kiusallinen tilanne

ahdistunut odottaja

Hei. Olen 15-vuotias, peruskouluani lopetteleva tyttö ja vahingossa raskaana. Minulla ei ole poikaystävää tai mitään vakituista suhdetta, mikä tekee tilanteesta sinänsä aika nolon... Olen kuitenkin funtsinut, että aion pitää lapsen ja vanhempani tietävät siitä. En kuitenkaan haluaisi kasvattaa lasta, sillä en kerta kaikkiaan vaan pysty siihen. :( Miten siis minun täytyy käytännössä toimia, jos haluan antaa lapseni adoptoitavaksi? Onkohan esim. sellainen mahdollista, ettei minun tarvitsisi koskaan nähdäkään omaa lastani? En ole mikään kylmäsydäminen idiootti ja ehkä haluan vielä joku päivä lapsen.. Kuitenkin tämän lapsen kanssa minun on niin hankala olla, että hänen on parempi varmasti muualla. Olenko tyhmä, kun en halua aborttiakaan?

55

3995

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • miiiiksu

      ei sua kyllä tyhmäksi voi haukkua... En tiiä miten tossa sun tilanteessa pitäs toimia mut ei tuo huonolta kuullosta. En voi muuta ku toivottaa tsemppiä sulle!! sä tuut pärjäämään!!

    • äiti......

      puhu asiasta vanhempiesi kanssa. Ja tietenkin neuvolassa. Kaikki selviää. Tiedän tapauksia, joissa tytön vanhemmat ovat adoptoineet vauvan. Tai ottaneet muuten hoitovastuuta. Kaikki selviää, kunhan saat omat ajatuksesi selkiytettyä ja tiedät mitä tahdot. Sinun ei välttämättä tarvitse tavata vauvaa, jos hänet adoptoidaan muualle. Aikuisena hänelle annetaan yhteystietosi, jos hän haluaa ottaa sinuun yhteyttä. Silloinkaan sinun ei tarvitse suostua yhteydenpitoon.

      • ahdistunut odottaja

        Se kai tässä eniten pelottaakin, että mihin suuntaan asiat kääntyy vaikkapa 15 vuoden kuluttua. Hävettää, kun lapsi tulee joku päivä tapaamaan mua, ja syyttää siitä etten huolehtinut hänestä. :( Varmasti itse olisin valmis tapaamaankin hänet joskus "aikuisena." Tietty Suomessa ei kuka tahansa saa lasta adoptoitavaksi ja lapsella on varmasti hyvä olla siellä mihin ikinä hän päätyykin. Lähden kesäksi maalle kasvattelemaan masua ja pitämään hieman välivuotta. Musta vaan tuntuu niin pahalle etten edes halua nähdä tätä vauvaa. Mutta en minä häntä kyllä pysty abortoimaankaan. Jollekin hänestä on vaan enemmän iloa kuin mulle...


      • pystyyn
        ahdistunut odottaja kirjoitti:

        Se kai tässä eniten pelottaakin, että mihin suuntaan asiat kääntyy vaikkapa 15 vuoden kuluttua. Hävettää, kun lapsi tulee joku päivä tapaamaan mua, ja syyttää siitä etten huolehtinut hänestä. :( Varmasti itse olisin valmis tapaamaankin hänet joskus "aikuisena." Tietty Suomessa ei kuka tahansa saa lasta adoptoitavaksi ja lapsella on varmasti hyvä olla siellä mihin ikinä hän päätyykin. Lähden kesäksi maalle kasvattelemaan masua ja pitämään hieman välivuotta. Musta vaan tuntuu niin pahalle etten edes halua nähdä tätä vauvaa. Mutta en minä häntä kyllä pysty abortoimaankaan. Jollekin hänestä on vaan enemmän iloa kuin mulle...

        Ei Sinulla ole nyt eikä koskaan myöhemminkään syytä häpeään. On kunniallista, että annat lapselle elämän. Elämästään lapsesi tulee sinua kiittämään.

        Jos käivisi niin, että antaisit lapsesi adoptoitavaksi ja tapaisit hänet vasta vanhemmalla iällä voit ajatella kertovasi hänelle, että rakastit lastasi ja annoit hänen käyttöönsä oman elämänsä.

        Lapsesi on myös oman elämäsi ilo, missä hän onkaan.


      • mummeli
        pystyyn kirjoitti:

        Ei Sinulla ole nyt eikä koskaan myöhemminkään syytä häpeään. On kunniallista, että annat lapselle elämän. Elämästään lapsesi tulee sinua kiittämään.

        Jos käivisi niin, että antaisit lapsesi adoptoitavaksi ja tapaisit hänet vasta vanhemmalla iällä voit ajatella kertovasi hänelle, että rakastit lastasi ja annoit hänen käyttöönsä oman elämänsä.

        Lapsesi on myös oman elämäsi ilo, missä hän onkaan.

        tervepäinen tyttö,osaat ajatella järkevästi.


    • Milla Magia

      Tsemmpiä!

      Adoptio on rohkea päätös. Eikä millään muotoa huono päätös, jos siihen päädyt. Neuvolasta saat adoptioon liittyvää tietoa samoin oman kuntasi sosiaalitoimistosta ja Pelastakaa Lapset ry:stä. Myös netistä löytyy tietoa hakusanalla "adoptio".

      Adoptio voi ollla ns. suljettu eli et saa lapsestasi tietää mitään ennekuin hän mahdollisesti joskus haluaa ottaa sinuun yhteyttä. Tai ns. avoin, eli voit jossakin muodossa pitää lapseesi yhteyttä myöhemminkin. Jos et nyt halua häntä edes nähdä.

      Synnytyslaitoksella sinun ei tarvitse nähdä lastasi, voit esittää sellaisen toivomuksen/vaatimuksen. Joka tapuksessa olet antanut lapsellesi jo parhaan mahdollisen lahjan: elämän. Hän varmasti ymmärtää myöhemmin kuultuaan sinun tarinan, että olit silloin kun hän syntyi liian nuori. Ja se jo sinällänsä on kypsän ihmisen päätös.

    • mikko n.

      Hienoa, että perusratkaisu on oikea, eli ei aborttia. Sen sijaan sitä adoptiovaihtoehtoa pitää kyllä vielä paremmin punnita. Jos saat paljonkin apua omilta vanhemmiltasi, niin silloin lapsen hoitaminen omien asioiden ohella helpottuu valtavasti. Lisäksi - ja tämä on tärkeää - vaikka sinulla ei ole poikaystävää tai vakituista suhdetta, lapsellasi on kuitenkin isä. Tämä asia on selvitettävä ja hänet saatava tietoiseksi asemastaan. Jos hänellä on jo perhe jonkun muun naisen kanssa, niin eräs mahdollisuus on, että hän hoitaisi lasta omana lapsenaan ja sinä toimisit "etävanhempana". Toisaalta siinäkin on aika paljon mutkia matkassa ...

      • ahdistunut odottaja

        Olet kyllä oikeassa, että adoptiopäätös on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka tietyllä tavalla pelkään lastani, haluan suojella häntä kaikelta ikävältä. En siis polta, juo tms. ja olen käynyt säännöllisesti neuvolassa äitini kanssa. Eräänä päivänä yllätyin kun juttelin vahingossa vauvalle. Silti tuntuu oudolta että minä olen hänen ÄITINSÄ!!

