään töissä tai koulussa! Olen nyt istunut viisi päivää asunnossani, uskaltamatta astua ulos (vain parvekkeelle tupakalle). Vaikka syön lääkkeitä (seroxat ja efexor), joiden pitäisi auttaa mua, en selviä tavallisesta arkipäivästä ilman rauhottavia. Mulla oli vielä joskus haaveita ja unelmia, mutta nyt mä vaan vietän aikani itkien ja katsoen tv:tä. Mä niin kovasti haluaisin kuitenkin elää.
sosiaaliset pelot ja tulevaisuus?
sade
5783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sosiaaliset pelot on kohdallani diagnosoitu joskin itse vuosia puhuin jännittämisestä. Minulla ensimmäinen vakavampi tilanne, jota itse kutsun taudin puhkeamiseksi, sattui jo vuonna 1976. Vieläkään en ole ilman lääkkeitä joskin huimaa parannusta on tapahtunut - omasta mielestäni. Aikoinaan pankissa asiointi, kaupassa käynti jne oli todella vaikeaa.
Jotenkin sitten nuorena miehenä kuitenkin osasin hakea apua yksityiseltä psykiatrilta. Minulla oli onnea matkassa monin tavoin. Minun ei tarvinnut huolehtia lääkärikuluista vaan ne hoituivat työnantajan sairauskassasta. Parasta mielestäni oli se, että tämä lääkäri otti sairauteni vakavasti ja ensimmäisestä käynnistä lähtien kirjoitti minulle rauhoittavia lääkkeitä. Ilman niitä en totisesti olisi voinut elää. Käytän nykyisin Opamoxia ja Xanoria. Xanor on mielestäni todella oivallinen lääke, suosittelen sinua sitä hankkimaan. Helppoa se ei varmaankaan ole. Suureksi harmikseni olen huomannut, että lääkärit nykyisin mielellään tarjoavat nimenomaan masennuslääkkeitä tähänkin vaivaan. Minusta se on suurinta bullshittiä mitä minulle on yritetty syöttää. Jos lääkäri kieltäytyy kirjoittamasta kunnon lääkkeitä, vaihda lääkäriä, huuda sille lääkärille, kysy lääkäriltä onko hän itse koskaan kokenut vastaavaa kuin sinä - mitä tahansa, mutta vaadi kunnon hoito sairauteesi. Luovuttaa sinun ei kannata. Vaiva on kaikkien muitten mielestä, paitsi sitä sairastavan, hyvin pieni vaiva jota kaikki potevat. Minä tiedän, että se on vakava sairaus jossa todella asettaa koko elämän kyseenalaiseksi - jos ei saa vaivaansa apua. Minä nyt painotan kovasti tätä lääkitystä jo senkin vuoksi, että en usko sinun selviävän muista asioista ennenkuin tämä on kunnossa. Kun voit paremmin niin työnteko on mahdollista ja voit ajatella muitakin velvoitteita ja raha-asioitasi. Älä missään nimessä luovuta.
Palatakseni siihen terapiaan, minä kävin terapiassa nelisen vuotta enkä oikeastaan kokenut parantumisen merkkejä. Ehkä terapiatyyppi oli väärä, ehkä en osannut tehdä oikeita ratkaisuja elämässä. Psykiatria en kuitenkaan syytä. Muutin sitten toiselle paikkakunnalle opintojen vuoksi ja terapiasuhde päättyi. Olin kirjeenvaihdossa ja soittelin tälle lääkärille. Hän aina uusi reseptini, oli hyvänä tukena ja rohkaisijana. Kerran sitten hänelle soittaessani sain kuulla, että hän on kuollut. Olin tullut hänestä niin riippuvaiseksi, että hänen kuolemansa oli kuin hyvin läheisen menetys.
Hänen poismenonsa johdosta ja monien muiden sattumien takia olen sitten useamman lääkärin kanssa joutunut keskustelemaan rauhoittavien saannista. Olen säästänyt kaikki, kaikki, vanhat rauhoittavien reseptit ja kun ne esitän kenelle tahansa lääkärille niin yleensä resepti irtoaa.
Opiskellessani käytin jatkuvasti lääkkeitä. Aina oli pelko joutua esiintymään, siksi lääkitys ja lääkityksen vuoksi jatkuva väsymys ja näinollen opintomenestyskään ei ollut kehuttava. Kaiken kaikkiaan ilman noita lääkkeitä elämäni olisi voinut olla paljon parempaa. Kuitenkin toisaalta ilman lääkkeitä en olisi voinut elää. Tällaista asiaa on monen vaikea ymmärtää jos ei ole itse kokenut tuota tautia.
Korostaisin kuitenkin, että olen aina kontrolloinut käyttömääriä, koskaan en ole toisille luovuttanut enkä myynyt lääkkeitä. Ehdottaisin, että hankit mahdollisimman mietoja, kuten Opamox 15mg eikä suinkaan 30mg tai 50mg jos niitä siinä vahvuudessa onkaan. Miedoilla pystyt parhaiten säätelemään annostuksesi tarpeen mukaisesti ja 15mg:kin voi puolittaa. Opamox on hyvä pitkävaikutteinen, mutta vaikutus alkaa hitaasti. Xanor on mielestäni mahtava juuri sen vuoksi, että vaikutus alkaa nopeasti. Nappi kielen alle ja kymmenessä minuutissa olo on parempi. Näin ei tarvitse olla "koko ajan valmiina" haastaviin tilanteisiin. Tämäkään perustelu ei montaa lääkäriä hetkauta. Tiedän kyllä miltä tuntuu "joutua" yllättäen kahvipöytään eikä ole lääkitystä päällä. Paniikki siitä seuraa.
