ms epäily

pelottaa

Oikea käsi ollut puutunut pari kuukautta, nyt myös muut raajat. Astiat tippuu käsistä, ja muisti pätkii jatkuvasti. Kävin neurologilla, joka laittoi lähetteen magneettikuvaukseen.

Miten tämmöisen epätietoisuuden kanssa voi elää? Ja ennen kaikkea, miten elää jos tauti löytyy? Pelkään jo sitä hetkeä, jos tauti löytyy ja kuulen siitä. Silloin pitäisi jotain apua saada heti etten sekoa. Miten pystyy käymään töissä kun nyt jo ahdistus tuntuu liian suurelta. Miksi toisille annetaan kannettavaksi niin paljon enemmän kuin toisille?

Ihmettelee 29 vuotias nainen.

38

16587

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pirre2

      Sitä olen itsekkin ajatellut monta kertaa miten itselle tulee näitä terveys ongelmia.
      Mutta niitä tulee meille jokaiselle jossakin vaiheessa elämää.Olin melkein saman ikäinen ensioireista ja täällä sitä vaan pällistellään.
      Diaknoosi tehtiin pari vuotta sitten.
      Olen tällähetkellä mielestäni ihan hyvässä kunnossa vaikka niitä huonoja päiviäkin on ollut.
      Tiedätkö,että me ihmiset totumme melkein mihin vain.Vaikka nyt löytyiskin sinulta MS-tauti niin voi mennä vuosia ennekuin mitään ihmeellistä tapahtuu.Älä pelkää vielä mitään.Ajan myötä se sitten varmistuu jos se sitä on.Ole huoleti vaan.

      • ap.

        Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Vaikka asia on vasta epäilyasteella, olen jo kerennyt käydä mielialoja paljon läpi. Ensimmäinen reaktio oli se, että tapan itseni. Seuraavana ajattelin, että meidän täytyy erota, mieheni ei tarvi katsoa minun sairastamistani. Nyt tuntuu että en tiedä... tällaisen jälkeen alkaa varmaan elämässä osa 2, asioita on katsottava uudesta vinkkelistä ja on todella mietittävä mitä elämältä haluaa. Eihän koskaan tiedä huomisesta, mutta tällaisessa taudissa elämän epävarmuus varmasti korostuu.


    • Toinen epäilty

      Kyllä muakin pelottaa! Ihan hirveästi! En usko, että pelkään mitään sairautta niin kamalasti kuin tätä ms:ää... Tässä voi olla niin kauheita/vaikeita oireitakin?! Eikä parantavaa lääkitystä ole keksitty :( Mä oon siinä mielessä jo "viisaampi" kuin sinä, että multa on jo tuo magneettikuva otettu ja sieltä löytyi demyelinoivalle taudille (joista yleisin on ms-tauti) tyypillisiä muutoksia. Muita tuloksia vielä odotan, paniikin sekaisin tuntein. Mä käyn onneksi terapiassa ja mulla on mielialalääkitys, joiden avulla pärjään.

      Mun ainut oire on tällä hetkellä oikean suupielen (huuli, leuka, pieni osa poskea) puutuminen, jota on jatkunut nyt 7 viikkoa.

      • muija

        älkäähä ny pirua maalatko seinälle, kyll asiaa tottuu olin itseki maassa ku sain 6 vuotta sitten tiedon et ois tää tauti. asiaan totuin ja kelasin ja oon elänny aivan normaalisti tuskin muistankaan että o tää tauti muka miull. mutt ei oo kyll ollu mitään erikoisempaa sen jälkeen kerran meinas outoja oireita olla mut ol stressipäällä.kelasin ja hoksasin ettei kantsi ressii repiä .6 vuott sit oli n äköhermotulehus ja siitä muka saivat selvill. mut ku elää normaalisti ja ei kanna mukanaan kaiken kansan murheita kyll tää tästä mennee... yritä jaksaa ja tsemppiiii!!!!!!!


      • Toinen epäilty
        muija kirjoitti:

        älkäähä ny pirua maalatko seinälle, kyll asiaa tottuu olin itseki maassa ku sain 6 vuotta sitten tiedon et ois tää tauti. asiaan totuin ja kelasin ja oon elänny aivan normaalisti tuskin muistankaan että o tää tauti muka miull. mutt ei oo kyll ollu mitään erikoisempaa sen jälkeen kerran meinas outoja oireita olla mut ol stressipäällä.kelasin ja hoksasin ettei kantsi ressii repiä .6 vuott sit oli n äköhermotulehus ja siitä muka saivat selvill. mut ku elää normaalisti ja ei kanna mukanaan kaiken kansan murheita kyll tää tästä mennee... yritä jaksaa ja tsemppiiii!!!!!!!

        Kiitoksia sinulle positiivisesta viestistä! Oletpa hyvin pärjännyt, jos ajattelee, että sait diagnoosin 6 vuotta sitten eikä paljon mitään oireita ole ollut! Sulla on varmaan se "hyvänlaatuinen" ms...?? Vai :) ?? Siinä oon samaa mieltä, että stressii kannattaa välttää, koska silloin voi tulla ongelmia, esim. mun tapauksessa enemmän puutumista...


