Kouluun siis piti aine kirjoittaa ja tällainen tuli.
____
Terä
Tyttö juoksee pellolla valkoinen mekko päällänsä. Kasvoilla hymy ja kädessä kuollut ruusu. Terälehti putoaa. Hiljaa se leijuu alas ja ääntäkään päästämättä jää paikoilleen makaamaan.
Se tumma ja kylmä huone. Haisee melkein sairaalalta, mutta ei ihan kuitenkaan. Huoneen keskellä on pieni, liian siisti hiekkalaatikko. Sen keskelle välähtelee kuvia itsestäni, julmasti nauravista kasvoista, äidistäni joka makaa elottoman näköisenä. Sulje silmät, tuki korvat ja huuda. Kun avaan silmät uudestaan, niitä ei ehkä ole.
- Tuo lapsi ei ole normaali.
Muistan, kun sain nitojan käsiini. Sormeni olivat täynnä pieniä metallisia niittejä. Enkä koskaan itkenyt.
Toinen terälehti putoaa.
Muistan myös ne pienet hetket selkä vasten kylmää patteria, kun piirsin kynsillä kuvia käteeni. Kun äänet porasivat reiän sydämeen, ja hiljaisuus repi sielun halki.
Mikä toi kuoleman runoihin, jotka ennen kertoivat kauneudesta?
- Senkun menet. En enää välitä.
- Selvä.
Vaan halusinko minä todella? En nähnyt isääni enää.
Vielä se pieni enkeli olallani. Sädekehä haljennut, silmät niin tummat. Yhä luonani.
Ja niin putoaa kolmaskin terälehti.
Mikä sai minut kahlaamaan kaulaani myöten järveen ja avaamaan nyrkkiin puristetun käteni? Kuu heijastaa valojuovan kasvoilleni ja saa tummat silmäni hohtamaan. Anna minun viimeisen kerran tuntea itseni tärkeäksi.
Tyttö kompastuu ja ruusu kirpoaa hänen kädestään. Tyttö katsoo sitä pitkään, kauhistuneena. Sitten hän astuu ruusun päälle ja nauraa.
Eikä huomenna aurinko enää noussut.
___
Otsikko ei ole mitenkään sopivin, en vain saanut siihen muutakaan
____
Terä
Tyttö juoksee pellolla valkoinen mekko päällänsä. Kasvoilla hymy ja kädessä kuollut ruusu. Terälehti putoaa. Hiljaa se leijuu alas ja ääntäkään päästämättä jää paikoilleen makaamaan.
Se tumma ja kylmä huone. Haisee melkein sairaalalta, mutta ei ihan kuitenkaan. Huoneen keskellä on pieni, liian siisti hiekkalaatikko. Sen keskelle välähtelee kuvia itsestäni, julmasti nauravista kasvoista, äidistäni joka makaa elottoman näköisenä. Sulje silmät, tuki korvat ja huuda. Kun avaan silmät uudestaan, niitä ei ehkä ole.
- Tuo lapsi ei ole normaali.
Muistan, kun sain nitojan käsiini. Sormeni olivat täynnä pieniä metallisia niittejä. Enkä koskaan itkenyt.
Toinen terälehti putoaa.
Muistan myös ne pienet hetket selkä vasten kylmää patteria, kun piirsin kynsillä kuvia käteeni. Kun äänet porasivat reiän sydämeen, ja hiljaisuus repi sielun halki.
Mikä toi kuoleman runoihin, jotka ennen kertoivat kauneudesta?
- Senkun menet. En enää välitä.
- Selvä.
Vaan halusinko minä todella? En nähnyt isääni enää.
Vielä se pieni enkeli olallani. Sädekehä haljennut, silmät niin tummat. Yhä luonani.
Ja niin putoaa kolmaskin terälehti.
Mikä sai minut kahlaamaan kaulaani myöten järveen ja avaamaan nyrkkiin puristetun käteni? Kuu heijastaa valojuovan kasvoilleni ja saa tummat silmäni hohtamaan. Anna minun viimeisen kerran tuntea itseni tärkeäksi.
Tyttö kompastuu ja ruusu kirpoaa hänen kädestään. Tyttö katsoo sitä pitkään, kauhistuneena. Sitten hän astuu ruusun päälle ja nauraa.
Eikä huomenna aurinko enää noussut.
___
Otsikko ei ole mitenkään sopivin, en vain saanut siihen muutakaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jee jee. Mikään ei vedä vertoja yläasteangstille. Kaikki on kylmää, synkkää ja kuollutta. Kukaan ei rakasta mua. Vain kipu on todellista. Jne.