Toivottavasti tästä vuodatuksesta on sinulle jotain hyötyä. En osaa enkä halua lähteä sinulle kummemmin antamaan elämänohjeita raha-asioissa jne.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea useasti toistamani toteamus - keep the faith!
Opamox ja Xanor ovat Bentsodiatsepiini-lääkkeitä. Joista Suomen Lääkärilehti kertoo seuraavaa: Bentsodiatsepiinit on osoitettu vaikuttaviksi lyhytaikaisessa unettomuuden ja ahdistushäiriöiden hoidossa, sekä epilepsiaan, alkoholin väärinkäyttöön ja anestesiaan liittyvissä erityistilanteissa, mutta ei masennuksen hoidossa. (Suomen Lääkärilehti 1993: 48 (4) 272)Bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita lääkkeitä unihäiriöiden ja ahdistuksen hoidossa, mutta niihin liittyy myös sivuvaikutuksia, tottumusta ja riippuvuutta, eikä väärinkäyttökään ole harvinaista."
Eli kannattaa tutustua käyttämiinsä lääkkeisiin esim. Pharmaca Fennicasta
Todella upeeta Masenomi - vastauksesi varmaan auttoi "sade"'a vai mitä luulet. Et tainnut lukea hänen viestiään riittävän rauhallisesti tajutaksesi, että hänen sairautensa ei ole masennus vaikka hänellä lääkityksenä on masennuslääkkeitä. Että ottaa päähän tuollaiset pallinaamat jotka tietävät heti kuinka ei saa tehdä. Saisikohan sinulta kommenttia mitä kysyjän pitäisi tehdä? Minä olen käyttänyt noita lääkkeitä pitkään ja sinä referoit lääkeopasta. Mistäs luulet noiden tietojen sinne päätyneen - vuosia lääkkeitä käyttäneen lääkärin tai farmaseutin kirjoittamana vai?
Kiitos vaan palautteesta. Jos luit viestini, niin huomasit, että vastasin lähinnä Thunderballin viestiin eli hänen käyttämiensä lääkkeiden vaikutuksiin. Siinä sivussa viesti oli tarkoitettu yleiselle tasolle. Yritin viestittää, että ihmisten kannattaa itse yrittää ottaa selvää lääkärien määräämien lääkkeiden vaikutuksista. Lääkkeet, mitkä sade mainitsi eivät ole varsinaisia masennuslääkkeitä vaan rauhoittavia lääkkeitä, joita kuitenkin usein käytetään yhdessä varsinaisten masennuslääkkeiden kanssa. Ja tämä yhteiskäyttö aiheutta ongelmia. Siitä on faktaa eli tutkimustuloksia olemassa.
Mitä taas tulee Lääkeoppaan ja muiden vastaavien tietolähteiden tietoihin, niin niissä kyllä julkaistaan vain tutkittua tietoutta, ei lääketeihtaiden propagandaa. Johonkin tässä lääkeviidakossa on pakko luottaa.
Ja neuvo sade:lle: Hae apua ammattiattajilta ja luota saamiisi ohjeisiin. Täältä netistä voit saada vain vinkkejä, joihin ei aina voi luottaa, koska neuvojen antajat, minä mukaan lukien, ei voi ymmärtää sinun sairautesi laatua lyhen selostuksen perusteella.
Pikkuinen Sade, ihanaa, että tahdot elää. Ihanaa että voit itkeä. Televisio ei kyllä ole parasta seuraa. Valikoi, mitä katsot ettet vahingoita omaa mieltäsi lisää.
Mieti, mikä ja missä laukaisi ensimmäisen kohtauksesi, ja miksi. Saat ehkä avaimen omiin tunteisiisi ja siihen, mikä sinulle tuli.
Minun kantaneuvoni on, että TM-mietiskely voi auttaa paljon lääkkeiden tukena. Etsi kirjastosta tätä tärkeätä opaskirjaa, sitten kun uskaltaudut ulos.
Lyhyt neuvo alkuun pääsemiseksi:
Istu miellyttävässä valossa, sulje silmäsi ja rentouta itsesi varpaista päälakeen ensin jännittäen sitten rentouttaen lihakset, alhaalta ylöspäin vähän kerrallaan.
Yritä sitten tyhjentää mielesi. Kuin katsoisit koulun liitutaulua ja aina kun ilmestyy sanoja tai asioita niin pyyhi pois mielessäsi.
Rentouta näin pois paniikkiajatukset ja nauti. Sitten kuuntele omaa sisintäsi, mitä asioita putkahtaa mieleen. Jos ovat ahdistavia niin "pyyhi" pois.
Näin opit ITSE hallitsemaan paremmin ja paremmin omia pelkojasi.
Lähetän sinulle ajatuksissani rohkaisua että jaksat hankkia apua. Kun olet abi, niin sinulla on itselläsi taitoa hakea apua, koska olethan ihan lahjakas. Ehkä sinussa ei ole vikaa paljonkaan, mutta työsi ja koulusi eivät sopineet sinulle??