poikani (24v.)on juoppo?

Jos tilanne on kuvaamasi, niin sinun on keskityttävä itseesi ja vaimoosi, sekä pirauta tuonne, niin saat vinkkejä:

http://www.al-anon.fi/

Tuntuu siltä, että te vanhemmat olette huolestuneita ja ahdistuneita poikanne tilanteesta. Ei tuo Al-Anon mikään uskonnollinen systeemi ole ja nimenomaan poikaanne voisi auttaa, jos te itse saisitte mielentyyneyttä ja harkintakykyä ja sen myötä myös toimintakykyä vaikeassa tilanteessa.
Se ainakin on varmaan, että jos ei mikään muutu, ei mikään muutu. Poikaanne ette voi saada muuttumaan. Mitä tapahtuisi, jos itse muuttaisitte jotain omia toimintatapojanne hänen suhteensa. Jos toimitte kuten ennenkin, mahdollistatte poikanne elämäntavan. Kaikesta päättäen se on koitumassa hänen tuhokseen ja edessä on ennenaikainen kuolema.

hyysääminen pitää lopettaa ja katkaista lopultakin napanuora iältään aikuiseen mieheen. rahan antaminen, pyykin peseminen ja ruokkiminen seis.
onko vuokran suuruus kohdallaan ja maksetaanko se jämptisti ? jos maksut jää hoitamatta nii ulos koko kämpästä opettelemaan elämän tosiasioita.

miltä tuntuu nämä ihan normaalit toimenpiteet, jotka ovat myös lapsukaisen parhaaksi? näin hän joutuu ottamaan ihan itse vastuuta ja kenties kasvamaan ikäisekseen.

hyysääminen ja antakaa pojan ottaa vastuu tekemisistään.

Itse toimin yhteenaikaan poikasi tavalla ja aina se toimi. Juopotellessa oli täysin selvää ettei tässä mitään hätää ole koska iskä ja äippä kyllä sitten pistää lapsensa kondikseen ja antaa rahaa ruokiin ja menin vielä niinkin pitkälle että vollotin rahaa korjaussarjoihin.

Tietysti haluat auttaa lastasi mutta voi olla että autat häntä kaikkein parhaiten ja tehokkaimmin tekemällä hänelle selväksi ettei tästä lähtien viinahommiin apuja tule. Vaimosi täytyy se myös ymmärtää että valitettavasti hyvän hyvyyttänne teette pojallenne karhunpalvelusta.

Tunnen suurta myötätuntoa sinua ja vaimoasi kohtaan. Ette ole yksin, samassa ahdingossa ollaan täälläkin, 23 vuotias poikamme on rappiotilassa, eikä toivoa paremmasta näy.
En osaa neuvoa, kun itsekin olen täysin lopussa,
tässä taistossa sääli on sarkastisesti ajatellen se sairaus, joka meidät alkoholistien vanhemmat tuhoaa! Kunpa olisikin mahdollista päästä pois tästä kaikesta! Toivon vaan, että poikani elämä päättyisi ennen omaa lähtöäni, ilman meitä hän ei tule selviytymään mitenkään. Alkoholismiin ei hoitoa tarjota, eikä alkoholisti itse tilaansa
ja avuntarvettaan kykene tiedostamaan.
Voimia !!!

Kukaan muu ei voine ymmärtää tuskaasi kuin samaa kokenut. Olen todella pahoillani puolestasi, mutta en voi auttaa minäkään. On niin helppo sanoa: "Älä ruoki, älä lääki, älä pue!" Alkoholisti on usein kylmä ja tunteeton ihminen raittiinakin, ja neuvot ovat sen mukaisia. Mitä ei isä saati varsinkaan äiti tekisi oman lapsensa eteen? Lapsiahan omat jälkeläiset ovat partasuiksi ukoiksi asti. On sanottu, että ydinkastrofista selviää vain torakka, mutta luulenpa, että torakan lisäksi tänne jää äidinrakkaus. Sitä ei tapa mikään.