        Lapsen isä on 17-vuotias, eikä hän halua puhua vanhemmillensa asiasta. Asuu itse asiassa aika lailla naapurissamme... Hänen vanhempansa ovat tiukan uskonnollisia, ja he varmasti painostaisivat meitä naimisiin. Olemme ikään kuin seurustelleetkin, mutta lapsentulo löi lopullisen stopin... En osaa tällä hetkellä kuvitella, että menisin naimisiin tai kasvattaisin lasta yhdessä exän kanssa. Sen verran tässä on kuitenkin vieraannuttu toisista ja poika on täysin pihalla kaikesta. :( Tämä adoptiohomma lähtikin lähinnä siitä, ettei kenenkään tarvisi hävetä mitään. Joskus ajattelen, että olisi kyllä hienoa, jos voisi yrittää yhdessä ja mennä sitten vaikka naimisiin. Vaikka kyseessä on naapurin poika niin välimatka on silti tosi pitkä (jos ymmärrätte mitä tarkoitan.)


      • rakkaus kasvaa...
        ahdistunut odottaja kirjoitti:

        Olet kyllä oikeassa, että adoptiopäätös on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka tietyllä tavalla pelkään lastani, haluan suojella häntä kaikelta ikävältä. En siis polta, juo tms. ja olen käynyt säännöllisesti neuvolassa äitini kanssa. Eräänä päivänä yllätyin kun juttelin vahingossa vauvalle. Silti tuntuu oudolta että minä olen hänen ÄITINSÄ!!

        Lapsen isä on 17-vuotias, eikä hän halua puhua vanhemmillensa asiasta. Asuu itse asiassa aika lailla naapurissamme... Hänen vanhempansa ovat tiukan uskonnollisia, ja he varmasti painostaisivat meitä naimisiin. Olemme ikään kuin seurustelleetkin, mutta lapsentulo löi lopullisen stopin... En osaa tällä hetkellä kuvitella, että menisin naimisiin tai kasvattaisin lasta yhdessä exän kanssa. Sen verran tässä on kuitenkin vieraannuttu toisista ja poika on täysin pihalla kaikesta. :( Tämä adoptiohomma lähtikin lähinnä siitä, ettei kenenkään tarvisi hävetä mitään. Joskus ajattelen, että olisi kyllä hienoa, jos voisi yrittää yhdessä ja mennä sitten vaikka naimisiin. Vaikka kyseessä on naapurin poika niin välimatka on silti tosi pitkä (jos ymmärrätte mitä tarkoitan.)

        ja vauva masussasi. Juttelepa äitisi kanssa, että hoitaisitte lasta vaikkapa yhdessä. Selvästi näkee, että olet jo rakastumassa lapseesi ja se tunne vain syvenee ja voimistuu, mitä pidemmälle raskaus edistyy!
        Älä anna lastasi adoptioon. Kaipaisit häntä joka päivä. Äläkä ainakaan anna sijaisperheeseen. Ne ovat vain rahanahneita rosvoja, eikä hyvää sijaisperhettä ole olemassakaan.
        Voit saada tukihenkilön, äitisi voi auttaa, poikaystäväsi vanhemmat saattavat heltyä auttamaan. Kyllä apua saa, jos haluaa.
        Pieni vauva on niin hellyyttävä ja rakas, että kylminkin sydän sulaa vauvaa katsellessa.
        Hanki tukijoukkoja ja pidä oma lapsi itse. Se on sinun lihaasi ja vertasi!!!
        Harkitse kaikessa rauhassa, olet kypsä tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Voimia sinulle!


      • Tyttö on 15-vuotta.
        rakkaus kasvaa... kirjoitti:

        ja vauva masussasi. Juttelepa äitisi kanssa, että hoitaisitte lasta vaikkapa yhdessä. Selvästi näkee, että olet jo rakastumassa lapseesi ja se tunne vain syvenee ja voimistuu, mitä pidemmälle raskaus edistyy!
        Älä anna lastasi adoptioon. Kaipaisit häntä joka päivä. Äläkä ainakaan anna sijaisperheeseen. Ne ovat vain rahanahneita rosvoja, eikä hyvää sijaisperhettä ole olemassakaan.
        Voit saada tukihenkilön, äitisi voi auttaa, poikaystäväsi vanhemmat saattavat heltyä auttamaan. Kyllä apua saa, jos haluaa.
        Pieni vauva on niin hellyyttävä ja rakas, että kylminkin sydän sulaa vauvaa katsellessa.
        Hanki tukijoukkoja ja pidä oma lapsi itse. Se on sinun lihaasi ja vertasi!!!
        Harkitse kaikessa rauhassa, olet kypsä tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Voimia sinulle!

        Mutta alkuperäinen kirjoittaja on vasta 15-vuotta.
        Jos hän päättää pitää lapsen niin miten käy oman nuoruuden?
        Kun muut bailaa ja menee 18-vuotta täytettyään baareihin katsomaan vastakkaista sukupuolta, on tämän tytön lapsi 3-vuotias ja vaatii todella paljon aikaa äidiltään.
        Jos lapsen pitää niin siihen kannattaa panostaa. Lapsi kannattaa kasvattaa kunnolla rakastaen.
        Mutta tällä tytöllä ei ole puolisia ja koko elämä on vielä edessä. Miten käy opiskelujen, työpaikan hankkimisen?
        Ei lapsi ole nukke, jota voi sysätä sylistä toiseen. Lapsi tarvitsee ihmisen johon vo ikiintyä ja turvautua. Onko 15-vuotiaasta sitoutumaan lapseen sen tarvitsemaksi ajaksi?
        Jos niin se on ok!

        Alkuperäinen kirjoittaja: harkitse vaihtoehtoja, mutta älä kuvittele että vauva olisi aina vauva, hänestä kasvaa uhmaikäinen, koululainen, murrosikäinen, kokeileva teini,..jne. Ja hän on sinun vastuullasi.
        Jos olet tämän vastuun valmis kantamaan, niin se on ok. Mutta toivon että tiedät jo etukäteen mitä se vaihtoehto tuo tullessaan, etkä sitten myöhemmin syytä lasta menettämisestäsi nuoruudesta.
        Lapsi ansaitsee hänelle situoutuneen äidin!
        Ja sinä sinulle parhaan vaihtoehdon tilanteessasi!


      • mikko n.
        ahdistunut odottaja kirjoitti:

        Olet kyllä oikeassa, että adoptiopäätös on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka tietyllä tavalla pelkään lastani, haluan suojella häntä kaikelta ikävältä. En siis polta, juo tms. ja olen käynyt säännöllisesti neuvolassa äitini kanssa. Eräänä päivänä yllätyin kun juttelin vahingossa vauvalle. Silti tuntuu oudolta että minä olen hänen ÄITINSÄ!!

        Lapsen isä on 17-vuotias, eikä hän halua puhua vanhemmillensa asiasta. Asuu itse asiassa aika lailla naapurissamme... Hänen vanhempansa ovat tiukan uskonnollisia, ja he varmasti painostaisivat meitä naimisiin. Olemme ikään kuin seurustelleetkin, mutta lapsentulo löi lopullisen stopin... En osaa tällä hetkellä kuvitella, että menisin naimisiin tai kasvattaisin lasta yhdessä exän kanssa. Sen verran tässä on kuitenkin vieraannuttu toisista ja poika on täysin pihalla kaikesta. :( Tämä adoptiohomma lähtikin lähinnä siitä, ettei kenenkään tarvisi hävetä mitään. Joskus ajattelen, että olisi kyllä hienoa, jos voisi yrittää yhdessä ja mennä sitten vaikka naimisiin. Vaikka kyseessä on naapurin poika niin välimatka on silti tosi pitkä (jos ymmärrätte mitä tarkoitan.)

        > Lapsen isä on 17-vuotias, eikä hän halua puhua
        > vanhemmillensa asiasta.

