Naula aidassa

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan. Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemn kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen saattoi vihdoinkin kertoa isälleen, ett hän oli poistanut kaikki naulat.

Isä vei pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa." Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.