Sopiiko seuroihin sanat "Pyhässä Hengessä on vapaus"?
Mistä johtuu, että minä koin, että seuroissa ois hyvä, kun mukautuis joukkoon, eikä tekis mitään radikaalia? Ja jos siellä kävis usein niin pitäis MUUTTAA ITTEÄÄN niin, että tykkäis vaan laulaa virsiä, vaikka minusta on ihana ylistää. (Kuvasin siis tuntemuksiani) Ite en tykkää virsistä, vaan ne ahdistavat, on kai vaikea ilmaista itseään virsien kielellä/sanoin, vaikka asiat olisivatkin itseä koskettavia. Minua myös ahdistaa muissa kulttuureissa, jos on pakko tehdä kaikki SAMOIN(kaavanaisesti tai uskonnollisesti), kuin muut, vaikka sanoa sillointällöin "aamen" puheen aikana ääneen.
Olen joskun käynytkin seuroissa ja mietin, että onpa kyllä harras/vakava tunnelma. Laulut vaikuttivat kaikki melankolisilta virsityyppisiltä. Onko kaikilla vl:lla niin samanlainen maku, että kukaan ei tykkää käyttää vaihtelevampia muotoja esim. lauluissa?
Mitäpä, jos kokis, että Jumala antoi jotain muille jaettavaa, voisko esim. mennä jakamaan mikin taakse?
Voiko seuroissa puhua kielillä? Profetoida?
Voiko olla tosi iloisen näköinen? Ihmetteliskö muut sitä?
Tanssia ei varmaan hyväksytä... (en itsekään hyväksyisi sitä rivoilla vaatteilla varustettuna). Mutta mielestäni koko keho voi vapautua ylistämään Jumalaa ja olla jonkun ylistyksen kieli.
Minua ahistaa jos oikein tiukasti määritellään millaisia kaikkien pitää olla, että hyväksytään, vaikka kysymys ois ULKOISISTA asioista.
Mitä mieltä te asiantuntijat olette näistä kysymyksistä?
Kiitti vaan vastauksista.
Mistä johtuu, että minä koin, että seuroissa ois hyvä, kun mukautuis joukkoon, eikä tekis mitään radikaalia? Ja jos siellä kävis usein niin pitäis MUUTTAA ITTEÄÄN niin, että tykkäis vaan laulaa virsiä, vaikka minusta on ihana ylistää. (Kuvasin siis tuntemuksiani) Ite en tykkää virsistä, vaan ne ahdistavat, on kai vaikea ilmaista itseään virsien kielellä/sanoin, vaikka asiat olisivatkin itseä koskettavia. Minua myös ahdistaa muissa kulttuureissa, jos on pakko tehdä kaikki SAMOIN(kaavanaisesti tai uskonnollisesti), kuin muut, vaikka sanoa sillointällöin "aamen" puheen aikana ääneen.
Olen joskun käynytkin seuroissa ja mietin, että onpa kyllä harras/vakava tunnelma. Laulut vaikuttivat kaikki melankolisilta virsityyppisiltä. Onko kaikilla vl:lla niin samanlainen maku, että kukaan ei tykkää käyttää vaihtelevampia muotoja esim. lauluissa?
Mitäpä, jos kokis, että Jumala antoi jotain muille jaettavaa, voisko esim. mennä jakamaan mikin taakse?
Voiko seuroissa puhua kielillä? Profetoida?
Voiko olla tosi iloisen näköinen? Ihmetteliskö muut sitä?
Tanssia ei varmaan hyväksytä... (en itsekään hyväksyisi sitä rivoilla vaatteilla varustettuna). Mutta mielestäni koko keho voi vapautua ylistämään Jumalaa ja olla jonkun ylistyksen kieli.
Minua ahistaa jos oikein tiukasti määritellään millaisia kaikkien pitää olla, että hyväksytään, vaikka kysymys ois ULKOISISTA asioista.
Mitä mieltä te asiantuntijat olette näistä kysymyksistä?