      • muija
        Toinen epäilty kirjoitti:

        Kiitoksia sinulle positiivisesta viestistä! Oletpa hyvin pärjännyt, jos ajattelee, että sait diagnoosin 6 vuotta sitten eikä paljon mitään oireita ole ollut! Sulla on varmaan se "hyvänlaatuinen" ms...?? Vai :) ?? Siinä oon samaa mieltä, että stressii kannattaa välttää, koska silloin voi tulla ongelmia, esim. mun tapauksessa enemmän puutumista...

        juu todellaki oon pärjänny hyvin mut syön b-vitamiiniä päivittäi yhen tabun ,joku lääkäri sanoi (OMALÄÄKÄRI YLEISLÄÄKÄRI) et b-vitamiinii kantssii ottaa aina liekö se pitäny oireet loitolla mut kantsii sitä syödä sehä o vesiliukoinen vitamiini ei kai se oo vaarallista. ja se o just kuulema näihi puutumisiin hyvä. hyvää kevään jatkoo ja suuta nauruun ja huumori kukkimaan heipat vaa!!


      • suututtaa
        Toinen epäilty kirjoitti:

        Kiitoksia sinulle positiivisesta viestistä! Oletpa hyvin pärjännyt, jos ajattelee, että sait diagnoosin 6 vuotta sitten eikä paljon mitään oireita ole ollut! Sulla on varmaan se "hyvänlaatuinen" ms...?? Vai :) ?? Siinä oon samaa mieltä, että stressii kannattaa välttää, koska silloin voi tulla ongelmia, esim. mun tapauksessa enemmän puutumista...

        nämä paniikkikirjoittelut! Varsinkin kirjoittelut/arvailut jonkun diagnoosin saaneen "hyvälaatuisesta MS:stä". Mikä se on? Olen itsekin sairastanut varsin pitkään ja edelleen kävelen sekä käyn töissä. Saakaa ensin diagnoosi, siitä asian työstäminen lähtee. Useimmissa tapauksissa on helpotus, että oireille saadaan nimi ja sitä myöten voidaan suunnitella lääkitystä ja mahdollista kuntoutusta. Mutta esim. diagnoosin saamiseen voi mennä vuosia, sama pätee lääkityksen ja mahdollisen kuntoutuksen aloittamiseen. Toiset eivät tarvitse minkäänlaista kuntoutusta ikinä. Miksi pitää olla niin pessimistinen jo etukäteen?


      • puutumisesta..

        heips, mulla on kans oikean puolen kasvojen puutuminen, lähinnä ohimo ja poskipää, mut välillä korvaan asti.. onx sulla se aluen tunnoton? vai onx siinä normaali tunto verrattuna toiseen puoleen? onx sulla se päivittäin? mul tunto tallella, lähinnä sellanen puutuminen ku tota aluetta ei kasvoissa ois, mitään kihelmöintiä ei, välillä puutumisen välillä epämäärästä särkyä. päänsärkyä ei o tms mihin vois liittyä! tota on ollu maaliskuun puoesta välistä, välillä on välipäiviä viikossa ja saattaa olla et päivän mittaan hävii mut palaa jossain vaihees takas, yleensä se on kyl yhtä mittaisesti. kiitos jos jaksat vastailla!!!!


      • ton lisäksi..
        puutumisesta.. kirjoitti:

        heips, mulla on kans oikean puolen kasvojen puutuminen, lähinnä ohimo ja poskipää, mut välillä korvaan asti.. onx sulla se aluen tunnoton? vai onx siinä normaali tunto verrattuna toiseen puoleen? onx sulla se päivittäin? mul tunto tallella, lähinnä sellanen puutuminen ku tota aluetta ei kasvoissa ois, mitään kihelmöintiä ei, välillä puutumisen välillä epämäärästä särkyä. päänsärkyä ei o tms mihin vois liittyä! tota on ollu maaliskuun puoesta välistä, välillä on välipäiviä viikossa ja saattaa olla et päivän mittaan hävii mut palaa jossain vaihees takas, yleensä se on kyl yhtä mittaisesti. kiitos jos jaksat vastailla!!!!

        huomaan et levossa ollessa on takareidet kans puuduksissa ja välillä kihelmöi niinet joutuu painelee niitä. liikkeellä ollessa toi häviää.. tosi outoo, mitään lihasjäykkyyttä ei kyl ole.. ja tätä ollu niin pitkään ku muistan jostain alkuvuodesta..


      • puutumiseen...
        puutumisesta.. kirjoitti:

        heips, mulla on kans oikean puolen kasvojen puutuminen, lähinnä ohimo ja poskipää, mut välillä korvaan asti.. onx sulla se aluen tunnoton? vai onx siinä normaali tunto verrattuna toiseen puoleen? onx sulla se päivittäin? mul tunto tallella, lähinnä sellanen puutuminen ku tota aluetta ei kasvoissa ois, mitään kihelmöintiä ei, välillä puutumisen välillä epämäärästä särkyä. päänsärkyä ei o tms mihin vois liittyä! tota on ollu maaliskuun puoesta välistä, välillä on välipäiviä viikossa ja saattaa olla et päivän mittaan hävii mut palaa jossain vaihees takas, yleensä se on kyl yhtä mittaisesti. kiitos jos jaksat vastailla!!!!

        Mulla on ihan normaali tunto ohimossa, poskipäässä ja korvan alueella. Mulla puutumista esiintyy tällä hetkellä vain ylähuulessa, leuassa ja vähän posken alueella.

