sikiö kuollut kohtuun

Minulla todettiin sama juttu maaliskuussa -06. Alkion (en vielä nimittäisi sikiöksi) kehitys oli keskeytynyt syystä tai toisesta viikolla 8 5. sitten ekassa ultrassa huomattiin ja olin lääkkeellisessä keskeytyksess kättärillä. minulle tuli yhden kuukautiset ja nyt testit näyttää taas plussaa. eilen kävin yksityisellä, mutta ilmeisesti taaskaan alkio ei ole alkanut kehittyä, joten viikon päästä katsotaan uudelleen.

uutinen tuntuu raskaalta, mutta kaikesta selviää. minusta ainakin tuntuisi kamalammalle tehdä päätös keskeytyksestä itse. luonto järjestää asiat näin niiden kohdalla, joiden elämä ei kohdun ulkopuolella onnistuisi. ja onneksi nämä ovat kuitenkin varsin alussa, eikös olisi kamalampaa jos kyseessä olisi jo ihan vauva.

kyllä sinä selviät!

meillekin kävi samanlailla lokakuussa 2004. mullakin tiistaipäivänä tuli keskenmenosta varmistus ja perjantaihin saakka (kaavinta) piti jaksaa sen tiedon kanssa että masussa lepäilee kuollut sikiö.

helmikuussa 2005 plussasin taas (nelisen kuukautta siis välissä) ja viime lokakuussa syntyi maailman ihanin tyttö,joka tälläkin hetkellä sylissäni ihmettelee näppäimistön nappuloita... =) paljon jaksamista teille,se vaatii aikaa mutta olen varma että jossain vaiheessa helpottaa! aurinkoista kevättä!

Minulle kävi aivan samalla tavalla ja viellä samana päivänä kuin sinulle. Menin ensimmäiseen ultraan ja siellä todettiin että sikiö oli kuollut. Siinä vaiheessa ei oikein jaksanut uskoa sitä todeksi! Eilen oli sitten kaavinta. Oli todellakin tuskallinen olo kun tiesi että kuollut sikiö on mahassa. Uskon että selviän tästä ja voimia myös sinulle. Ainut asia mikä lohduttaa minua on se että rupeamme yrittämään heti toista. Lääkäri suositteli että yhdet kuukautiset tulee ensin ja sen jälkeen voi yrittää. Uskon että saan viellä terveen lapsen kuten sinäkin!! Voimia sinulle!!

Hei
Tänään olin koko päivän sairaalassa.mulle tehtiin kohdun tyhjennys lääkkeellisesti.En saanut edes kunnon särkylääkkeeitä ja olin tosi kipeä, ja supisteli n.yhdeksän tuntia.Vaikka kokemus oli aivan kauhea niin kyllä me yritetään vielä vauvaa, kun
saa luvan.Pelottaa vaan että taas menee jokin pieleen:( mutta emme lakkaa yrittämästä.Ja toivotaan että kolmas kerta onnistuu :)

Meille kävi samoin.Rv12 ultrassa kerrottiin kehityksen pysähtyneen jo rv 8 5. Tuli ihan täytenä yllätyksenä. Suru,tuska ja ikävä oli valtava. Edelleen "meidän pieni" on mielessä päivittäin. Pahin tuska on jo helpottanu mut ikävä ei varmasti lähde kulumallakaan,eikä oikeestaan tarvitsekkaan.
Nyt ollaan jo uutta yrittämässä.Toivotaan,että tärppäis mahdollisimman pian mut samalla myös pelottaa ihan kauheasti,että tämän joutuisi kokemaan uudestaan..
Voimia ja jaksamista teille!

Mulle kävi samanlainen juttu 6 vuotta sitten. Raskaus etetni ihan normaalisti, mutta vko:lla 12, jolloin edellisistä oli kuulunut jo sydänäänet, niin nyt ei kuulunut...
Pääsin ultraan, ja siellä todettiin, että sikiö oli kuollut jo vko:lla 9. Mitään vuotoa tms. ei ollut, mutta sen tunsin muutaman päivän ajan, että aivan kuin lapsivesi olisi ollut jollakin tavalla viileää ja siellä vatsassa olisi sellainen kylmä hönkäys käynyt välillä.
meidänkään vauvalla ei todettu mitään epänormaalia, ei vain elämä jatkunut... Voimia sinulle...