        Kannattaisi joka tapauksessa jutella ensin hänen kanssaan ja yrittää vaikka sopia siitä, että kertoisitte yhdessä hänen vanhemmilleen. Asia kuitenkin tulee jossakin vaiheessa ilmi, joten itse asiassa parempi ennemmin kuin myöhemmin. Hyvällä säkällä lapsella on tätä myötä tulevaisuudessa yksi hoitopaikka enemmän siksi aikaa kun sinulla tulee jotakin omia menoja.

        > Asuu itse asiassa aika lailla naapurissamme...
        > Hänen vanhempansa ovat tiukan uskonnollisia, ja
        > he varmasti painostaisivat meitä naimisiin.

        Jos he ovat uskovaisia, se on vain hyvä asia. Tällöin he omaavat kristillisen ihmiskäsityksen ja osaavat arvostaa lastanne Jumalan lahjana. Itse asiassa heidän on ainakaan tässä vaiheessa huono painostaa teitä naimisiin, kahdestakin syystä: ensinnäkin, se on vain teidän kahden päätös, toiseksi, olette molemmat alaikäisiä. Suomessa on avioliittoon menemisen ikäraja molempien sukupuolten osalta 18 vuotta, joten varhaisempi avioituminen vaatisi oikeusministeriön luvan, epävarmaa myönnetäänkö sitä ja kannattaako sitä edes hakea. Sen sijaan isyyden tunnustaminen on järkevä asia.


      • ahdistunut odottaja
        mikko n. kirjoitti:

        > Lapsen isä on 17-vuotias, eikä hän halua puhua
        > vanhemmillensa asiasta.

        Kannattaisi joka tapauksessa jutella ensin hänen kanssaan ja yrittää vaikka sopia siitä, että kertoisitte yhdessä hänen vanhemmilleen. Asia kuitenkin tulee jossakin vaiheessa ilmi, joten itse asiassa parempi ennemmin kuin myöhemmin. Hyvällä säkällä lapsella on tätä myötä tulevaisuudessa yksi hoitopaikka enemmän siksi aikaa kun sinulla tulee jotakin omia menoja.

        > Asuu itse asiassa aika lailla naapurissamme...
        > Hänen vanhempansa ovat tiukan uskonnollisia, ja
        > he varmasti painostaisivat meitä naimisiin.

        Jos he ovat uskovaisia, se on vain hyvä asia. Tällöin he omaavat kristillisen ihmiskäsityksen ja osaavat arvostaa lastanne Jumalan lahjana. Itse asiassa heidän on ainakaan tässä vaiheessa huono painostaa teitä naimisiin, kahdestakin syystä: ensinnäkin, se on vain teidän kahden päätös, toiseksi, olette molemmat alaikäisiä. Suomessa on avioliittoon menemisen ikäraja molempien sukupuolten osalta 18 vuotta, joten varhaisempi avioituminen vaatisi oikeusministeriön luvan, epävarmaa myönnetäänkö sitä ja kannattaako sitä edes hakea. Sen sijaan isyyden tunnustaminen on järkevä asia.

        Entinen poikaystäväni kävi meillä eilen illalla, ja sovimme, että menemme kertomaan asiasta lauantaina hänen kotiinsa. Oma äitini lähtee mukaan. Minunkin vanhemmat on kristittyjä ja kodin arvot vaikuttivat varmasti siihen, että haluan synnyttää lapsen. Puhuin "uskonnollisuudesta" sen takia, koska joskus tuntuu siltä, että pojan kodissa arvostetaan ennen kaikkea sitä, että asiat näyttävät ulospäin moitteettomilta. (Toi on vaikea asia ymmärtää, mut yritin selittää..) Jos he alkavat moittia minua lapsen pitämisestä tai muusta epäsopivasta käytöksestä niin se tuntuu tyhmältä... Vauva on kuitenkin syytön siihen, että hän on saanut alkunsa!!! Ehkäisyn unohdus oli täysin aikuisten moka. :(

        Täytän 16 ennen lapsen syntymää ja olen miettinyt viime päivinä kovasti myös lapsen pitämistä. Vanhempani ovat luvanneet olla tukena myös siinä ratkaisussa, että lapsi jää meille kotiin asumaan. Vauva tuntuu ehkä hieman enemmän omalta nyt.

        Välitin kovasti pojasta, jolle saan lapsen ja toivoisin, että ainakin puhevälit palautuisivat kun solmut aukeavat... Haluaisin, että lapsi saisi elämässään tutustua isäänsä.


      • mikko n.
        ahdistunut odottaja kirjoitti:

        Entinen poikaystäväni kävi meillä eilen illalla, ja sovimme, että menemme kertomaan asiasta lauantaina hänen kotiinsa. Oma äitini lähtee mukaan. Minunkin vanhemmat on kristittyjä ja kodin arvot vaikuttivat varmasti siihen, että haluan synnyttää lapsen. Puhuin "uskonnollisuudesta" sen takia, koska joskus tuntuu siltä, että pojan kodissa arvostetaan ennen kaikkea sitä, että asiat näyttävät ulospäin moitteettomilta. (Toi on vaikea asia ymmärtää, mut yritin selittää..) Jos he alkavat moittia minua lapsen pitämisestä tai muusta epäsopivasta käytöksestä niin se tuntuu tyhmältä... Vauva on kuitenkin syytön siihen, että hän on saanut alkunsa!!! Ehkäisyn unohdus oli täysin aikuisten moka. :(

        Täytän 16 ennen lapsen syntymää ja olen miettinyt viime päivinä kovasti myös lapsen pitämistä. Vanhempani ovat luvanneet olla tukena myös siinä ratkaisussa, että lapsi jää meille kotiin asumaan. Vauva tuntuu ehkä hieman enemmän omalta nyt.

        Välitin kovasti pojasta, jolle saan lapsen ja toivoisin, että ainakin puhevälit palautuisivat kun solmut aukeavat... Haluaisin, että lapsi saisi elämässään tutustua isäänsä.

        On mahdollista, että teillä tullaan pitämään kastetilaisuus. Pappi tulee paikalle ja lapsesi puetaan kastemekkoon, joku hyvä rippikoulun käynyt kaverisi voi olla sylikummina. Otetaan yhteiskuvia sinusta lapsesi kanssa, myös lapsen isä lienee mukana. Todennäköisesti monet haluavat myös isovanhempia kuviin pitämässä lasta sylissään. Ei kukaan äitiyttä, isyyttä ja lapsen saamista paheksu, päinvastoin monet lapsettomiksi jääneet saattavat kadehtia.


      • ahdistunut odottaja
        mikko n. kirjoitti:

        On mahdollista, että teillä tullaan pitämään kastetilaisuus. Pappi tulee paikalle ja lapsesi puetaan kastemekkoon, joku hyvä rippikoulun käynyt kaverisi voi olla sylikummina. Otetaan yhteiskuvia sinusta lapsesi kanssa, myös lapsen isä lienee mukana. Todennäköisesti monet haluavat myös isovanhempia kuviin pitämässä lasta sylissään. Ei kukaan äitiyttä, isyyttä ja lapsen saamista paheksu, päinvastoin monet lapsettomiksi jääneet saattavat kadehtia.

        Kyllä se nyt on varmaankin näin, että alan kallistua paitsi lapsen synnyttämisen myös hänen pitämisen kannalle. Vaikka onhan tässä tietty aikaa muuttaa mieltä... Ehkä olen tiennyt sen koko ajan alitajuisesti, mutta olen ollut vain hädissäni. :( Aluksi sekoilin samalla tavalla myös aborttiajatusten kanssa yllättävän pitkään, vaikka sisimmässäni tiesin mitä teen. Mulla on varmasti siinä mielessä hyvä tilanne moniin muihin ihmisiin verrattuna kun suhteet kotiin ovat mielettömän läheiset. Mulla on sisaruksiakin, joista kaksi on naimisissa lapsia. Tietysti on noloa jäädä lapsen kanssa vanhempien nurkkiin...