Sääli voi olla sairautta mutta rakkaus ei koskaan. Mikä sitten olisi paras tapa osoittaa rakkautta päihdehelvettiin ajautuneelle omalle lapselle? Kohdella häntä ihmisenä, ja niinhän te teettekin, mutta myös toimia niin, että poika itse löytäisi oman ihmisyytensä. Ehkäpä rakkaudelle voisi panna rajoja - sellaisia, jotka eivät ainakaan teidän taholtanne mahdollista juopottelua. Sitä ei siis tule tukea taloudellisesti. Jos poika pyytää rahaa ruokaan, sanokaa, että ruoka on katettu pöytäänne. Jos poika pyytää rahaa vaatteisiin, lähtekää mukaan ostoksille ja maksakaa vaatteet. Käteinen menee vain kurkusta alas.

Saarnaaminen ei auta mitään. Usein vasta totaalinen romahdus auttaa, niin julmaa kuin se onkin. Itselleni romahdus tuli viimeisen putken toisena vuonna tavalla, jota en tässä halua enempää julkisesti kertoa. Kuitenkin vasta se pysäytti; työn ja perheen menettämisen uhkat eivät hillinneet päivittäistä alkoholin, lääkkeiden ja muiden päihteiden käyttöä ollenkaan. Eivät toki kun eivät edes rasvamaksa, haimatulehdus, hengenvaarallisen korkea verenpaine, rytmihäiriöt, sekaisin mennyt umpieritysjärjestelmä tai tajuttomuuskohtauksetkaan. Vasta totaalinen nöyryytys pani miettimään, mikä on se Jumalan kuva itsessäni (heittäytymättä mitenkään uskonnolliseksi), jota minä itselleni ja läheisilleni heijastan.

Tuskan keskellä on tärkeä pitää huoli itsestä. Niin vaimonikin aikoinaan teki, vaikka koinkin sen hylkäämiseksi. Tuskan ja toivon jakaminen vertaisten kesken auttaa jaksamaan. En tiedä onko a-klinikalla keskusteluryhmiä alkoholistien läheisille, mutta sieltä voi kysyä neuvoa. Terveyskeksuksen omaääkäri tai -sairaanhoitajakin voinee auttaa ohjaamalla eteenpäin. Itse en al-anon-ryhmiin lähtisi. Miksi syyllistää itseään pojan juopottelusta ja ahdistua entistä enemmän? Al-anonissa on käytössä sama ohjelma kuin aa:ssakin. Pahimmassa tapauksessa se vain lisää syyllisyyttä ja ahdistusta ja todellisen toivon tarjoamisen sijasta tekee teistäkin riippuvaisia: läheisriippuvaisia ryhmästä.

Nappi ohtaan juopoille..

Juopoille sopiva nappi on neurolepti.
Rauhoittaa 150 kg painavan bodarin deliriumissa.
Itse raittiina voin napata saunakaljan kera bentson. Jonkun juopon iltalääkkeet mikä tekee siitä paljon paremman.

joo..ostat sille lisää viinaa jos loppuu kesken!!

Mitenköhän menee kahdentoista vuoden jälkeen? Veikkaan, ettei kovin hyvin.

Vieläkö poikasi juo?

Kylmis järjestää myllyhoitoa Puohitien klinikallaan. Hoitoon tullessa potilaan tuotava sekä omat rauhoittavat että unilääkkeet, lisäksi käteismaksu 15 päivän hoidosta. Promilleissa hoitoon voi tulla ja suositellaan, kunhan lääkket ja käteismaksu mukana.

Aivan tajuttomien korahdusten säestämänä vetelät tangot syöksyvät kohti posliinia, väkevien hajujen leijaillessa kohti vieressä olevan konttorin naistyöntekijöiden sieviä neniä. Ajatus saa joponi keulimaan.