        Kyllä, puutumista on päivittäin, ollut jo 7 viikkoa. Joinakin päivinä enemmän, joinakin vähemmän. Mutta täysin "puutumisvapaita" päiviä ei ole. Mulla ei ole tuota särkyä ollenkaan, mutta joskus oireiden alussa oli kyllä vähän kihelmöintiä. Mullakaan ei päänsärkyä.

        Kysy vaan lisää, jos unohdin johonkin vastata.


      • ton lisäksi...
        ton lisäksi.. kirjoitti:

        huomaan et levossa ollessa on takareidet kans puuduksissa ja välillä kihelmöi niinet joutuu painelee niitä. liikkeellä ollessa toi häviää.. tosi outoo, mitään lihasjäykkyyttä ei kyl ole.. ja tätä ollu niin pitkään ku muistan jostain alkuvuodesta..

        Mulla ei ole takareisissä puutumista eikä kihelmöintiä. Eikä lihasjäykkyyttä.


      • muistuttaa
        puutumiseen... kirjoitti:

        Mulla on ihan normaali tunto ohimossa, poskipäässä ja korvan alueella. Mulla puutumista esiintyy tällä hetkellä vain ylähuulessa, leuassa ja vähän posken alueella.

        Kyllä, puutumista on päivittäin, ollut jo 7 viikkoa. Joinakin päivinä enemmän, joinakin vähemmän. Mutta täysin "puutumisvapaita" päiviä ei ole. Mulla ei ole tuota särkyä ollenkaan, mutta joskus oireiden alussa oli kyllä vähän kihelmöintiä. Mullakaan ei päänsärkyä.

        Kysy vaan lisää, jos unohdin johonkin vastata.

        oireiden vertailijoille, että jos joskus sen MS-tautidiagnoosin saatte, yksikään tauti ei ole samanlainen. Eli minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä, onko jommallakummalla tai molemmilla tai ei kummallakaan MS-tauti, ei voi vetää. Jokainen tautidiagnoosi on yksilöllinen.


      • vielä..
        puutumiseen... kirjoitti:

        Mulla on ihan normaali tunto ohimossa, poskipäässä ja korvan alueella. Mulla puutumista esiintyy tällä hetkellä vain ylähuulessa, leuassa ja vähän posken alueella.

        Kyllä, puutumista on päivittäin, ollut jo 7 viikkoa. Joinakin päivinä enemmän, joinakin vähemmän. Mutta täysin "puutumisvapaita" päiviä ei ole. Mulla ei ole tuota särkyä ollenkaan, mutta joskus oireiden alussa oli kyllä vähän kihelmöintiä. Mullakaan ei päänsärkyä.

        Kysy vaan lisää, jos unohdin johonkin vastata.

        et onx sul siinä huulen ja leuan alueella kuitenkin tunto (tunnet sen alueen sormilla jne..) vai onko se täysin tunnoton sillon ku sul on putumista. Tää on kyl jo vähän halkoamista mut ei voi mitään.. kiitoksia vastauksesta!!!


      • aika tämän
        vielä.. kirjoitti:

        et onx sul siinä huulen ja leuan alueella kuitenkin tunto (tunnet sen alueen sormilla jne..) vai onko se täysin tunnoton sillon ku sul on putumista. Tää on kyl jo vähän halkoamista mut ei voi mitään.. kiitoksia vastauksesta!!!

        keskustelun ja palstan tasoa...! Alkaa mennä jo huvittavuuden puolelle.


      • vastauksia...
        vielä.. kirjoitti:

        et onx sul siinä huulen ja leuan alueella kuitenkin tunto (tunnet sen alueen sormilla jne..) vai onko se täysin tunnoton sillon ku sul on putumista. Tää on kyl jo vähän halkoamista mut ei voi mitään.. kiitoksia vastauksesta!!!

        Tunto on tallella. Puutumista vain.

        Joskus alussa oli kyllä alahuuli niin tunnoton, että olisin voinut purra sen läpi. Mutta se tunnottomuus meni päivässä ohi. Puutuminen jäi.

        Ja saa kysellä lisää (vaikka täällä joku onkin eri mieltä). Tiedän kuinka ahdistavaa on yksin miettiä asioita. Sitä varten nämä palstat on, että täällä saa kysellä ja täältä saa tukea. ILMAN DIAGNOSOINTIA tietenkin...


      • mahdollista
        vastauksia... kirjoitti:

        Tunto on tallella. Puutumista vain.

        Joskus alussa oli kyllä alahuuli niin tunnoton, että olisin voinut purra sen läpi. Mutta se tunnottomuus meni päivässä ohi. Puutuminen jäi.

        Ja saa kysellä lisää (vaikka täällä joku onkin eri mieltä). Tiedän kuinka ahdistavaa on yksin miettiä asioita. Sitä varten nämä palstat on, että täällä saa kysellä ja täältä saa tukea. ILMAN DIAGNOSOINTIA tietenkin...

        että vaihtaisitte vaikka sähköpostiosoitteita keskenänne ja jatkaisitte oireittenne vertailua siellä?


      • vastauksista
        vastauksia... kirjoitti:

        Tunto on tallella. Puutumista vain.

        Joskus alussa oli kyllä alahuuli niin tunnoton, että olisin voinut purra sen läpi. Mutta se tunnottomuus meni päivässä ohi. Puutuminen jäi.