        Jännä juttu kun puhuit ristiäisistä. Se ja monet muutkin asiat on mulle tärkeitä. Haluaisin, että lapseni saa elämältä tietyt asiat. Mistä voisin tietää, miten häntä kohdeltaisiin toisessa perheessä?!

        Mulla on nyt jotenkin semmoinen tunne, että mun asiat on kaikesta huolimatta aika hyvin. Vaikka elämä ei sitten mennytkään niin kuin elokuvissa niin olen tajunnut vanhempieni ja sisarusten arvon. Kyllä lapsellakin voisi varmasti olla ihan hyvä tällaisessa joukossa. ;)


      • mietittäväksi
        ahdistunut odottaja kirjoitti:

        Kyllä se nyt on varmaankin näin, että alan kallistua paitsi lapsen synnyttämisen myös hänen pitämisen kannalle. Vaikka onhan tässä tietty aikaa muuttaa mieltä... Ehkä olen tiennyt sen koko ajan alitajuisesti, mutta olen ollut vain hädissäni. :( Aluksi sekoilin samalla tavalla myös aborttiajatusten kanssa yllättävän pitkään, vaikka sisimmässäni tiesin mitä teen. Mulla on varmasti siinä mielessä hyvä tilanne moniin muihin ihmisiin verrattuna kun suhteet kotiin ovat mielettömän läheiset. Mulla on sisaruksiakin, joista kaksi on naimisissa lapsia. Tietysti on noloa jäädä lapsen kanssa vanhempien nurkkiin...

        Jännä juttu kun puhuit ristiäisistä. Se ja monet muutkin asiat on mulle tärkeitä. Haluaisin, että lapseni saa elämältä tietyt asiat. Mistä voisin tietää, miten häntä kohdeltaisiin toisessa perheessä?!

        Mulla on nyt jotenkin semmoinen tunne, että mun asiat on kaikesta huolimatta aika hyvin. Vaikka elämä ei sitten mennytkään niin kuin elokuvissa niin olen tajunnut vanhempieni ja sisarusten arvon. Kyllä lapsellakin voisi varmasti olla ihan hyvä tällaisessa joukossa. ;)

        Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä toisiin teini-ikäisiin vanhempiin ja keskustelella heidän kanssaan. Teinivanhempiahan on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksi kuuluisa on tietenkin Anni Sinnemäki, joka oli 16-vuotias lukiolainen Siirin syntyessä.

        Teiniperheillä on oma yhdistys, josta saattaisit löytää kohtalotovereita: http://www.teiniperheet.fi/

        On myös olemassa kirja nimeltä "Teiniäiti". Sen on kirjoittaneet Aija Salo ja Anne Kukkonen.

        Muista myös tutustua Ensikotien toimintaan. Se on yksi vaihtoehto siirtyä lapsen kanssa pois vanhempien nurkista paikkaan jossa on samassa tilanteessa olevia äitejä lapsineen. Vanhempien luonahan voi silti vierailla ja lomailla vaikka kuinka usein. Ensikodissa voit käydä vierailemassa jo raskausaikana, vaikka se ei tuntuisikaan sinulle sopivalta ratkaisulta. Siellä saatat päästä juttelemaan nuorten äitien kanssa mm. synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta. Lisäksi joissain ensikodeissa on päiväohjelmaa nuorille äideille lapsineen ja päiväohjelmaan saa osallistua muuallakin asuvat äidit.
        http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/1ensi.html

        Myös yksin- ja yhteishuoltajilla on oma yhdistys: http://www.yyl.fi/index.php?sivu=yhdistykset

        Muista myös, että adoption lisäksi sinulla on vaihtoehtona lapsen antaminen sijaisperheeseen. Sijaisvanhemmiksi voidaan valita myös vaikka sinun omat vanhemmat, lapsen isän vanhemmat tai jotkut muut teidän sukulaiset. Jos tämmöistä perhettä ei löydy, niin sosiaalityöntekijöillä on sijaisperhejonossa paljon perheitä, jotka mielellään ottaisivat vauvan ja kasvattaisivat hänet aikuiseksi asti. Jos lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen, niin saat tavata häntä säännöllisesti ja vaikuttaa lapsen elämään. Jos sinusta kuitenkin myöhemmin vuosienkin päästä tuntuu siltä, että perhe voisi adoptoida lapsen, niin adoptiopäätös on mahdollista tehdä silloinkin.
        http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/
        http://www.perhehoitoliitto.fi/

        Älä kiirehdi päätösten kanssa, päädyttepä mihin tahansa päätökseen. On todella hyvä, että keskustelette noin paljon keskenänne ja että saat paljon tukea vanhemmiltasi. Miettikää kaikki mahdolliset ratkaisut ja hankkikaa kaikki mahdollinen tieto asioista.


      • mikko n.
        mietittäväksi kirjoitti:

        Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä toisiin teini-ikäisiin vanhempiin ja keskustelella heidän kanssaan. Teinivanhempiahan on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksi kuuluisa on tietenkin Anni Sinnemäki, joka oli 16-vuotias lukiolainen Siirin syntyessä.

        Teiniperheillä on oma yhdistys, josta saattaisit löytää kohtalotovereita: http://www.teiniperheet.fi/

        On myös olemassa kirja nimeltä "Teiniäiti". Sen on kirjoittaneet Aija Salo ja Anne Kukkonen.

        Muista myös tutustua Ensikotien toimintaan. Se on yksi vaihtoehto siirtyä lapsen kanssa pois vanhempien nurkista paikkaan jossa on samassa tilanteessa olevia äitejä lapsineen. Vanhempien luonahan voi silti vierailla ja lomailla vaikka kuinka usein. Ensikodissa voit käydä vierailemassa jo raskausaikana, vaikka se ei tuntuisikaan sinulle sopivalta ratkaisulta. Siellä saatat päästä juttelemaan nuorten äitien kanssa mm. synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta. Lisäksi joissain ensikodeissa on päiväohjelmaa nuorille äideille lapsineen ja päiväohjelmaan saa osallistua muuallakin asuvat äidit.
        http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/1ensi.html

        Myös yksin- ja yhteishuoltajilla on oma yhdistys: http://www.yyl.fi/index.php?sivu=yhdistykset

        Muista myös, että adoption lisäksi sinulla on vaihtoehtona lapsen antaminen sijaisperheeseen. Sijaisvanhemmiksi voidaan valita myös vaikka sinun omat vanhemmat, lapsen isän vanhemmat tai jotkut muut teidän sukulaiset. Jos tämmöistä perhettä ei löydy, niin sosiaalityöntekijöillä on sijaisperhejonossa paljon perheitä, jotka mielellään ottaisivat vauvan ja kasvattaisivat hänet aikuiseksi asti. Jos lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen, niin saat tavata häntä säännöllisesti ja vaikuttaa lapsen elämään. Jos sinusta kuitenkin myöhemmin vuosienkin päästä tuntuu siltä, että perhe voisi adoptoida lapsen, niin adoptiopäätös on mahdollista tehdä silloinkin.
        http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/
        http://www.perhehoitoliitto.fi/

        Älä kiirehdi päätösten kanssa, päädyttepä mihin tahansa päätökseen. On todella hyvä, että keskustelette noin paljon keskenänne ja että saat paljon tukea vanhemmiltasi. Miettikää kaikki mahdolliset ratkaisut ja hankkikaa kaikki mahdollinen tieto asioista.

