Eräs ystäväni kärsii alemmuudentunteesta. Hän on vähän yli 45 vee, sievähkö, pehmoinen nainen; kaikin puolin, myös luonteeltaan. Hän koki aika kovia; mies jätti hänet muutama vuosi sitten. Sen jälkeen ei ole löytynyt "vakavasti otettavaa" ihmistä.
Hän ei polta, ei käytä alkoholia kuin tosi harvoin, on uskollista tyyppiä, hoitaa lapsensa esimerkillisesti. Lapset jo murkku-iässä, etteivät enää pieniä.
Hän on uskovainen, muttei missään nimessä tiukkapipoinen; enempikin empaattinen ja ymmärtävä.
Toisinaan hän on hyvin allapäin, koska kärsii yksinäisyydestä. Hän ei ole innokas kapakoissa juoksija, koska "ei siellä mitään ole". Hän on iloinen ja huumorintajuinen, mutta itsetunto nollilla.
Onko hän " outo lintu ja erikoinen"? Kammottava vai kiehtova?
Hän ei polta, ei käytä alkoholia kuin tosi harvoin, on uskollista tyyppiä, hoitaa lapsensa esimerkillisesti. Lapset jo murkku-iässä, etteivät enää pieniä.
Hän on uskovainen, muttei missään nimessä tiukkapipoinen; enempikin empaattinen ja ymmärtävä.
Toisinaan hän on hyvin allapäin, koska kärsii yksinäisyydestä. Hän ei ole innokas kapakoissa juoksija, koska "ei siellä mitään ole". Hän on iloinen ja huumorintajuinen, mutta itsetunto nollilla.
Onko hän " outo lintu ja erikoinen"? Kammottava vai kiehtova?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaa ihan normaalilta ikäiseltään suomalaiselta naiselta
Vaikuttaa normaalilta ikäiseltään ihmiseltä, joka selviää erosta. Toivon mukaan pääsee puhumaan asioistaan rauhassa ja kunnolla.
ja kypsältä naiselta
Kammottava tottus on, että 45.vuosi on vedenjakaja. Naisen pitää olla todella trimmattu ja hyvinvoiva, että kukaan mies häntä sen ikäisenä enää huolisi. 50 v on jo täysin menetettyä viljaa.
Tiedän että ajatus on kauhistuttava ja herättää monissa närää, mutta näin on näppylät. Katsokaa ympärillenne. Vastaus löytyy tuttavapiiristänne.
Vai niin. Luostariin sitten - me ylijäämäiset ja joutavat...Tai sitten Siperiaan... pois jaloista ;(
Yksilöllistä,moni löytää itsensä vasta viidenkymmenen jälkeen,sitäpaitsi ei elämän onnellisuus ole riippuvainen siitä onko miestä vai ei!
En minä puhunutkaan itsensä löytämisestä, vaan miehen löytämisestä. Eikä nyt ollutkaan kyse onnellisesta sinkkuudesta, vaan onnellisen parisuhteen löytymisestä.
miehistä? Etsi ensin itsesi!
on vain ollut niin tyhmä, sinisilmäinen ,riippuvainen jostakin,ja on ohittanut jo nuo vaiheet eikä ole enää niin hyväuskoinen on jo avautunut silmät todellisuuteen.
Ei vaikuta siltä että sinä olet hänen ystävänsä kun noin kummallisesti kirjoitat,taidat olla kade?
Hän puolestaan vaikuttaa sympaattiselta naiselta:)))
Tunnistan kuvauksesta itseni muuten paitsi uskonnollisuuden suhteen. Ystäväsi ei siis ole ainoa laatuaan. Ehkä se sentään meitä yksinäisiä lohduttaa.
Olen käynyt ravintoloissa ja voin sanoa, ettei siellä todellakaan ole meille mitään. Yhden illan juttuja, kevyitä suhteita vailla mitään syvempää. Ei muuta.
Mutta ei meidän silti tarvitse tuntea alemmuutta! Minkä vuoksi, senkö, ettei ole miestä? Uskonnollisissa piireissä saattaa olla enemmän painostusta siihen suuntaan, että kaikki "normaalit" ihmiset elävät parisuhteessa. Pupunpuppua, tietäisitpä, kuinka moni kirkon piireissä nuhteeton alistaa vaimoaan kotona, jopa pettää tilaisuuden tullen. Ihan samoin muualla: kulisseista ei voi päätellä yhtään mitään.
Yksineläjällä on oma vapautensa mennä ja tulla. Nautitaan me siitä, siskot!