        Ja saa kysellä lisää (vaikka täällä joku onkin eri mieltä). Tiedän kuinka ahdistavaa on yksin miettiä asioita. Sitä varten nämä palstat on, että täällä saa kysellä ja täältä saa tukea. ILMAN DIAGNOSOINTIA tietenkin...

        ja muille sori palstan terrorisointi,tiedän ettei tää palsta oo tälläseen panikointiin tarkoitettu, mut ku huomaa et joku on samanlaisessa tilanteessa, ei voi olla kyselemättä.. ehkä tosiaan pitäis s-postios vaihtaa tai jotain.. hyvää kevään jatkoa kaikille!!


      • Puutuilija
        muija kirjoitti:

        juu todellaki oon pärjänny hyvin mut syön b-vitamiiniä päivittäi yhen tabun ,joku lääkäri sanoi (OMALÄÄKÄRI YLEISLÄÄKÄRI) et b-vitamiinii kantssii ottaa aina liekö se pitäny oireet loitolla mut kantsii sitä syödä sehä o vesiliukoinen vitamiini ei kai se oo vaarallista. ja se o just kuulema näihi puutumisiin hyvä. hyvää kevään jatkoo ja suuta nauruun ja huumori kukkimaan heipat vaa!!

        Kertoisitko vielä minkä nimistä b-vitamiinivalmistetta käytät?


    • oireet sitten???????

      Sanokaahan nyt te,jotka ms-tautia itsellänne pelkäätte tai sitä itsellenne povaatte,mitä teen tämän jalkojen puutuneisuuden kanssa? Puutuneisuus ei ole päivittäistä,vaan se vaihtelee,tällä hetkellä jalkani ovat puutuneet.Esitän tämän kysymyksen vastavuoroisesti teille,jotka täällä kyselette diagnoosin perään.Entäs sitten kun vasemman käden sormet,varsinkin nimetön ja pikkusormi ovat välillä todella puutuneet?Te joilla ms todettu älkää vastatko.
      Ai niin,meinasi ihan unohtua.Ms minulla on todettu toistakymmentä vuotta sitten.Likvor,MRI ja oireet puolsivat vahvasti ms-tautia.Ja elämä jatkuu.Nyt täytyy mennä,työt kutsuvat.
      Hyvää kevättä kaikille ms-tautia sairastaville.Pärjäillään. :)

      • Tälläisen

        kevennyksen tämä palsta ja keskustelu tarvitsikin :)!


      • ei diagnosoitu

        turha antaa mitään neuvoja, kun olet noin pitkään jo sairastanut. Eli varmasti olet oman itsesi paras asiantuntija. Ja sinulla on varmasti myös säännöllisiä tapaamisia neurologisi kanssa, joka antaa neuvoja ja määrää lääkkeitä. Me ei-diagnosoidut haemme täältä neuvoja, koska meillä (tai ainakaan mulla) ei ole mitään mahdollisuutta tavata lääkäriäni niin usein kuin haluaisin (ehkä tilanne muuttuu sit, jos diagnoosi tulee). Eikä lääkkeitäkään voi saada ennen kuin on se diagnoosi. Ainakaan mä en saanut mitään lääkettä tähän puutumiseen.

        Mulle on joskus tällä palstalla vastattu, että puutumisia tulee ja menee, ei niihin auta kuulemma edes kortisoni. Että silleen...


      • Diagnosoitu
        ei diagnosoitu kirjoitti:

        turha antaa mitään neuvoja, kun olet noin pitkään jo sairastanut. Eli varmasti olet oman itsesi paras asiantuntija. Ja sinulla on varmasti myös säännöllisiä tapaamisia neurologisi kanssa, joka antaa neuvoja ja määrää lääkkeitä. Me ei-diagnosoidut haemme täältä neuvoja, koska meillä (tai ainakaan mulla) ei ole mitään mahdollisuutta tavata lääkäriäni niin usein kuin haluaisin (ehkä tilanne muuttuu sit, jos diagnoosi tulee). Eikä lääkkeitäkään voi saada ennen kuin on se diagnoosi. Ainakaan mä en saanut mitään lääkettä tähän puutumiseen.

        Mulle on joskus tällä palstalla vastattu, että puutumisia tulee ja menee, ei niihin auta kuulemma edes kortisoni. Että silleen...

        Ymmärsitkös vihjeen viestissä?
        Me oikeat, diagnosoidut, ms-ihmiset aletaan pikkuhiljaa kyllästyä tähän teidän "pelkolaisten" jankuttamiseen. Siitä tässä on kyse. Tuleeko teille yhtään mieleen, mitä me ms:t ajatellaan, tunnetaan tai saadaan teidän jatkuvasta painostamisesta?! Useita kertoja vastataan samoihin esittämiinne kysymyksiin, muotoilette aina vain uudelleen ja kuitenkin kysymys on sama.
        Netti on täyteen tietoa ms-taudista - miksi ihmeessä me te jankutatte täällä samoja asioita viikosta toiseen, kun muutamalla klikkauksella saatte viralliset vastaukset ms-sivustoilta. Oletteko laiskoja, vai mitä tämä "häiriköinti" on??
        Ei sillä että väheksyisimme teitä ja pelkojanne - olemmehan itsekin saman eläneet läpi - mutta rajansa kaikella !!
        Kuten moneen kertaan on todettu - ms EI ole maailman loppu, se kaikista pahin sairaus. Miettikää nyt itsekin jo !! Tämän kanssa pystyy elämään ihan niin laadukkaasti kuin itse haluaa. Jos haluatte nähdä omin silmin asian - ottakaa yhteys paikalliseen ms-yhdistykseenne ja menkää tapaamaan ihmisiä sinne. Olette varmasti tervetulleita!


