Ken on syntynyt epäonnen tähtien alla!?

Kerronpa teille pienoisen tarinan. Jokainen voinee miettiä onko kenellekään muulle käynyt samalla tavoin? Olisi hauska tietää kuinka monelle muulle kaikki epäonnistumiset kertyvät samalle päivälle. Vai olenko ainoa? En haluaisi uskoa, että olisin yksin epäonninen tyyppi silloin, kun sellainen päivä sattuu kohdalle.

Tämä kaikki tapahtui kutakuinkin vuosi sitten. Silloinkin katselimme Itävallassa pelattavia jääkiekon mm-kisoja, joissa Suomi ei sitten kuitenkaan menestynyt. Oli sunnuntaiaamu. Heräsin peräti kello 7.45. Muistan tuon ajan hyvin sattuneesta syystä. Tuolloin en muistanut, että vietämme työvapaata pyhäpäivää. Noustessani ylös luulin, että myöhästyisin töistä. Paiskasin muka-ei-toimivan herätyskellon seinään kiukuissani. Iloinen helinä kuului, kun kellon sisuskalut levittäytyivät ympäri makuuhuonettani. P*rkele, kirosin ääneen. Vedin äkkiä, ilman aamupalaa, vaatteet niskaani ja juoksin kiireesti autolleni. Käynnistin, tai pikemminkin yritin käynnistellä silloista Audin- romuani – mutta ei pihahdustakaan. Jälleen kirosin ja nousin autostani ulos. Soitin paikalle taksin, jotta en myöhästyisi töistä niin paljon. Työni silloisessa työpaikassani alkoivat aina kello kahdeksan. Työpaikalleni oli kotoani matkaa noin viisi kilometriä, joten jalkaisin sitä en olisi kerinnyt ikinä kulkemaan vajaassa kymmenessä minuutissa.

Pirssin saavuttua pihalleni, sanoin työpaikkani osoitteen ja työpaikan portilla, maksoin kyytini. Hyvästi nekin rahat, ajattelin! Kun taksin takavalot näkyivät jo kaukana mutkan takana, kiinnitin huomioni siihen, että tavallisesti auki olevat portit olivatkin kiinni. Muutenkin oli todella aution näköistä. Ihmettelin kovasti ja lopulta kaivoin Nokian kännykkäni takintaskustani ja avasin valikosta kalenterin. Silloin vasta huomasin, että perhana, nyt onkin vasta sunnuntai. Kiroillen taivalsin jalkaisin tuon viiden kilometrin matkan takaisin kotiini. Hieman nolona tietysti!

Kotona rupesin keittelemään sitten myöhäisiä aamukahveja. Kuinka ollakaan, kahvinkeitin sanoikin oppisopimuksensa irti juuri nyt, kun sitä mieltä rauhoittavaa kupillista olisin eniten kaivannut. Mokoma valutti jostakin pohjasta kaikki vedet pihalle. Ei auttanut kuin ladata vanhanajan kahvipannu suodatinjauhatuslaadun kahvilla. Pannukahvi onkin parempaa, mutta aika töhnää tuli, koska kahvilaatu oli väärä. Hampaat irvessä join sitä myrkkyä sen päivän. Maanantaina ostin uuden keittimen, joka vieläkin sentään toimii. Vahingosta viisastuneena varasin myös pannujauhatuskahvia kaappiin pahan päivän varalle – ja noin joskus muutenkin keitettäväksi! Huomasin myös ettei päivän Helsingin Sanomat olleetkaan ilmestyneet minulle ollenkaan. Ei muuta kuin soitto jakelupäivystykseen. Sain aamun uutisannin luettavaksi vasta noin kello 11.

Iltasella rupesin jännittämään jääkiekon mm-kisoja. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kun televisiokuva rupesi ensin muuttumaan punertavaksi ja sitten hälveni epäselväksi kokonaan. Television kuorikin kuumeni uhkaavasti. Eipä siinä auttanut muu kuin keskeyttää Leijonien edesottamusten seuraaminen ja jälleen kerran kirota. Tarvitsisin mitä ilmeisemmin myös uuden television.

Siis tällaista minulle tapahtui yhden vaivaisen sunnuntain aikana. Maanantaina rahoitin kodinkoneliikettä kummasti. Myös autokorjaamo korjasi oman pottinsa myöhemmin samalla viikolla. Taksiyrittäjäkin rikastui vuokseni sen viikon aikana aika mukavasti. Ja minä köyhdyin. Myös kultasepänliikkeestä ostin uuden herätyskellon rikkomani tilalle. Samaisella viikolla palasin samaan kodinkoneliikkeeseen uudestaan – tällä kertaa tarvitsin uuden kännykän.

Eli sellainen oli minun epäonnenpäivän tarinani. Ja tämä tarina on tosi. En uudestaan aio mokomaan liemeen joutua, joten vaihdan hieman hanakammin kulutustavaroita uusiin malleihin. Tosin TV, herätyskello ja kahvinkeitin ovat yhä samat, jotka tuolloin maanantaina ostin. Automerkkini vaihtui uuteen Mersuun ja kännykkää olen vaihtanut useamman vuoden aikana. Onneksi talouteni on melko hyvässä kunnossa ja selviydyn noista hankinnoistani kutakuinkin kunnialla. Mutta silloin harmitti!

Onko teistä kenellekään siis tapahtunut samankaltaista epäonnen sumaa? Olisi hauska kuulla muidenkin edesottamuksia tällä saralla.