Kuulin juuri, et ystävä odottaa viidettä. Itse ensimmäistä, mut kovasti on mietitty, olisko hyvä olla monta lasta, mut mikä on liian monta, et huomio ei riitä kaikille? Ei olla vielä päätetty mitään, mut mitä muut ajattelette, mikä on "paras" lapsiluku ja miksi? (ja jokaisen tilanne on tietysti erilainen, mut olis kiva kuulla...)
G: Mikä on ihanne lapsiluku?
marikki79
91360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta ei kannata hankkia yli kolmea lasta. MIten kaks aikuista jaksais kuunnella useamman lapsen "tärkeät jutut" joka päivä? Yksi lapsi on ehkä paras...
Mä ajattelen taas päinvastoin eli haluaisin ainakin kolme lasta. Mielelläni enemmänkin. Molemmilla vanhemmillani on paljon sisaruksia, ja nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä ja omat vanhemmat kuolleet niin sisarukset nousevat arvoon arvaamattomaan. Sisarussuhde on yleensä elämän pisin ihmissuhde ja sisarukset kasvattavat toisiaan. Ja mitä noihin tärkeisiin juttuihin tulee, niin minusta olisi ihanaa järjestää joka päivä esim. yhteinen ruokahetki, jolloin jaettaisiin päivän kuulumiset.
Mutta kuten sanottua, lapsiluku on jokaisen henkilökohtainen asia. Ihmisillä on eri motiivit tehdä eri asioita, ja tärkeää ratkaista asiat siten, mikä sopii omalle perheelle.
itselläni on kolme lasta! nyt kun odotat ensimmäistä niin tee toinen heti perään niistä on toisille leikkikaverit! itselläni on nuorimmaiset vuosi ja neljäkuukautta ikäeroa leikkivät kahdestaan eivätkä ole koko ajan jaloissa vinkumassa! ensimmäiset vuodet ovat tosi raskaita jos sattuu etteivät nuku yöllä mut sit helpottaa kun alkavat nukkua suosittelen lämpimästi että kaikki muksut yhteen putkeen teetpä kaksi tai neljä! mutta käy nyt tekemässä se ensimmäinen! onnea synnytykseen!
meillä kuusi lasta, 15,12,10,8,kohta 4v ja nuorin 4kk.tykätään hälinästä ympärillä...kaksi nuorinta häslää kotona ja koululaiset tulee kaikki niin eri aikoina kotiin... että hyvin keritään juttelemaan päivän tärkeät asiat. paras lapsiluku on se mikä itsestäsi tuntuu hyvältä...tää on meillä paras. =))
haluaisimme kolme lasta, mahdollisimman pienillä ikäeroilla. Mulla on kaksi sisarusta, sisko ja veli. Miehelläni taas ei yhtään, mutta aina on sellaista kaivannut. Mulle henkilökohtaisesti sisarukset ovat elintärkeitä, olemme päivittäin yhteydessä, vaikka asumme kaikki eri paikkakunnilla ja pyrimme näkemään viikottain. He ovat parhaat ystäväni.
Toivoisin omalle lapselleni samanlaisia sisaruussuhteita kuin itselläni on. Olen sitä mieltä, että mitä enemmän lapsia, sitä parempi. Mutta josssain se raja kuitenkin tulee vastaan, taloudellisesti ja muutenkin. Kolme on sopiva, kaksi liian vähän.
Sisarusten kanssa oppii jakamaan, iloitaan ja surraan yhdessä. Meillä on tällä hetkellä vasta yksi lapsi, toinen on tulossa. Ikäeroa heille tulee vuosi. Toivomme saavamme molempia, tyttöjä ja poikia.
mieheni kanssa suurta perhettä, joten viiteen tähdätään mutta kolmeenkin ollaan ihan tyytyväisiä. :)
Me olemme jutelleet, että kaksi tai kolme olisi meille sopiva lapsiluku. Mutta ainakin tyttö ja poika olisi kiva saada :)
Meille henkilökohtaisesti varmaan kolme on se maksimi, mutta toki nostan hattua myös suurperheiden äideille.
Syystä en muuta osaa sanoa, että me molemmat haluamme yhdistää uran perheeseen ja en usko, että se onnistuisi suurella lapsimäärällä ainakaan meiltä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
neljä...
Odotan toista lasta, esikoinen on 1 v 2 kk.
Vielä näin yhden lapsen äitinä ajattelen optimistisesti ettei lapsiluku välttämättä ole täynnä kahdenkaan jälkeen, sillä ollaan reilusti alle kolmekymppisiä. Mies on samaa mieltä. Ajatukset saattavat vielä muuttua kunhan toinen syntyy, mutta aikaa on. Tämän toisen jälkeen haluaisin pitää pari vuotta taukoa ja saada jalansijaa työelämässä.
On tietysti myöskin mahdotonta sanoa, voinko enää saada lapsia tämän jälkeen, vaikka ensimmäiset ovat saaneet alkunsa melko nopeasti. Eihän sitä tiedä miten synnytys menee ja onko lapsi terve. Esikoisen syntymä oli melko dramaattinen, siitä realismi.
Olen itse olosuhteiden pakosta ainoa lapsi, enkä ole siitä kärsinyt. Sisaruksia en ole kaivannut, sillä tiesin pienestä pitäen ettei niitä tule vanhempien avioeron takia. Mies on nuorin kolmesta, ja on harmitellut suurta ikäeroa (5 ja 7 v.) isoveljiinsä. Muuten veljiin on lämpimät suhteet.