Alkoholi iskee takavasemmalta monia, itseni mukaan lukien. Olen töissäni menestyvä ihminen jonka elämää varjostaa alkoholin käyttöön liittyvät ongelmat. Viikonloppukäyttö niin että kärsii krapulat ja menee viikon ilman alkoholia on keino pitää kroppa jossain määrin tasapainossa ettei lipsu suuntaan joka ajaa hautaan viisaimmatkin.
Itselleni viikonloppu juomisesta se alkoi ja sittemmin lipsunut arkikäyttöön.
Nyt tulee termejä ja tekstiä joka saattaa puuduttaa joitain, mutta kannattaa lukea. Täytyy tuntea päihde jota käyttää.
Krapulalla ja alkoholin vieroitusoireilla yhteinen tekijä, ei todellakaan nestehukka.
Alkoholi hidastaa keskushermostoa ja vaikuttaa keskushermoston kahden elintärkeän aineen tasapainoon, GABA:n ja glutamaattin (ensimmäinen keskushermostoa hidastava, jälkimmäinen nopeuttava). Alkoholi on soraa keskushermostolle. Brenkkua ottaessa keho taistelee keskushermoston hidastumista vastaan vähentämällä GABAa ja puskemalla lisää glutamaattia. Samaan aikaan maksa tekee kovaa työtä saadakseen ylimääräisen hidasteen (alkoholin) ulos ja lopputulemana krapula, joka ei johdu nestehukasta vaan laskeneen GABAn ja kohonneen glutamaatin aiheuttamasta keskushermoston ylivireystilasta. Sydämen tykytys, tärinä, hikoilu jne. Pitkän putken jälkeen nuo niin vakavia että tuloksena kohtaukset, delirium tremens, kuolema.
Itselläni se tilanne että olen juonut tappiin asti reilusti yli puolet viimeisestä kolmesta kuukaudesta. Kukaan läheisistäni ei tiedä. Teen työt etänä tai juoden hilliten etten haise viinalta aamulla toimistolla. Jo tuolla aikamittarilla saa vakavia vieroitusoireita aikaan, täristen ja ylitsepääsemättömässä ahdistuksessa juostu kaksi päivää lopettamisen jälkeen hakemaan olutta. Kolmatta päivää kohden pahenee huomattavasti ja mukaan tulee hämmennystä ja huoli että laukeaa delirium tremensiin asti.
Alkoholin liikakäytön myötä elämään hiljalleen laskeutuu filtteri joka varjostaa kaikkea tekemistä, työstä ihmissuhteisiin jne. Suosittelen että vilkaiset tämän alkoholismin kehittymistä kuvaavan kaavion läpi ja pohdit missä kohden poikasi on menossa. http://sivustot.net/jellinek/ Alkoholiongelmaa hävetään loppuun asti, eikä hän tule välttämättä sinulle koskaan siitä kertomaan. Tulevaisuudessa hän kuitenkin tulee kiittämään jos pelastat hänet syvistä vesistä joista edes itse ei pääse pois.

Hei, haluan ensiksi sanoa sinulle, Äiti että älä ikinä syylistä itseäsi.
Minun veljeni aloitti tuon tien jo nuorena poikana, siirtyen huumeisiin ja vankiloihin mm.taposta.
Minun äitini yritti KAIKKI mitä voi lapsensa eteen tehdä. Aina yritti nähdä veljessäni hyvää ja niin hänessä olikin, kun oli selvä, mitä herkin, ihanin veli maailmassa.
Päihteet kuitenkin veivät hänet.
Valitettavasti yksi päivä 51 vuotiaana hänet löydettiin elottomana kotinsa lattialta.
Äidille tämä on vieläkin kova paikka- hän miettii olisiko voinut tehdä enemmän poikansa suhteen.
Olen sanonut että ei voi enempää tehdä- maksoi sakkoja, majotti kotiin kun oli ihan sekaisin jne.jo ihan lapsesta saakka kun veljeni oli.
Tässä vain meidän perheen tarina ja miten se päättyi. Äiti itkee vieläkin, hän kohta 70 v.

Ja sama päteen Sinulle, Isä. Älä ikinä syyllistä itseäsi. Yritätte parhaanne. Mutta lopettakaa ns. hyysääminen ja antakaa pojan (hän on kuitenkin suht nuori) ottaa vastuu tekemisistään.
Toinen asia on, jos poika uhkailee jne. vanhempiaan ja pitää pelätä…toivottavasti teillä ei ole sitä.

onko tälläset setit?
https://www.youtube.com/watch?v=Qg_cKwNA8Ro

Poika on tainnut juoda jo perinnön.

aaaaaaaaaa olen juoppo aaaaaaaaaaaa