      • jo se
        Diagnosoitu kirjoitti:

        Ymmärsitkös vihjeen viestissä?
        Me oikeat, diagnosoidut, ms-ihmiset aletaan pikkuhiljaa kyllästyä tähän teidän "pelkolaisten" jankuttamiseen. Siitä tässä on kyse. Tuleeko teille yhtään mieleen, mitä me ms:t ajatellaan, tunnetaan tai saadaan teidän jatkuvasta painostamisesta?! Useita kertoja vastataan samoihin esittämiinne kysymyksiin, muotoilette aina vain uudelleen ja kuitenkin kysymys on sama.
        Netti on täyteen tietoa ms-taudista - miksi ihmeessä me te jankutatte täällä samoja asioita viikosta toiseen, kun muutamalla klikkauksella saatte viralliset vastaukset ms-sivustoilta. Oletteko laiskoja, vai mitä tämä "häiriköinti" on??
        Ei sillä että väheksyisimme teitä ja pelkojanne - olemmehan itsekin saman eläneet läpi - mutta rajansa kaikella !!
        Kuten moneen kertaan on todettu - ms EI ole maailman loppu, se kaikista pahin sairaus. Miettikää nyt itsekin jo !! Tämän kanssa pystyy elämään ihan niin laadukkaasti kuin itse haluaa. Jos haluatte nähdä omin silmin asian - ottakaa yhteys paikalliseen ms-yhdistykseenne ja menkää tapaamaan ihmisiä sinne. Olette varmasti tervetulleita!

        että meidän pitäisi osata kertoa taudista kaikki eri oireet ja pystyä vertailemaan niitä omiin tai jonkun muun oireisiin, on täysi mahdottomuus. Mutta että vielä pitäisi ottaa ja antaa ohjeita jonkun/joiden mielenterveydellisiin selvitysmisprosesseihin tuntuu ihan uskomattomalta. Jokainenhan tässä yrittää selvitä omalla tavallaan, jopa me diagnostisoidut. En todellakaan ymmärrä tätä henkinen selviytimis-kriisiä millään tasolla. Nämähän ovat asioita elämässä, joita tulee ja menee. Apua en osaa antaa enkä tosiasiassa edes halua antaa, koska tuntuu, ettei mikään riitä. Sitä varten on sitten taas sen alan ammattiauttajat, joten yhteys siihen ammattiryhmään. Jos henkinen kantti on niin alhainen, ettei edes epäilystä jostain sairaudesta kestä, tämä ei ole siihen asiaan oikea foorumi.


      • ei-diagnosoitu
        Diagnosoitu kirjoitti:

        Ymmärsitkös vihjeen viestissä?
        Me oikeat, diagnosoidut, ms-ihmiset aletaan pikkuhiljaa kyllästyä tähän teidän "pelkolaisten" jankuttamiseen. Siitä tässä on kyse. Tuleeko teille yhtään mieleen, mitä me ms:t ajatellaan, tunnetaan tai saadaan teidän jatkuvasta painostamisesta?! Useita kertoja vastataan samoihin esittämiinne kysymyksiin, muotoilette aina vain uudelleen ja kuitenkin kysymys on sama.
        Netti on täyteen tietoa ms-taudista - miksi ihmeessä me te jankutatte täällä samoja asioita viikosta toiseen, kun muutamalla klikkauksella saatte viralliset vastaukset ms-sivustoilta. Oletteko laiskoja, vai mitä tämä "häiriköinti" on??
        Ei sillä että väheksyisimme teitä ja pelkojanne - olemmehan itsekin saman eläneet läpi - mutta rajansa kaikella !!
        Kuten moneen kertaan on todettu - ms EI ole maailman loppu, se kaikista pahin sairaus. Miettikää nyt itsekin jo !! Tämän kanssa pystyy elämään ihan niin laadukkaasti kuin itse haluaa. Jos haluatte nähdä omin silmin asian - ottakaa yhteys paikalliseen ms-yhdistykseenne ja menkää tapaamaan ihmisiä sinne. Olette varmasti tervetulleita!

        Ymmärsin viestisi kyllä, mutta ajattelin, että vastataan nyt jotain, kun niin paljon täällä kirjoittelet. Vaikka et käytäkään nimimerkkiä, niin sun viestit tunnistaa kyllä.

        Mä en täällä oireistani kysele. Olen "imenyt" netistä varmaan kaiken mahdollisen tiedon, mitä ms-taudista saa, joten sen takia en täällä surffaile. Lisäksi olen tilannut kotiin ilmaisia ms-esitteitä. Seuraan ihan uteliaisuudesta tätä palstaa, koska olen kiinnostunut ihmisten omista kokemuksista tästä taudista (oli hän sitten vasta epäily-asteella tai diagnoosin saanut).

        En nyt sitten tiedä, tarvitaanko kahta eri palstaa. Eihän näihin pelkäävien viesteihin tarvitse vastailla. Mutta usein täällä kuitenkin näkee diagnoosin saaneiden vastaavan pelkääville. Jokainen päättäkööt itse...


      • Diagnosoitu
        ei-diagnosoitu kirjoitti:

        Ymmärsin viestisi kyllä, mutta ajattelin, että vastataan nyt jotain, kun niin paljon täällä kirjoittelet. Vaikka et käytäkään nimimerkkiä, niin sun viestit tunnistaa kyllä.

