Korvien väliin on minulla maailmankuva muuttanut.
Nykyisin voi tutkailla elämää tästä uudesta jär-
jellisestä perspektiivistä. Olisin kiinnostunut
kuulemaan muidenkin mielipiteitä asiassa.
Vanheneminen lienee viisastumista. Onko näin?
Nykyisin voi tutkailla elämää tästä uudesta jär-
jellisestä perspektiivistä. Olisin kiinnostunut
kuulemaan muidenkin mielipiteitä asiassa.
Vanheneminen lienee viisastumista. Onko näin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sanoisin että vanheneminen on mielestäni enemmän sopeutumista, ehkä sen myötä myös viisautta. Viisautta on lopettaa ajoissa tuulimyllyjä vastaan taisteleminen, koska on asioita joille ei yksinkertaisesti voi mitään.
Hyväksyttävä tosiasiat ja mietittävä muita keinoja menetettyjen tilalle.Ilo ja nautinto löytävät tiensä ikääntyessäkin.
ajatuksia. "Mietittävä muita keinoja menetettyjen tilalle".
perspektiivistä
kumpaa tarkoittanet ?
( = tarvitsen aikaa vastatakseni tuohon ;D )
odotellessasi voisit vähän tarkentaa....
että millainen maailmankuvasi sitten on ollut,
tai oli tai on ?
tai
mielekkyys / viisaus ? mitä ne ovat Sinulle merkinneet?
on oppinut valikoimaan olennaisuuksia, karsimaan epäolennaisuudet
omat motivaatiot, tavoitteet seliytyneet ja keinot miten pyrkii eteenpäin
on oppinut että elämä on kaaoksen- ja tasapainon vuorottelua
oppinut joustamaan, odottamaan, valmistautumaan
ennakoimaan, varautumaan
suhtautumistavat muuttuneet
mitä viisauteen tulee
ehkä voisi sanoa, että ikääntyessä ...huomaa tämän "älyllisen" puolen elämässä, on perspektiiviä tarkastella sitä ja sen olemusta
sekä voi oppia ajattelmaan ettei se ole staattinen tila
käsitykset voivat vaihdella ja muuttua
tavoitteet vaihtuvat
viisauden käsitys- ja arvostus- arvostaminen
muuttuvat
jonkin "tarvehierarkian mukaan" tällainen älyllinen ponnistelukin kuuluisi olemassa oleviin tarpeisiimme,
ja voi mahdollistua hierarkian mukaisessa järjestyksessä
eli senkin valossa, voisi ajatella, että mikäli
jalkoväli on astunut hierarkian askelmansa, niin sitten tulisi nämä "psyykkiset-tarpeet"
tämän mukaanhan sitten olisi niin, että ellei
hierarkia jostain syystä ole toteutunut kehitys
olisi jäänyt junnaamaan.....
tää oli tällaista MUTU- juttua
Nyt viehtymys on viisaiden seura.
;D...
lauseesi tarttui lihaani, kuin ohdakkeen piikki
ensin itketti
sitten nauratti
sitten vasta tuli ajatus
taisitpa tehdä minulle tepposen?
taidankin esittää asiani esimerkin muodossa,
koska sekin sattui osuvasti tähän tilanteeseen:
minulla on tuossa kissanpentu, jaloissa pyörii ja on ruokaa vailla. sekä tappelukaveria.
tulee kimppuun tämän tästä, puree, potkii ja haastaa.
tänään sanoin sille, että tuosta ei tule mitään.
nimittäin kun ronkeliksi on alkanut ruuan suhteen. ei muuta kuin pehmeää kissanmuonaa pitäisi vain olla. se on kallista. raksut ovat halvempia. ajettelin vähän harhautaa tätä miekkosta. sekoitin raksuja pehmeän evään sekaan.
mahtaako onnistua? syököhän se ?
sekoitin muonat hyvin, että kissa hämääntyisi kunnolla.
kas se onnistui!!
siinäpä minullakin välähti...jopa oli ovela juttu,
vastauksesi taisikin sisältää uuden kysymyksen????
mätäpaise?ja aivojen tilalla jugurttia?
Tarkoitatko, että maailmankuvasi on muuttunut vai muuttanut jalkojen välistä korvien väliin?
Ikääntyminen on mahdollisuus viisauteen, ei mielestäni tae siitä. Tapaan viikottain ihmisiä, joiden päässä ei mikään tunnu lisääntyvän, hiukset vähiten.
Viisaus edellyttää ajattelua yhdistettynä elämänkokemukseen. Elämänkokemusten sisäistämistä. Rikasta tunne-elämää. Niin moni jäädyttää tunteensa ikiroudan sisään. Miettimättä kuka on, mistä tulee, mitä haluaa elämässään, miksi kaikki on niinkuin on.
T: Uniflora
Tätä minä yritän välttää. Kärttyisyys on omittu tapa, eikä vanhuuden viisaus sitä poista.
häviää? Tule nyt kommentoimaan, pliis. Kiinnostaisi. Tuo alku kun oli aika fyysinen ja on jo päästy henkistymään.
osuus ikääntyessä
onko se viisautta, että voi muuttaa käsityksiään,
tapojaan ajatella
ja mitä vaikutuksia fysiologisilla muutoksilla on ajatteluun yms
( esim. hormonaaliset)
ei kuitenkaan pidä aliarvioida iän mukanaan tuomaa kokemuksellista viisautta
ja eikös se "iso kirjakin" sano, että "viisas poika kuulee isänsä" ?
Oman ikäisteni seuraa. Johtuen siitä että olen
aina tuntenut oman ikäiseni tietyllä tapaa taantu-
muksellisiksi. Ikäänkuin vanhoiksi arvojensa ja
ajatuksiensa kanssa. Nyt on nuoruuden uho muuttunut
arvojen uudelleen asettamiseksi. Kiire esimerkiksi
on jäänyt unholaan. Keskustelut elämää kokeneitten
ihmisten kanssa ovat muuttuneet arvokkaiksi.
nuorempana viihdyit?
jos ikäisesi olivat ennen mielestäsi taantumuksellisia ja kartoit heidän seuraansa, niin missä seurassa viihdyit silloin
ja entä nyt
ovatko ikäisesi siis nyt kokeneita, viisastuneita, kiireettömiä, taantumuksellisia.....
vai mitä ?
Ei,ei se vanhuus mieltä anna, vauhtia se vain hidastaa. Jos ei kolmeenkymppiin viisastu ja kuuteen-kymppiin rikastu ei ole toivoa kummastakaan. Liekkö tuota lopullista viisautta olemassakaan? Eipä taida olla. Parempi olla tälläänen vähän torvi ikääntyessään on ne suorituspaineet pienemmät, eikä tarvitse nauraa väkiste niinkuin velkaanen isäntä. Tuo Riitta on mulle sanonu että oot ihmisis sitte hiljaa,joo se vastaa kyllä mun puolesta jos jotaan kysytään. Se on lähellä mielestänsä lopullista viisautta, ainakin heti anopista seuraava. Vanhois naisiis se on kai maailmanviisaus. Hyvää kesää kuitenkin kaikille. seppä Salomon
sitten nakkasit...
onneksi voin Sinulle sanoa, että saat pitää sen!!
;DDD