        Sen perusteella, mitä tähän mennessä on selvinnyt, alkaa minkään ensi- ja turvakotien tarve tässä tapauksessa hipoa nollaa. Jos jo nyt on tiedossa, että apua on runsaasti äidin puoleisten sukulaisten taholta ja isänkin puolelta asiaa alettaisiin selvitellä huomisesta alkaen niin edellytykset lapsen hoitamiselle ovat korkeat. Sen sijaan nuo nyt luetellut vaihtoehdot voivat olla erinomaisen hyviä (abortin välttämiseksi) sellaisessa tapauksessa, jos vaikeassa elämäntilanteessa raskaana oleva nainen ei saa muuten tarvittavaa apua.

        Itse antaisin vielä sellaisen vihjeen, että jos on hakenut lukioon tai ammattikouluun, paikka kannattaa ottaa normaalisti vastaan ja sopia hetimiten opiskelun keskeyttämisestä vuodeksi äitiysloman pitämisen takia kun laskettu aika lähestyy. Sen jälkeen opinnot on syytä joka tapauksessa hoitaa loppuun. Koulutuksetta jättäytyminen äitiyden vuoksi on nykysuomalaisessa yhteiskunnassa virhesiirto.


      • Kerrankin..
        mikko n. kirjoitti:

        Sen perusteella, mitä tähän mennessä on selvinnyt, alkaa minkään ensi- ja turvakotien tarve tässä tapauksessa hipoa nollaa. Jos jo nyt on tiedossa, että apua on runsaasti äidin puoleisten sukulaisten taholta ja isänkin puolelta asiaa alettaisiin selvitellä huomisesta alkaen niin edellytykset lapsen hoitamiselle ovat korkeat. Sen sijaan nuo nyt luetellut vaihtoehdot voivat olla erinomaisen hyviä (abortin välttämiseksi) sellaisessa tapauksessa, jos vaikeassa elämäntilanteessa raskaana oleva nainen ei saa muuten tarvittavaa apua.

        Itse antaisin vielä sellaisen vihjeen, että jos on hakenut lukioon tai ammattikouluun, paikka kannattaa ottaa normaalisti vastaan ja sopia hetimiten opiskelun keskeyttämisestä vuodeksi äitiysloman pitämisen takia kun laskettu aika lähestyy. Sen jälkeen opinnot on syytä joka tapauksessa hoitaa loppuun. Koulutuksetta jättäytyminen äitiyden vuoksi on nykysuomalaisessa yhteiskunnassa virhesiirto.

        "Koulutuksetta jättäytyminen äitiyden vuoksi on nykysuomalaisessa yhteiskunnassa virhesiirto."

        Koko elämän ajaksi jää helpoimmin työttömäksi kun tekee lapsen nuorena kouluttamattona.
        Tai jos kouluttautuu ja tekee heti sen jälkeen lapsen.

        Siitä oli vähän aikaa sitten lehdessä ja uutisissakin paljon juttua.
        On ihan hyvä jos tekee lapsen nuorena, mutta lapsi ei saisi olla syy jättää kouluttautumatta ja ilman työpaikkaa.

        Jos on kauan ilman töitä, niin pian niitä ei saakaan.
        Ja ikävä kyllä on todettu että joissakin tapauksissa vanhempien sosiaalinen asema periytyy.

        Joten kannattaa todella miettiä mitä elämällään tekee ja milloin.

        HUOM!
        Tämä ei ole tarkoitettu viestiketjun aloittajalle eikä muillekaan aborttiin yllyttämiseksi! Abortti on vihon viimeinen ratkaisu ja parasta olisi jos kenenkään ei ikinä tarvitsisi siihen turvautua vaan jos on raskaana, synnyttäisi lapsen ja miettisi mitä sitten tekee. Vaihtoehtoja on!

        Mutta ykkösasia on tietysti toimiva ehkäisy!


      • mikko n.
        ahdistunut odottaja kirjoitti:

        Entinen poikaystäväni kävi meillä eilen illalla, ja sovimme, että menemme kertomaan asiasta lauantaina hänen kotiinsa. Oma äitini lähtee mukaan. Minunkin vanhemmat on kristittyjä ja kodin arvot vaikuttivat varmasti siihen, että haluan synnyttää lapsen. Puhuin "uskonnollisuudesta" sen takia, koska joskus tuntuu siltä, että pojan kodissa arvostetaan ennen kaikkea sitä, että asiat näyttävät ulospäin moitteettomilta. (Toi on vaikea asia ymmärtää, mut yritin selittää..) Jos he alkavat moittia minua lapsen pitämisestä tai muusta epäsopivasta käytöksestä niin se tuntuu tyhmältä... Vauva on kuitenkin syytön siihen, että hän on saanut alkunsa!!! Ehkäisyn unohdus oli täysin aikuisten moka. :(

        Täytän 16 ennen lapsen syntymää ja olen miettinyt viime päivinä kovasti myös lapsen pitämistä. Vanhempani ovat luvanneet olla tukena myös siinä ratkaisussa, että lapsi jää meille kotiin asumaan. Vauva tuntuu ehkä hieman enemmän omalta nyt.

        Välitin kovasti pojasta, jolle saan lapsen ja toivoisin, että ainakin puhevälit palautuisivat kun solmut aukeavat... Haluaisin, että lapsi saisi elämässään tutustua isäänsä.

        alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        > Entinen poikaystäväni kävi meillä eilen
        > illalla, ja sovimme, että menemme kertomaan
        > asiasta lauantaina hänen kotiinsa. Oma äitini
        > lähtee mukaan.

        Nyt on sitten lauantai-ilta. Miten kävi? Osasivatko tulevat isänpuoleiset isovanhemmat suhtautua tilanteeseen rauhallisesti ja lupasivatko mitään apua lapsen hoidossa?


      • alkuperäiseltä
        mikko n. kirjoitti:

        alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        > Entinen poikaystäväni kävi meillä eilen
        > illalla, ja sovimme, että menemme kertomaan
        > asiasta lauantaina hänen kotiinsa. Oma äitini
        > lähtee mukaan.

        Nyt on sitten lauantai-ilta. Miten kävi? Osasivatko tulevat isänpuoleiset isovanhemmat suhtautua tilanteeseen rauhallisesti ja lupasivatko mitään apua lapsen hoidossa?

        Hei Mikko! Hauskaa että muistit mua tänä iltana. :) Kävimme entisen poikaystäväni vanhempien luona iltapäivällä, siis äitini ja minä. Mukana oli myös lapsen isä. Käynti oli oikeastaan positiivinen yllätys ja huomasin että lapsen isovanhemmat osasivat ottaa kaiken asiallisesti. Ihan niin kuin ennustit. Lapsenhoidosta emme keskustelleet muuta kuin siten, että isovanhemmat toivovat, että heidän poikansa ottaa vastuun teostaan. Heilläkin on lapsenlapsia jo ennestään.

        Se on nyt varmaa, että jään asumaan vanhempieni kotiin lapsen kanssa. Vauvaa ei siis anneta adoptioon. Juttelin opinto-ohjaajan kanssa, ja ajattelin olla ensi vuoden enimmäkseen lomalla lukiosta, ehkä pari kirjoitusten kannalta ei niin tärkeää kurssia voisi suorittaa...

        Vierailu ex-poikaystäväni kodissa avasi kuitenkin lapsen isän ja minun välit uudelleen. Yllätysraskaushan meitä vähän säikäytti ja välit menivät siinä lopullisesti poikki. :( Voimme nyt siis ainakin keskustella!

        Koen nyt vahvaa huolenpitoa ja läsnäoloa monelta taholta. Meidän perheeseen ei ole ennenkään annettu yhtään "turhaa" lasta (sisaruksia neljä ja onhan heilläkin jo muutamia lapsia) eli tälläkin raskaudella ja vauvalla on jokin tarkoitus. Joten nyt otetaan, mitä on annettu.