        Mä en täällä oireistani kysele. Olen "imenyt" netistä varmaan kaiken mahdollisen tiedon, mitä ms-taudista saa, joten sen takia en täällä surffaile. Lisäksi olen tilannut kotiin ilmaisia ms-esitteitä. Seuraan ihan uteliaisuudesta tätä palstaa, koska olen kiinnostunut ihmisten omista kokemuksista tästä taudista (oli hän sitten vasta epäily-asteella tai diagnoosin saanut).

        En nyt sitten tiedä, tarvitaanko kahta eri palstaa. Eihän näihin pelkäävien viesteihin tarvitse vastailla. Mutta usein täällä kuitenkin näkee diagnoosin saaneiden vastaavan pelkääville. Jokainen päättäkööt itse...

        Paljon täällä kirjoittelen??? Yllättävä veto sellaiselta, joka itse tuntuu olevan suuna ja päänä joka välissä. Itse kirjoitan täällä TODELLA HARVOIN, jotta se siitä tunnistamisesta.


      • ei diagnosoitu
        Diagnosoitu kirjoitti:

        Paljon täällä kirjoittelen??? Yllättävä veto sellaiselta, joka itse tuntuu olevan suuna ja päänä joka välissä. Itse kirjoitan täällä TODELLA HARVOIN, jotta se siitä tunnistamisesta.

        kirjoitan. Tässä keskustelussa 3 kertaa (nyt 4.kerta). Itse olet suuna ja päänä, perusta oma palsta.

        Ja vielä kerran. Minä en ole se, joka täällä oireistä kyselee tai muuten vaan pelkää! Sehän se oli mikä sua eniten ärsyttää...


      • Diagnosoitu
        ei diagnosoitu kirjoitti:

        kirjoitan. Tässä keskustelussa 3 kertaa (nyt 4.kerta). Itse olet suuna ja päänä, perusta oma palsta.

        Ja vielä kerran. Minä en ole se, joka täällä oireistä kyselee tai muuten vaan pelkää! Sehän se oli mikä sua eniten ärsyttää...

        Ensinnäkin - näet tuosta nimimerkistäni, kuinka monta kertaa minä olen kirjoittanut. Laskeppa !!


      • ei vielä ms:ää
        Diagnosoitu kirjoitti:

        Ensinnäkin - näet tuosta nimimerkistäni, kuinka monta kertaa minä olen kirjoittanut. Laskeppa !!

        Eipä montaa näy olevan ;)


      • ei diagnosoitu
        Diagnosoitu kirjoitti:

        Ensinnäkin - näet tuosta nimimerkistäni, kuinka monta kertaa minä olen kirjoittanut. Laskeppa !!

        Selvennykseksi: toi äskeinen viesti oli multa. Tuli vahingossa väärä nimimerkki. T. ei diagnosoitu


      • ei diagnosoitu
        Diagnosoitu kirjoitti:

        Ensinnäkin - näet tuosta nimimerkistäni, kuinka monta kertaa minä olen kirjoittanut. Laskeppa !!

        Kyllä hävettää. Luulin sua yhdeksi toiseksi. Painun maan alle! Hyvää kevättä ja kesää.


      • Diagnosoitu
        ei diagnosoitu kirjoitti:

        Kyllä hävettää. Luulin sua yhdeksi toiseksi. Painun maan alle! Hyvää kevättä ja kesää.

        Saat anteeksi. Hyvää kevättä myös sinulle. Ja jaksamista :)


    • LileCa

      anteeksi jo valmiiksi jos romahdutan ilmeisesti hyvässä alussa olevan masennuksen ja apatian, mutta pakko sanoa että ELÄMÄ JATKUU edelleen oli tauti taikka ei.. tauti hankaloittaa elämää ja sen tiedostaminen hankaloittaa psyykkisen terveyden balanssia. MUTTA romutan vielä toisenkerran masennuksesi, nimittäin KAIKKEEN TOTTUU ;)

      • ap.

        Sainkin näköjään aikaan oikean viestiryöpyn alkuperäisellä kirjoituksella. Tarkoitukseni ei ollut pohtia sitä, onkohan minulla ms vai ei. Sehän selviää sitten tietysti aikanaan (onneksi menen kuvaukseen jo pian) kun kokeita tehdään.

        Ymmärrän hyvin, että jo diagnoosin saaneet ihmiset haluavat pitää palstan heille tarkoitettuna, ei varmasti ole tarkoitus, että täällä vakuutellaan toisille sitä, että tuskin mitään on kun ei ole diagnoosia jne.

        Itse laitoin viestini lähinnä siksi, että henkinen selviytyminen mietityttää hyvin paljon. Olisin siis kaivannut jotain vinkkiä siihen, mistä lähtee hakemaan apua pääkopalle jos diagnoosin/epäilyn diagnoosista saa. Tunnistan itsessäni hermoheikon naisen, ja oma henkinen selviytyminen pelottaa melkein enemmän kuin itse tauti. Olen onnekas, koska minulla on mies tukena, mutta en voi olla miettimättä jo nyt sitä, mistä tosipaikan tullen haen sitä todelllista henkistä ensiapua. Diagnoosin saaminen on varmasti aina shokki, ja jotenkihan elämää täytyy siitä alkaa uudestaan rakentamaan.