Kiitti vaan vastauksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen tässä viime vuosina koettanut välttää kaikkea ahdistavaa ja masentavaa. Tähän joukkoon kuuluvat ehdottomasti ammuvainaan nuotilla laahatut laulut. Joskus olen epäillyt, että vl-piireissä sanoittajien ja ja säveltäjien katsotaan olevan jotenkin syntisen ammatin harjoittajia. Ei ainakaan minun mieleeni tule ainuttakaan vanhoillislestadiolaista laulunikkaria...
Joku tykkää virrestä, toinen reippaammasta musiikista.
Itse pidän kovasti "virsityyppisistä" hengellisistä lauluista. Yksi suosikkini on "Tule Jeesus ja siunaa lastas". Se lohduttaa ja antaa voimaa, jos on vaikeaa aikaa.
"Tule Jeesus ja siunaa lastas,
on tuulinen maailman tie.
Kätes voimaks turvaksi anna,
kun uuvun, niin nosta ja kanna.
Ikirauhaan kerran vie.
Ajan vaivoihin vaivun varmaan,
jos sulta en voimia saa.
Kiusat kiehtovat, houkutus hurmaa,
ja synti mun sieluni surmaa.
Sua kaipaan, auttajaa."
Miten meneekään viimeinen säkeistö?
..auta kerran
kun kuoleman aallokko lyö
yli väsyneen matkaajan purren
joka pyytävi syntejään surren
jäädä turviin armos työn.
Näin sitä laulettiin. Tämä on minunkin mielilauluni. Se poistettiin vl-laulukirjasta -70-luvulla, vaikka oli paljon laulettu.
Johtuikohan siitä, että kirjoittaja oli vapakirkkoon kuuluva henkilö?
Kun synnintunto tulee tarpeeksi suureksi, alkaa varmasti ahdistaa ja kaivata kristityiden seuraan. Vihollinen vaan ei meinaa päästää, sinne, missä voisi päästä vapaaksi, vaan sanoo sinulle, että sinun TÄYTYY MUUTTUA. Se ei ole totta, muuttuminen tulee hengenhedelmänä, sitten kun olet saanut parannuksen armon. Ahdistus loppuu ja pääset vapaaksi.
Ahdistaisiko sinua mennä helluntaiseurakuntaan?
Vihollinen vaan ei meinaa päästää sinua sinne, missä voisi päästä vapaaksi, vaan sanoo sinulle, että sinun täytyy muuttua...
Tosiasiassa ahdistus loppuisi ja pääsisit vapaaksi.
Sinun lihallesi sopii mainiosti jokin hitti uskonto, esim. Nokian herätys tai vastaava hurmosliike. Kun ihmisellä ei ole synnin vuoksi hätää sielunsa pelastumisesta, sopii tälläinen uskonnollinen harrastelu mainiosti.Sitten kun pohja putoaa ja pettää oma hengellinen huvittelu ja nautinto, kelpaa elävä usko kaikkine arkiseremonioineen.
Nokia missio on muutakin kuin "HITTILIIKE", ei meidän todellakaan kannata arvostelemaan yksittäistä seurakuntaa. Tykkääkö Jumala sinusta sellaisesta?
Ihan kuin olisit haukkumassa Nokia missiota hengelliseksi huvitteluksi ja nautinnoksi.
Onko se sinusta huvittelua, kun joka viikko otetaan vastaan kenties satoja rukousaiheita joiden puolesta rukoillaan yksitellen. Onko se sinusta hengellistä huvittelua, kun saarnataan Sanaa netin kautta niilleki, jotka eivät pääse paikalle. Onko se sinusta vain PELKKÄÄ huvittelua ja nautintoa, kun ylistetään tässä pimeässä maailmassa Jumalaa.
Olisi siis parempi elää kuin sinä, todellinen puurtaja ilmeisesti, jota nautinnot ja Nokiamission kaltaiset huvit eivät saa otteeseensa...
Vaikka sinä olisitkin paljon synnittömämpi ihminen, ei minusta sinulla ole oikeutta puhua nimeten Jumalan seurakunnasta tuolla tavoin.