Mulla on tullu n. puolen vuoden välein 2 v. sisällä 4 keskenmenoa. Olin jo menettänyt toivoni, mutta nyt masussa potkiskelee vauva, kk päästä laskettuaika!! Minusta eikä miehestäni ei löydetty mitään syytä keksenmenoille. Toivotan teille onnea uuteen yritykseen!

Kävin tänään varhaisultrassa rv9 2. Lääkäri teki sisäisen ultran ja sanoi ensin että kaikki hyvin ja normaalin raskaus. Kerkesin huokasta helpotuksesta, sillä erittäin rajut pahoinvointini ja ruokahalu oli kadonnut paria päivää aikaisemmin ennen ultraa. Hetken hiljaisuuden jälkeen lääkäri kuitenkin toteaa että peruu sanansa ettei löydä sikiön sydän ääntä. Sikiö oli ollut siis kohdussani kuolleena jo reilun viikon. Kaikista kamalinta on se että joudun kokemaan tämän ilman lähimmäistä ja perhettä. Istun nyt yksin kotona ja tuijotan vatsaani ja mietin sitä että sisälläni on kuollut pieni ihminen. On normaalia että mietin mitä tein väärin ja että mikä minussa on vikana, mut on tää yhtä he...ttiä... en haluis kenenkään kokevan samaa....

Hei, olenkin kirjoittanut jo tuonne odottavienki palstalle aikaisemmin omasta tilanteestani. Eli ensinäkin takana on jo reilu kaksi vuotta vauvan saanti yrittämistä takana. Monen kuukauden Clomifen lääkkeet olen syönyt, käynyt tutkimuksissa ja syyskuussa minulle tehtiin eka inseminaatio. Inseminaatiosta pari viikkoa meni ja kuukautiset olivat kaksi päivää myöhässä. Näin ollen tein raskaustestin, joka oli plussaa. Olimme mieheni kanssa todella hämillään, että voiko tämä todellakin olla totta!! :) Minulla olikin ollut jo oireiluja, joita ei normaalisti ole ollut. Rinnat olivat todella kosketus arat, pissalla piti käydä useammin ja ne kuukautiset olivatkin sitten myöhässä. . . Onnellisia siis olimme. . .

Voimaxhalix: Eli jos tarkoitit tuon viestin mulle, niin vastaan sulle! :)

Ensinäkin kiitokset halauksista, niitä kyllä tarvisi ja paljon!
On vaikeaa, kun tulee tilanteita, että kysytään "koska teille on vauva tulossa", kuten tänään viimeksi. Tuntuu pahalta, kun pitää kierrellä tätä asiaa, kun ei haluaisi kenenkään tietävän tästä. Vanhemmille haluttaisi kertoa kovasti, mutta toisaaltaan hekin odottavat lastenlasta ja tietävät meidän tilanteen, että sitä lastenlasta odotellaan. Niin kuinka suuri pettymys se olisi heillekkin jos sanottaisiin, että raskaus onnistui mutta. . siellä olikin eloton sikiö. . Mieheni sanoikin, että suremme yhdessä tämän asian loppuun asti nyt. . :/

Joo, raskausoireita on ollut vielä kuitenkin. Edelleen rinnat ovat todella arat ja turvoksissa, ei meinaa mahtua liiveihin kunnolla! Pahoinvointi hellittänyt, mutta pahaolo tulee kyllä jos ei kunnolla syö! Että en kyllä nyt osaa sanoa, että pitäisikö ne oireet hävitä pikku hiljaa jos kohdussa on eloton sikiö?

Mutta onneksi kohta on maanantai, nimittäin jo ylihuomenna! Siellä saadaan nyt kuulla sitten lopullinen asianlaita miten se on. Onko edelleen niin, että sikiön sydämensykettä ei nähdä, vai löytyisikö se sittenkin! Kuitenkaan en tohi olla kovin toiveikas asian suhteen, ettei taas romahda kokonaan! :/

Tämä on ihan paikkakunnan iso sairaala jossa olen käynyt, gynen plk. Luulisi, että siellä olisi ihan kunnolliset välinee? Ja alateitse tämä ultra on tehty.

Tsemppiä teille muillekkin, joilla on vähänkään samanlainen tilanne meneillään! Helppoa tämä ei ole ollut. . Vaikka ajattelisikin, että "no keskenmenoja tulee usealle tai tällä oli jokin tarkoitus". . Tai, että positiivisena asiana on se, että tiedämme kuinka vähästä on kiinni raskauden alku ja tulin ekalla hoidolla raskaaksi. . Silti se sattuu!