        Minulla oli ehkä huono tuuri, mutta neurologini kertoi minulle ensimmäiseksi kauhutarinoita, mm. nuoresta joka oli vajaa vuosi diagnoosista vuodeosastolla ja vaikeasti hoidettava. Tällaisia ei saisi jäädä miettimään, mutta jotenkin lääkärin sanat jäivät mieleeni. Ehkäpä sitä perinteistä kasvatustakin on tässä mukana, lääkärin sanaan tulee luotettua joskus liiankin paljon.


      • Toinen epäilty
        ap. kirjoitti:

        Sainkin näköjään aikaan oikean viestiryöpyn alkuperäisellä kirjoituksella. Tarkoitukseni ei ollut pohtia sitä, onkohan minulla ms vai ei. Sehän selviää sitten tietysti aikanaan (onneksi menen kuvaukseen jo pian) kun kokeita tehdään.

        Ymmärrän hyvin, että jo diagnoosin saaneet ihmiset haluavat pitää palstan heille tarkoitettuna, ei varmasti ole tarkoitus, että täällä vakuutellaan toisille sitä, että tuskin mitään on kun ei ole diagnoosia jne.

        Itse laitoin viestini lähinnä siksi, että henkinen selviytyminen mietityttää hyvin paljon. Olisin siis kaivannut jotain vinkkiä siihen, mistä lähtee hakemaan apua pääkopalle jos diagnoosin/epäilyn diagnoosista saa. Tunnistan itsessäni hermoheikon naisen, ja oma henkinen selviytyminen pelottaa melkein enemmän kuin itse tauti. Olen onnekas, koska minulla on mies tukena, mutta en voi olla miettimättä jo nyt sitä, mistä tosipaikan tullen haen sitä todelllista henkistä ensiapua. Diagnoosin saaminen on varmasti aina shokki, ja jotenkihan elämää täytyy siitä alkaa uudestaan rakentamaan.

        Minulla oli ehkä huono tuuri, mutta neurologini kertoi minulle ensimmäiseksi kauhutarinoita, mm. nuoresta joka oli vajaa vuosi diagnoosista vuodeosastolla ja vaikeasti hoidettava. Tällaisia ei saisi jäädä miettimään, mutta jotenkin lääkärin sanat jäivät mieleeni. Ehkäpä sitä perinteistä kasvatustakin on tässä mukana, lääkärin sanaan tulee luotettua joskus liiankin paljon.

        Ehkä voisit kysyä siltä neurologiltasi, jos hän tietäisi jotain paikkaa minne voisi mennä juttelemaan. Tai sitten voisit jo nyt (ennen diagnoosia) pyytää joltain toiselta lääkäriltä lähetettä paikkakuntasi mielenterveystoimistoon (siis jos et pääse neurologisi juttusille ennen magneettikuvien tuloksia tms). Itse sain aikoinaan lähetteen mielenterveyskeskukseen omalta terveyskeskuslääkäriltä.

        Mulla on ihan sama tilanne kuin sulla, eli mäkin pelkään enemmän henkisen kanttini pettämistä kuin itse sairautta. Eli siihen shokkivaiheeseen olisi kyllä hyvä saada ihan ulkopuolista apua (ainakin mun). Ammattilaiset kyllä hyvin tietää, miten käsitellä shokkitilanteessa olevia ihmisiä. Mä en usko, että mun avomies yksinään pystyisi / osaisi mua siinä tilanteessa käsitellä. Pitkällä tähtäimellä (shokkivaiheen jälkeen) oma puoliso on kai kuitenkin se paras tuki ja turva?! Siis jos hän vaan jaksaa elää sairaan ihmisen kanssa (anteeksi pessimismi). Mutta kun mä olen pessimisti :(

        TSEMPPIÄ SULLE! Ja toivottavasti löydät jotain itsellesi sopivaa terapiaa tai muuta vastaavaa.


      • ei-diagnosoitu
        ap. kirjoitti:

        Sainkin näköjään aikaan oikean viestiryöpyn alkuperäisellä kirjoituksella. Tarkoitukseni ei ollut pohtia sitä, onkohan minulla ms vai ei. Sehän selviää sitten tietysti aikanaan (onneksi menen kuvaukseen jo pian) kun kokeita tehdään.

        Ymmärrän hyvin, että jo diagnoosin saaneet ihmiset haluavat pitää palstan heille tarkoitettuna, ei varmasti ole tarkoitus, että täällä vakuutellaan toisille sitä, että tuskin mitään on kun ei ole diagnoosia jne.

        Itse laitoin viestini lähinnä siksi, että henkinen selviytyminen mietityttää hyvin paljon. Olisin siis kaivannut jotain vinkkiä siihen, mistä lähtee hakemaan apua pääkopalle jos diagnoosin/epäilyn diagnoosista saa. Tunnistan itsessäni hermoheikon naisen, ja oma henkinen selviytyminen pelottaa melkein enemmän kuin itse tauti. Olen onnekas, koska minulla on mies tukena, mutta en voi olla miettimättä jo nyt sitä, mistä tosipaikan tullen haen sitä todelllista henkistä ensiapua. Diagnoosin saaminen on varmasti aina shokki, ja jotenkihan elämää täytyy siitä alkaa uudestaan rakentamaan.

