Onnensäkkiä en kanna mukanain,
haaveilla ruokin itseäin,
taivaanrantaan maalaan
tauluain -
sivellin keveä kädessäin.
Turhilla haaveillako
täytän sisimpäin,
turhilla toiveillako
elämäin.
Seppähän olen oman onneni,
jota onnea etsin
ympäriltäin.
Silittää, kuiskata voisi
rakkaimpani,
olis onni niin pieni -
olla lähekkäin.
Kuiskauksia suloja kuuntelisin,
sanoja helliä rakastaisin.
Kun olis se onni mulla
pienoisin,
olis eloni täydellisin.
haaveilla ruokin itseäin,
taivaanrantaan maalaan
tauluain -
sivellin keveä kädessäin.
Turhilla haaveillako
täytän sisimpäin,
turhilla toiveillako
elämäin.
Seppähän olen oman onneni,
jota onnea etsin
ympäriltäin.
Silittää, kuiskata voisi
rakkaimpani,
olis onni niin pieni -
olla lähekkäin.
Kuiskauksia suloja kuuntelisin,
sanoja helliä rakastaisin.
Kun olis se onni mulla
pienoisin,
olis eloni täydellisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unelmiahan sitä maalataan.
Menee pensseleitä isoja ja pieniä.
Mikä se onkaa,et panee maalaan?
No ,se rakkaus se,ei se rauhaa anna.
Maalataan,vaikka ihan oikeastikki.
Minullaki telineet oottaa,jos nyt otan ja alan.
Sen unelmien miehen jos sais tuotua esiin?
Hymy ja huumorinkukka rinnasa tässä .Liisa
Taivaanrannan maalarina
saa mieleisensä taulut,
eikä arvostelijoille ole
sijaa, maalataan vaan
niitä unelmia :))
Hymyä ja kiitoksin Liisa,
t. Orvokki