      • mikko n.
        alkuperäiseltä kirjoitti:

        Hei Mikko! Hauskaa että muistit mua tänä iltana. :) Kävimme entisen poikaystäväni vanhempien luona iltapäivällä, siis äitini ja minä. Mukana oli myös lapsen isä. Käynti oli oikeastaan positiivinen yllätys ja huomasin että lapsen isovanhemmat osasivat ottaa kaiken asiallisesti. Ihan niin kuin ennustit. Lapsenhoidosta emme keskustelleet muuta kuin siten, että isovanhemmat toivovat, että heidän poikansa ottaa vastuun teostaan. Heilläkin on lapsenlapsia jo ennestään.

        Se on nyt varmaa, että jään asumaan vanhempieni kotiin lapsen kanssa. Vauvaa ei siis anneta adoptioon. Juttelin opinto-ohjaajan kanssa, ja ajattelin olla ensi vuoden enimmäkseen lomalla lukiosta, ehkä pari kirjoitusten kannalta ei niin tärkeää kurssia voisi suorittaa...

        Vierailu ex-poikaystäväni kodissa avasi kuitenkin lapsen isän ja minun välit uudelleen. Yllätysraskaushan meitä vähän säikäytti ja välit menivät siinä lopullisesti poikki. :( Voimme nyt siis ainakin keskustella!

        Koen nyt vahvaa huolenpitoa ja läsnäoloa monelta taholta. Meidän perheeseen ei ole ennenkään annettu yhtään "turhaa" lasta (sisaruksia neljä ja onhan heilläkin jo muutamia lapsia) eli tälläkin raskaudella ja vauvalla on jokin tarkoitus. Joten nyt otetaan, mitä on annettu.

        Hienoa, että asiat ovat järjestyneet noin loistavasti! Poikaystäväsi oli ilmeisesti kertonut asian vanhemmilleen jo etukäteen.

        Olen kirjoittanut samasta aiheesta ohjeita samassa tai samankaltaisissa tilanteissa oleville henkilöille täällä monta kertaa ja usein olen saanut, ei apua varsinaisesti pyytäneiltä, vaan joiltakin radikaalin aborttimyönteisyyden omaavilta, kerrassaan syyttäviä vastauksia. On haukuttu liiasta uskonnollisuudesta tai ahdasmielisyydestä ilman mitään järkevää perustetta. On kuitenkin huomattava, että ne sillä hetkellä kiusalliselta tuntuvat selvitykset, mitkä voi kuka tahansa vaikeassa tilanteessa raskaaksi tullut tai tyttöystävänsä raskaaksi saattanut tehdä, eivät mene hukkaan, sikäli kun niillä vältetään ensisijaisesti abortin, toissijaisesti adoption ja muiden radikaalien lastensuojelutoimenpiteiden kauhistus.


      • tyttö hyvä
        mietittäväksi kirjoitti:

        Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä toisiin teini-ikäisiin vanhempiin ja keskustelella heidän kanssaan. Teinivanhempiahan on aina ollut ja tulee aina olemaan. Yksi kuuluisa on tietenkin Anni Sinnemäki, joka oli 16-vuotias lukiolainen Siirin syntyessä.

        Teiniperheillä on oma yhdistys, josta saattaisit löytää kohtalotovereita: http://www.teiniperheet.fi/

        On myös olemassa kirja nimeltä "Teiniäiti". Sen on kirjoittaneet Aija Salo ja Anne Kukkonen.

        Muista myös tutustua Ensikotien toimintaan. Se on yksi vaihtoehto siirtyä lapsen kanssa pois vanhempien nurkista paikkaan jossa on samassa tilanteessa olevia äitejä lapsineen. Vanhempien luonahan voi silti vierailla ja lomailla vaikka kuinka usein. Ensikodissa voit käydä vierailemassa jo raskausaikana, vaikka se ei tuntuisikaan sinulle sopivalta ratkaisulta. Siellä saatat päästä juttelemaan nuorten äitien kanssa mm. synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta. Lisäksi joissain ensikodeissa on päiväohjelmaa nuorille äideille lapsineen ja päiväohjelmaan saa osallistua muuallakin asuvat äidit.
        http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/1ensi.html

        Myös yksin- ja yhteishuoltajilla on oma yhdistys: http://www.yyl.fi/index.php?sivu=yhdistykset

        Muista myös, että adoption lisäksi sinulla on vaihtoehtona lapsen antaminen sijaisperheeseen. Sijaisvanhemmiksi voidaan valita myös vaikka sinun omat vanhemmat, lapsen isän vanhemmat tai jotkut muut teidän sukulaiset. Jos tämmöistä perhettä ei löydy, niin sosiaalityöntekijöillä on sijaisperhejonossa paljon perheitä, jotka mielellään ottaisivat vauvan ja kasvattaisivat hänet aikuiseksi asti. Jos lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen, niin saat tavata häntä säännöllisesti ja vaikuttaa lapsen elämään. Jos sinusta kuitenkin myöhemmin vuosienkin päästä tuntuu siltä, että perhe voisi adoptoida lapsen, niin adoptiopäätös on mahdollista tehdä silloinkin.
        http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/
        http://www.perhehoitoliitto.fi/

        Älä kiirehdi päätösten kanssa, päädyttepä mihin tahansa päätökseen. On todella hyvä, että keskustelette noin paljon keskenänne ja että saat paljon tukea vanhemmiltasi. Miettikää kaikki mahdolliset ratkaisut ja hankkikaa kaikki mahdollinen tieto asioista.

        Suunnitelmasi kuullostavat hyviltä, mutta älä missään tilanteessa mieti vierasta sijaisperhettä?
        Minä aikoinani mietin ja annoin lapseni mennä.
        Nyt hän on aikuinen ja meidän molempien elämä on täysin pilalla!!!!

        Hyvää sijaisperhettä ei ole ja lisäksi se on yhteiskunnan tekemää bisnestä sinun lapsellasi??


      • ettetkö
        mikko n. kirjoitti:

        Hienoa, että asiat ovat järjestyneet noin loistavasti! Poikaystäväsi oli ilmeisesti kertonut asian vanhemmilleen jo etukäteen.

        Olen kirjoittanut samasta aiheesta ohjeita samassa tai samankaltaisissa tilanteissa oleville henkilöille täällä monta kertaa ja usein olen saanut, ei apua varsinaisesti pyytäneiltä, vaan joiltakin radikaalin aborttimyönteisyyden omaavilta, kerrassaan syyttäviä vastauksia. On haukuttu liiasta uskonnollisuudesta tai ahdasmielisyydestä ilman mitään järkevää perustetta. On kuitenkin huomattava, että ne sillä hetkellä kiusalliselta tuntuvat selvitykset, mitkä voi kuka tahansa vaikeassa tilanteessa raskaaksi tullut tai tyttöystävänsä raskaaksi saattanut tehdä, eivät mene hukkaan, sikäli kun niillä vältetään ensisijaisesti abortin, toissijaisesti adoption ja muiden radikaalien lastensuojelutoimenpiteiden kauhistus.

        tekisi hyvää työtä, mutta useissa tapauksissa tarjoat aika epärealistisesti vain kertomista ja tukiverkoston rakentamista ratkaisuksi epätoivottuun raskauteen teineillä. Tämä tyttö oli siinä mielessä eri asia, että hän halusi jo ensimmäisen viestinsä perusteella kantaa ja synnyttää lapsen. Riippumatta siitä pitäisikö sen itse vai adoptoisiko.

