Pahanlaatuinen lienijä

Tuhlasin omaisuuteni elämään,
tuhlasin omaisuuteni kuolemaan.
Tuhlasin omaisuuteni Coca-Colaan,
heitin omaisuuteni kaivoon.

Järkeni tuhrin lialla,
kun liian kauaksi rannasta ajauduin,
ja nyt entisen järjenvalon niin loistokkaan tilalla pelkkä suuri pimeys.
Pakko päästä Albaniaan.

Näillä syrjäisillä mailla,
joilla pelkkä murha voi sydäntäni elähdyttää,
pelkkä veriteko sydämeni sammuttaa.
Kun lakkaa suodattamasta sappea maksani turskas,
silloin päättyy elämäni, hajoaa se tuulen kanssa kulkemaan.

Kuin on Albanian pääkaupunki Tirana,
kun Tiranassa on edessä pelkkää puuta,
kuin on Ruotsin pääkaupunki Tukholma,
kun Tukholmassa edessää pelkkää merta.

Minun vuoheni on kiltti vuohi.
Minun vuoheni on kiltti vuohi.
Minun vuoheni on kiltti vuohi.
Minun vuoheni on kiltti vuohi,
se kiirastuleen yksin kulkee ja yksin sinne jää.

Juuri tämänkaltaisessa pierunhajuisessa mökissä, jossa elämäni kerran alkoi. Täällä on elämä kuollutta, kuolema elämää ja todellista, mutta talvi lähestyy uhkaavaa vauhtia
ja nyt on järvet jäässä niin kuin on järkeni
ja housut putoilee
ja sperma haisee.