käyn töissä, lapsi ja mies löytyy. raha asioissa ei valittamista mutta yksinäisyys kalvaa kaiken tämän keskellä.Ystäviä ei juuri ole joiden kanssa kävisin kahvilla tai kenelle puhuisin niitä näitä kun siltä tuntuu. Onko teistä ketään ollut joskus samassa "jamassa" ja miten ihmeessä yksinäisyyden saa loppumaan?
yksin, miksi?
minä vain
10796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
harrastamaan jotain sellaista, missä näkee muitakin ihmisiä ja tutustut heihin.. Tässä nyt yksi esimerkki..
Ikävä kyllä oma aktiivisuus on kaiken aa ja oo. Kukaan ei sinua kotoa "sängynpohjalta" hae, vaan itse on itsensä laitettava tykö.
Niin se vaan menee..
tekisin sen jos olisi siihen mahdollisuus. vaikka mies onkin hoidan lastamme aivan yksin eikä mulla ole mahdollisuutta siis lähteä harrastamaan mitään.
sitten riittäisi ystäville? ..en kysy tätä ilkeyttäni todellakaan! ..eikö työpaikallasi ole ihmisiä, joiden kanssa voisi olla työajan ulkopuolellakin? ..itse olen saanut työn kautta todella paljon uusia kavereita, joiden kanssa viihdyn paljon vapaa-aikananikin.
työpaikkani koostuu lähinnä vain miehistä. lisäkseni siellä on vain 2 naista ja nekin eläkeiän tuntumassa. sieltäkään en siis voi "saada" ystäviä
sittenhän asia on ihan eri.., Löytyykö naapureistasi ihmisiä, joiden kanssa ehkä voisi luoda ystävyys-suhteita..? Varmasti paikkakunnallasi on muitakin yksinäisiä, mikset laittaisi nettiin ilmotusta, ensin vaikka mailikavereista ja ehkä sitä kautta saattaisi ihan oikeitakin ystävyys-suhteita syntyä.., muuta en nyt ainakaan keksi, kun harrastuksiin sinulla ei ollut mahdollisuutta. Toivottavasti ystävä löytyy, sillä ei kenenkään kuulu olla ilman ystävää. ..Juuri sitä, jolle kertoa iloista ja suruista. Mukavaa kesän odottelua ja onnea ystävän metsästykseen! :)
No mitä sitten valitat jos niitä ystäviä ei sitten olisi mahdollisuus tavata kun joudut jokatapauksessa olemaan kotona lapsen kanssa. Et ole miettinyt mitään muuta ulkopuolisen hoitajan mahdollisuutta? Ymmärrän et piirit tuntuvat pieniltä kun joutuu olemaan pelkästään naperon kanssa kotona, voi olla et muut välttelevät siksi seuraasi jos et osaa muusta puhua kuin lapsesta sillä aikasi kuluu hänen seurassaan. Työpaikkasi koostuu miehistä? Tiesitkö et miestenkin kanssa voi ystävystyä? Omia valintoja noi, tuleeko niitä ystäviä, antaako siihen mahdollisuuksia ja näkeekö vaivaa nähdäkseen muita ihmisiä.
Voihan ihmisellä olla ystäviä / kavereita siitä huolimatta että hoitaa yksin lapsen. Eihän niitä lapsia muutenkaan laiteta hoitoon koska vieraita tulee ja useisiin kyläpaikkoihin otetaan ne lapset mukaan. Yleensä tuossa vaiheessa ihminen kaipaa aikuista seuraa kenen kanssa jutella, ihan vaikka sitten siellä kotona lasten läsnäollessa. Ei ne lapset ole vanhempiinsa kiinni kasvaneet, eli osaavat yleensä leikkiä omia leikkejään kun aikuiset kahvittelee ja juttelee keskenään. On toki myös lapsia jotka roikkuvat äidissä tai isässä jatkuvasti mutta se on lähinnä kasvatuksesta sitten kiinni.
Hullut on nöyriä, jos niiden kanssa olet kaveri.
Mikset lähtisi vapaa-aikana sen lapsesi kanssa ulos? Vaikka leikkipuistoon tai jonnekin?
Eihän sitä välttämättä tarvitse kotona olla.
Eikös siellä voisi tavata uusia ihmisiä,äitejä lapsineen? Puheenaihettakin löytyisi.Lapset!
Nyt vaan ylös,ulos ja uusia ihmisiä tapaamaan :)
Kun joillain ei ole lasta ja miestä vaikka kuinka haluisivat. Ärsyttävimpiä on parisuhteessa elävät jotka valittaa yksinäisyydestä, voi helvetti!