        Kaikki eivät vain koe raskauden jatkamista missään tapauksessa vaihtoehdokseen. Ja jos ei lasta halua, eikä aborttia pidä moraalisesti vääränä, niin minusta raskauden keskeyttäminen saattaa olla paras ratkaisu, jotta tyttö pääsee jatkamaan omaa kehitystään. Raskauden keskeyttäminenkin kasvattaa jo nuorta ihan riittävästi ja mielestäni raskauden jatkaminen määräisi liian paljon nuoren omaa kasvua. Onnellisiakin teiniäitejä on toki, mutta silloin tahto raskauden jatkamiseen täytyy tulla omasta sisimmästä.


    • Lapseton.

      Haluat antaa hänelle suurimman asian mitä voi toiselle antaa: elämän.

      (Eikä sinun tarvitse myöhemmin surea että et antanut lapsellesi mahdollisuutta elämään.)

      Ota yhteyttä adoptiosta kuntasi Pelastakaa Lpaset ry:n tai jos sellaista ei ole, niin soita kuntasi sosiaalitoimistoon.
      Pääset adoptioneuvontaan, jossa saat tietää miten sinun pitää toimia adoption suhteen.
      Ja tietysti sinä itse saat päättää haluatko vai etkö halua pitää yhteyttä lapseen adoptoinnin jälkeen.
      Jos haluat niin voit myös puhua neuvonnassa siitä millaisille vanhemmille haluat lapsesi antaa, jos et halua vaikuttaa siihen niin työntekijät valitsevat lapsellesi sopivimman perheen adoptiolasta odottavien joukosta.

      Voimia sinulle odotukseen!

      • vain

        "Haluat antaa hänelle suurimman asian mitä voi toiselle antaa: elämän."

        Kaikella kunnioituksella. Et voi samassa yhteydessä puhua hänestä, jos häntä ei vielä ole olemassa. Hänhän ei voi olla olemassa, jos samassa yhteydessä kiittelet elämän antamisesta hänelle. Hän voi olla hän VASTA sen jälkeen, kun hänellä on elämä.

        Lystikkäitä nämä abortinvastustajien tunteisiin vetoavat epäloogiset ristiriitaisuudet...


      • kuten ennenkin
        vain kirjoitti:

        "Haluat antaa hänelle suurimman asian mitä voi toiselle antaa: elämän."

        Kaikella kunnioituksella. Et voi samassa yhteydessä puhua hänestä, jos häntä ei vielä ole olemassa. Hänhän ei voi olla olemassa, jos samassa yhteydessä kiittelet elämän antamisesta hänelle. Hän voi olla hän VASTA sen jälkeen, kun hänellä on elämä.

        Lystikkäitä nämä abortinvastustajien tunteisiin vetoavat epäloogiset ristiriitaisuudet...

        Abortin kannattajien argumentointi perustuu sille väitteelle, ettei lasta ole olemassa. Siksi lasta äitinsä kohdussa kutsutaan tällä palstalla alkioksi, sammakoksi, rotaksi, suolenpätkäksi jne. Olisi kestämätöntä, jos joutuisimme toteamaan, että surmaamme omia lapsiamme.

        "Et voi samassa yhteydessä puhua hänestä, jos häntä ei vielä ole olemassa."

        Tämä on abortin kannattajien perusväite. Se on virheellinen koska lapsi on hedelmöittymistä alkaen ainutlaatuinen ja persoonallinen olento.

        "Hänhän ei voi olla olemassa, jos samassa yhteydessä kiittelet elämän antamisesta hänelle."

        Tämä on käsittämätön ja epälooginen väite. Jos lapselle annetaan elämä siten, että hänen kehityksensä kohdussa saa jatkua, niin tämän salliminenko tekisi lapsen olemattomaksi?

        "Hän voi olla hän VASTA sen jälkeen, kun hänellä on elämä."

        Lapsella on oma persoonallinen elämänsä kun sukusolut yhtyvät. Ei kukaan täysijärkinen voi väittää kehittyvää lasta muuksi kuin eläväksi, ellei lapsi syystä tai toisesta kuole.

        "Lystikkäitä nämä abortinvastustajien tunteisiin vetoavat epäloogiset ristiriitaisuudet..."

        Surkeita ja itsepetollisia ovat nämä abortin puolustelijoiden loogisesti virheelliset ja alkeellisen totuuden vastaiset horinat.


      • 1977
        kuten ennenkin kirjoitti:

        Abortin kannattajien argumentointi perustuu sille väitteelle, ettei lasta ole olemassa. Siksi lasta äitinsä kohdussa kutsutaan tällä palstalla alkioksi, sammakoksi, rotaksi, suolenpätkäksi jne. Olisi kestämätöntä, jos joutuisimme toteamaan, että surmaamme omia lapsiamme.

        "Et voi samassa yhteydessä puhua hänestä, jos häntä ei vielä ole olemassa."

        Tämä on abortin kannattajien perusväite. Se on virheellinen koska lapsi on hedelmöittymistä alkaen ainutlaatuinen ja persoonallinen olento.

        "Hänhän ei voi olla olemassa, jos samassa yhteydessä kiittelet elämän antamisesta hänelle."

        Tämä on käsittämätön ja epälooginen väite. Jos lapselle annetaan elämä siten, että hänen kehityksensä kohdussa saa jatkua, niin tämän salliminenko tekisi lapsen olemattomaksi?

        "Hän voi olla hän VASTA sen jälkeen, kun hänellä on elämä."

        Lapsella on oma persoonallinen elämänsä kun sukusolut yhtyvät. Ei kukaan täysijärkinen voi väittää kehittyvää lasta muuksi kuin eläväksi, ellei lapsi syystä tai toisesta kuole.

        "Lystikkäitä nämä abortinvastustajien tunteisiin vetoavat epäloogiset ristiriitaisuudet..."

        Surkeita ja itsepetollisia ovat nämä abortin puolustelijoiden loogisesti virheelliset ja alkeellisen totuuden vastaiset horinat.

        Nyt saivarrellaan ja kunnolla. Sinulla on täydellinen valhe tuolla tekstissä; ..."se on virheellinen koska lapsi on hedelmöitymisestä alkean ainutlaatuinen ja persoonallinen olento."

        Ihmisen persoonan syntyminen tapahtuu puolen vuoden - kymmenen kuukauden iässä (syntymän jälkeen) tutkimuksista riippuen. Turha alkaa väittämään muuta, sillä mitä vain psykologian kirjaa tutkimalla, saat tästä täydellisen varmuuden tutkitun tieteen saralta. Ainutlaatuinen ihminen on joo, siitä ei ole kyse. Persoona ihminen ei ole, kun tarkoitetaan persoonalla persoonaa, eikä englannin kielistä termiä person.

        Lainaan taas, oli niin loistava tuo sinun loppu kommenttisi; Surkeita ja itsepetollisia ovat nämä abortin vastustelijoiden (


      • 1977
        1977 kirjoitti:

        Nyt saivarrellaan ja kunnolla. Sinulla on täydellinen valhe tuolla tekstissä; ..."se on virheellinen koska lapsi on hedelmöitymisestä alkean ainutlaatuinen ja persoonallinen olento."

        Ihmisen persoonan syntyminen tapahtuu puolen vuoden - kymmenen kuukauden iässä (syntymän jälkeen) tutkimuksista riippuen. Turha alkaa väittämään muuta, sillä mitä vain psykologian kirjaa tutkimalla, saat tästä täydellisen varmuuden tutkitun tieteen saralta. Ainutlaatuinen ihminen on joo, siitä ei ole kyse. Persoona ihminen ei ole, kun tarkoitetaan persoonalla persoonaa, eikä englannin kielistä termiä person.

