Normaali...

Ei sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä lihavuuden pelostasi, ei se tee sinusta säälittävää teiniä. Lihavuuden pelko on todellista, se on kauheaa. Se on foobista ja riistäytyessään käsistä se todella edistää syömishäiriötä ja alkaa hallita ja kapeuttaa elämää. Minäkin painoin joskus 66kg (pituutta toulloin 167, nyt 169) ja pelkään, KAMMOAN ajatusta että painoni menisi enää koskaan lähellekään tuota lukemaa, sillä tunsin itseni niin kuvottavaksi tuolloin. Olen tyytyväinen vain nykyiseen painooni, se on liian vähän pituiselleni ja osteoporoosi tekee tuloaan koko ajan ja muutenkin elimistöni on sekaisin, alipaino pahentaa asiaa, ainakin niin sanotaan.. Täytän pian 19 ja olen viittä vaille osteoporoottinen ja sydänkin on sen verran huonossa kunnossa että pettää milloin tahansa. Tulevaisuus ei siis näytä hyvältä kun jatkan tätä paskaa enkä halua/pysty lopettamaan.

Syömisesi kuulostaa hyvältä ja uhteesi ruokaan vaikuttaa kirjoituksesi perusteella normaalilta. Pidä se, äläkä missään tapauksessa ala laskemaan mitään kaloreita (siitä tulee hyvin nopeasti pakkomielle). Jokaisella meistä on yksilöllinen terve paino johon elimistö hakeutuu. Jos et varsinaisesti ole laihduttanut ja syöt tasapainoisesti ja terveellisesti, et varmasti liho vaikka et paljon liikkuisikaan. Ja koska ilmeisesti liikut niin todellakin hyvällä omalla tunnolla voit suklaatakin syödä (voisinpa minäkin joskus.. oksentamatta..). Saattaakin olla että sinulta on parin vuoden aikana lähtenyt nk. lapsen pyöreys, mitä on kaikilla, toisilla enemmän toisilla vähemmän.

On hyvä että tunnistat epänormaalin ajattelun kehonkuvaa ajatellen ja kirjoitat siitä. Yritä kuitenkin mahdollisimman paljon järkeistää ajatteluasi, et oikeasti ole lihava, sinusta saattaa TUNTUA siltä ajoittain ja varmasti tuntuu jos pelkää koko ajan, "you create what you fear", klisee mutta osuva tässäkin ;) Laihduttaminen lihottaa (aineenvaihdunta hidastuu ymym.). Jos itse saisin muuttaa menneisyyttäni, tekisin 13-vuotiaalle minälleni selväksi että älä aloitakaan sillä ajaudut noidankehään.

Tämä kuulostaa tosi raivostuttavalta, älä siis suutu, mutta osittain lihavuuden pelkosi johtuu iästä (äh, että VIHAAN kun se sanotaan minulle, mutta tottatotta), 15-vuotiaana on sellaisessa kehitysvaiheessa että itsetunto on todella herkillä. Puhun kokemuksesta kun sanon että vähän vanhempana on helpompi hyväksyä itsensä. Minäkään en vihaa ulkomuotoani niin paljon kuin kolmisen vuotta sitten. Ilman syömishäiriötä saattaisi olla että en ajattelisi koko asiaa. En yleensä jaksa vastata näin pitkiä versioita, mutta lihavuuden pelosta puhuminen saa minut kirjoittamaan koska tiedän tasan kuinka sairaanhelvetillisentuskaisanhirveää se on vaikka se sanottuna kuulostaa pinnalliselta. Yksi hyvä vinkki olisi että lukisit ihmisen anatomiasta ja elimistön toiminnasta, siitä saa paljon hyvää faktaa ja näinollen on helpompi järkeistää ajattelua niin ettei se mene vainoharhaisuuksiin (siis siihen että kuvittelee lihovansa 7 kiloa osuttuaan margariinipakettiin edellispäivänä..). Et ole sälittävä teini vaan järkevä ihminen sanon minä.