kamala äiti

Eihän se lapsi rikki mene jos sille joskus tiuskasee. Muutenhan se lapset kävelee vanhempien ylitse.
Voisko olla niin, että lapsella on kauhee nälkä jo silloin klo 7.00. Voisitko aikaistaa aamupalaa? Lapsi ei osaa elää kellon mukaan vaan elää siinä hetkessä.

Meillä ainakin on tehonnut se, että jotain ei saa jos alkaa vinkumaan. Nyt tyttö on kahdeksan ja tietää varmasti ettei mitään saa vinkumalla. Asiat hoituu yhteisymmärryksessä. Niin, ja jos sanot että jotain ei saa jos vinkuu, niin sitä ei sitten saa. Älä vain anna periksi. Silloin lapsi huomaa että et ole tosissas. Asiat ei silloin muutu miksikään, vaan lapsi vinkuu kahta kauheammin.

Pikku lasten kans olemin vaatii pitkää pinnaa ja on aivan ymmärrettävää, että äidiltäkään ei sitä aina löydy.

Ei liene vanhempaa joka ei mieti sanojensa vaikutusta lapseen. On kuitenkin parempi näyttää aidot tunteensa ja välillä tiuskiakin kuin peittää kiukku hymyllä! Lapsi kun aistii tunteiden ristiriitaisuuden ja kokee siitä turvattomuutta. Aitojen tunteiden näyttäminen viestii lapselle, että pienet mokat ja surut kuuluvat elämään, kukaan ei ole täydellinen.
Lasta auttaa jos aikuinen varoittaa, että kohta voi mennä pinna. Näin kiukunpuuskat eivät ole arvaamattomia. Tärkeää on myös asian läpikäyminen, että lapsi ymmärtää tilanteen olevan ohi.

MUTTA. Vanhemman tehtävä on sietää avuttomuutta ja HALLITA ITSENSÄ. Jos jatkuvasti huutaa ja on vähällä vaikka lyödä, on pysähtymisen paikka.
Kun vanhempi ei kykene kontrolloimaan itseään, lapsi pelästyy.

Nykymaailma arvostaa pärjäämistä. Tämä heijastuu myös siihen mitä lapsilta odotetaan. Toivomme, että lapset itsenäistyisivät varhain ja oppisivat nopeaan aikuismaista käytöstä. Voi olla ahdistavaa kun lapsi ei pärjää yksin vaan hakee hoivaa. Usein lapsilta edellytetään, että heidän pitäisi osata hillitä tunteitaan ja siksi harjoitteluvaihetta voi olla vaikea kestää.

Kun arjen haasteet kiristyvät, pinna kiristyy ja vanhempi sortuu helposti huutamaan lapselle. Lapsi joka vasta opettelee vuorovaikutusta, reagoi kiukuttelemalla takaisin. Lasten kiukkuiset reaktiot synnyttävät aikuisessa vihaa, ja vuorovaikutus vaikeutuu. KIUKUN KIERRE on valmis!

Pienet kiukut ja riidat melkeinpä kuuluvat arkeen, isoilta riidoilta vältytään jos on aikaa huomata lapsi. SYLI ja SILMIIN KATSOMINEN, kuulumisten kysyminen ja niiden aito kuunteleminen ovat tärkeitä keinoja!
Kiireisinä päivinä ei tähän pysty, mutta tärkeintä on, että lapsi kokee olevansa rakastettu eikä tunne hukkuvansa kiireiden keskelle. Lasta voi huomioida askareiden keskelläkin; keskeytä puuha hetkeksi kun lapsi haluaa esitellä piirustustaan tai lego-rakennelmaansa.

Jokainen ihminen, aikuinen tai lapsi, haluaa olla tärkeä ja tulla huomatuksi. Kumpa useampi uskaltaisi olla herkempi lasta kohtaan, koskettaa ja antaa positiivista palautetta. Sitä mitä toivomme omassa parisuhteessakin..

Syyllisyys on hyvä tunne, ilman syyllisyyttä olisimme huonoja vanhempia. Lievä syyllisyys auttaa toimimaan paremmin. Jatkuvassa syvässä syyllisyydessä eläminen ei kuitenkaan vie eteenpäin. Syyllisyyden taakkaa kantava huomaa helposti vain huonot asiat.
Ainoastaan silloin kun uskoo olevansa hyvä, voi olla hyvä vanhempi lapselleen. On tärkeää, että moka-ajattelusta siirrytään ajattelemaan arjen POSITIIVISIA puolia!

Velvollisuutesi on huolehtia, että lapsi saa säännöllisesti ruokaa, unta, ulkoilua ja hellyyttä. Lapsi oppii rutiineihin ja ne luovat turvaa. Lapsen kitinän sietäminen vaatii kestävyyttä, mutta asiaa helpottaa kun tietää toimivansa lapsen parhaaksi. Silloin voi rauhallisin mielin ja tyynesti todeta "nyt tehdään näin vaikka sinua harmittaa".
Et ole kamala äiti kertomasi perusteella. :)