        Minulla oli ehkä huono tuuri, mutta neurologini kertoi minulle ensimmäiseksi kauhutarinoita, mm. nuoresta joka oli vajaa vuosi diagnoosista vuodeosastolla ja vaikeasti hoidettava. Tällaisia ei saisi jäädä miettimään, mutta jotenkin lääkärin sanat jäivät mieleeni. Ehkäpä sitä perinteistä kasvatustakin on tässä mukana, lääkärin sanaan tulee luotettua joskus liiankin paljon.

        oli mullakin. Hän oli todella törkeä. Sanoi mulle, että tuskin olen 15 vuoden kuluttua yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt. Mistä hemmetistä hän sen tietää, kun tätä tautia EI voi ennustaa? Ja kun mulla ei vielä ole edes varmaa diagnoosia. Likvorin tulos puuttuuu. Ja oireetkin tällä hetkellä lähes mitättömät. Hän oli se, joka sai minussa tämän "paniikin" aikaiseksi.

        Onneksi tajusin käydä toisella neurologilla eri paikkakunnalla, koska hänellä oli ihan erilainen näkemys mun tilanteesta. Hän oli MAHTAVA! Aion jatkaa hänen potilaanaan, vaikka on eri paikkakunnalla ja yksityinen.


      • MäSä
        ap. kirjoitti:

        Sainkin näköjään aikaan oikean viestiryöpyn alkuperäisellä kirjoituksella. Tarkoitukseni ei ollut pohtia sitä, onkohan minulla ms vai ei. Sehän selviää sitten tietysti aikanaan (onneksi menen kuvaukseen jo pian) kun kokeita tehdään.

        Ymmärrän hyvin, että jo diagnoosin saaneet ihmiset haluavat pitää palstan heille tarkoitettuna, ei varmasti ole tarkoitus, että täällä vakuutellaan toisille sitä, että tuskin mitään on kun ei ole diagnoosia jne.

        Itse laitoin viestini lähinnä siksi, että henkinen selviytyminen mietityttää hyvin paljon. Olisin siis kaivannut jotain vinkkiä siihen, mistä lähtee hakemaan apua pääkopalle jos diagnoosin/epäilyn diagnoosista saa. Tunnistan itsessäni hermoheikon naisen, ja oma henkinen selviytyminen pelottaa melkein enemmän kuin itse tauti. Olen onnekas, koska minulla on mies tukena, mutta en voi olla miettimättä jo nyt sitä, mistä tosipaikan tullen haen sitä todelllista henkistä ensiapua. Diagnoosin saaminen on varmasti aina shokki, ja jotenkihan elämää täytyy siitä alkaa uudestaan rakentamaan.

        Minulla oli ehkä huono tuuri, mutta neurologini kertoi minulle ensimmäiseksi kauhutarinoita, mm. nuoresta joka oli vajaa vuosi diagnoosista vuodeosastolla ja vaikeasti hoidettava. Tällaisia ei saisi jäädä miettimään, mutta jotenkin lääkärin sanat jäivät mieleeni. Ehkäpä sitä perinteistä kasvatustakin on tässä mukana, lääkärin sanaan tulee luotettua joskus liiankin paljon.

        Tuli mieleen, että otappa yhteyttä paikalliseen MS-yhdistykseen. Sieltä saat varmasti tukea - sekä epäilyn aikana, että sitten jos/kun saat diagnoosin. Tiedon lähimmästä yhdistyksestä saat vasmasti MS-liiton kautta, jos ei netistä muuten löydy.
        Aurinkoista kevättä sinulle ja perheellesi ! Voimia ja jaksamista.


    • "Romperi huojuu"

      Hei!
      Minulla on ollut kohta vuoden samankaltaisia oireita ja ms-epäily diagnoosina.Nyt on kaikki tarvittavat kokeet otettu ja 23.5 tiistaina kuulen tulokset.Toivottavasti diagnoosi varmistuisi,epätietoisuus käy voimille.On olemassa hyvää hoitoa ms-tautiin, minulle sanottiin, että oireet voivat hoidolla vähentyä tai kadota pitkiksikin ajoiksi.Toivon sinulle voimia ja kärsivälisyyttä,sillä monet asiat vellovat päässä ja huolestuttavat.meillä on 1,4 kk,n ikäinen tyttö ja välillä pelko ja kauhu meinaa ottaa ylivaltaa, mutta minkäs teet?Yritän elää niin terveellisesti, kuin vain voi.Ajattelen silti, että mahdollisen ms-taudin
      kanssa voi elää nykyisillä hoitomenetelmillä
      jokseenkin siedettävästi.Hyvää kesää ja vointia!

    • catharina

      mä käyn läpi samoja mietteitä kun sä, olen itse 28 vuotias nuori nainen.
      mä olen jo siinä pisteessä että pää on kuvattu ja sieltä löytyi viitteitä ms-tautiin. pelottaa odotelle kokeisiin ja neurologille menoa ja pelottaa kokeiden tulosten kuuleminen.

      mä yritän säilyttää järkeni pitämällä yllä normaalia arki rytmiä, eli teen kaiken niinkuin ennen, vaikka se asia kokoajan mietityttääkin.
      mä olin kotona kaks päivää kun kuulin et viitteitä ms.n saattaa olla sitten menin töihin ja helpotti kun sai edes hetkeksi arjen hallintaan.

      mä ainakin olen päättänyt jatkaa elämääni ahdistuksesta huolimatta ja jos tulee diagnoosi ms, niin sitten pieni huilitauko jolla asiat suunnitellaan uudella tilanteeseen sopivalla tavalla.
      oma elämäni ei taatusti lopu diagnoosin saamiseen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      263
      16822
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5414
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2560
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2036
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1755
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      986
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      948
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      30
      861
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      856
    Aihe