        Lainaan taas, oli niin loistava tuo sinun loppu kommenttisi; Surkeita ja itsepetollisia ovat nämä abortin vastustelijoiden (

        Tuo virhe kirjoituksessasi on niin räikeä lähinnä siis siksi, että persoona on voimakas ilmaisu ihmisestä. Joku on persoona... Alkio ei ole persoona, se inhimillistää nyt aivan liikaa jotain, joka todellisuudessa on vain solukeräytymä, se ei tunne se ei ajattele, se ei tee mitään mikä olisi lähelläkään persoonallisuutta tai muutakaan psykologisiin taitoihin viittaavaa. Persoona termi on psykologiaa, alkion kohdalla ei tapahdu mitään muuta elämää kuin fyysistä muutosta.


      • ahdistunut odottaja
        1977 kirjoitti:

        Tuo virhe kirjoituksessasi on niin räikeä lähinnä siis siksi, että persoona on voimakas ilmaisu ihmisestä. Joku on persoona... Alkio ei ole persoona, se inhimillistää nyt aivan liikaa jotain, joka todellisuudessa on vain solukeräytymä, se ei tunne se ei ajattele, se ei tee mitään mikä olisi lähelläkään persoonallisuutta tai muutakaan psykologisiin taitoihin viittaavaa. Persoona termi on psykologiaa, alkion kohdalla ei tapahdu mitään muuta elämää kuin fyysistä muutosta.

        Onhan se totta, että lapsi on persoona vasta kehityttyään sellaiseksi. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä se lapsi vain persoonalta tuntuu, kun hän potkiskelee, ja esimerkiksi alkaa ikään kuin "elää" vaikkapa syönnin jälkeen. Siis tiedän kyllä ettei hän ole persoona, mutta minusta "äitinä" se tuntuu juuri siltä. Kai mä tuota lasta tietyllä tavalla rakastan, vaikka hän onkin toisaalta niin pelottava asia...


      • saivarrella
        1977 kirjoitti:

        Nyt saivarrellaan ja kunnolla. Sinulla on täydellinen valhe tuolla tekstissä; ..."se on virheellinen koska lapsi on hedelmöitymisestä alkean ainutlaatuinen ja persoonallinen olento."

        Ihmisen persoonan syntyminen tapahtuu puolen vuoden - kymmenen kuukauden iässä (syntymän jälkeen) tutkimuksista riippuen. Turha alkaa väittämään muuta, sillä mitä vain psykologian kirjaa tutkimalla, saat tästä täydellisen varmuuden tutkitun tieteen saralta. Ainutlaatuinen ihminen on joo, siitä ei ole kyse. Persoona ihminen ei ole, kun tarkoitetaan persoonalla persoonaa, eikä englannin kielistä termiä person.

        Lainaan taas, oli niin loistava tuo sinun loppu kommenttisi; Surkeita ja itsepetollisia ovat nämä abortin vastustelijoiden (

        jos ei ole varma asiastaan.

        Katso sanakirjasta, mitä persoonallinen tarkoittaa; Henkilöllinen, yksilöllinen.

        Lapsi on hedelmöitymisen hetkestä persoonallinen ihmisolento. Hän on yksilöllinen, sillä ei ole eikä tule ketään muuta hänen kaltaistaan. Tämän määräävät jo perintötekijät.

        Lapsi on hedelmöitymisen hetkestä persoonallinen ihmislolento. Hän on äitinsä x ja isänsä y lapsi ja hänen henkilöllisyytensä määräytyy tästä yksinkertaisesta tosiasiasta. Siihen liittyy persoonallinen eli yksilöllinen kehitys, joka jatkuu hänen kuolemaansa saakka.

        Sinun kannattaisi tutkikia psykologian kirjoja siten, että ymmärtäisit mitä niissä tarkoitetaan (jos mitään osataan tarkoittaa). Lukemiseen ja opiskeluun kuuluu myös kritiikki ja analyyttisuus.

        Tuolla alempana odottava äiti kertoi tuntemuksiaan lapsen potkisessa vatsassa. Onhan mieletöntä väittää, että hänen lapsensa olisi persoonallinen olento vasta kun - väärin ymmärretty - psykologian oppikirja sen vahvistaa.

        Mietin, mahdatko oppia mitään tästä keskustelusta? Varmaan heristelet jälleen hetken kuluttua jotakin koulukirjaa? Tämä ei tietysti sinällään ole vaarallista. Ongelmana on se, että tarjoilet mielipiteitä vakavissa asioissa päätöksiään harkitseville nuorille.


      • viimeinkin mitta täynnä
        saivarrella kirjoitti:

        jos ei ole varma asiastaan.

        Katso sanakirjasta, mitä persoonallinen tarkoittaa; Henkilöllinen, yksilöllinen.

        Lapsi on hedelmöitymisen hetkestä persoonallinen ihmisolento. Hän on yksilöllinen, sillä ei ole eikä tule ketään muuta hänen kaltaistaan. Tämän määräävät jo perintötekijät.

        Lapsi on hedelmöitymisen hetkestä persoonallinen ihmislolento. Hän on äitinsä x ja isänsä y lapsi ja hänen henkilöllisyytensä määräytyy tästä yksinkertaisesta tosiasiasta. Siihen liittyy persoonallinen eli yksilöllinen kehitys, joka jatkuu hänen kuolemaansa saakka.

        Sinun kannattaisi tutkikia psykologian kirjoja siten, että ymmärtäisit mitä niissä tarkoitetaan (jos mitään osataan tarkoittaa). Lukemiseen ja opiskeluun kuuluu myös kritiikki ja analyyttisuus.

        Tuolla alempana odottava äiti kertoi tuntemuksiaan lapsen potkisessa vatsassa. Onhan mieletöntä väittää, että hänen lapsensa olisi persoonallinen olento vasta kun - väärin ymmärretty - psykologian oppikirja sen vahvistaa.

        Mietin, mahdatko oppia mitään tästä keskustelusta? Varmaan heristelet jälleen hetken kuluttua jotakin koulukirjaa? Tämä ei tietysti sinällään ole vaarallista. Ongelmana on se, että tarjoilet mielipiteitä vakavissa asioissa päätöksiään harkitseville nuorille.

        1977 on selvästi kolmenkympin kriisiään elävä opistososionomi (tms. käytännön työssä oppineensa luullut sekundapsykologi), joka on aikojen saatossa alkanut pohtia omaa menneisyyttään. Sitten haetaan oikeutusta omantunnon taakoille itse valituista teorioista, jotka sattuvat tukemaan omaa maailmankuvaa.

        Yliopistossa pitkään opiskelleena olen oppinut sen verran, ettei tiedekään kaikkivoipaisuudessaan edusta lopullista totuutta. Mielestäni oleellisinta on rehellisyys itseä ja omia tunteita kohtaan. Sen oheistuote lienee omatunto. Kaipa se seiskaseiskallakin pitää jonkunlaista mölyä, kun näillä palstoilla on perusteltava tekoaan.

        Kuulehan 1977. Mieti rehellisesti, minkä vuoksi haluat esiintyä Abortti-palstalla kaikkivoipana isosiskona. Mikä on pohjimmainen motiivisi? Jos haluat oikeasti tukea ihmisiä, tee se objektiivisesta näkökulmasta. Älä kuitenkaan yritä pönkittää itseäsi viestimällä rivien välistä, että sinunkin aborttisi on onnistunut juttu, koska minunkin oli. Tiedät aivan varmasti, mitä tarkoitan.


      • 1977
        saivarrella kirjoitti:

        jos ei ole varma asiastaan.

        Katso sanakirjasta, mitä persoonallinen tarkoittaa; Henkilöllinen, yksilöllinen.

        Lapsi on hedelmöitymisen hetkestä persoonallinen ihmisolento. Hän on yksilöllinen, sillä ei ole eikä tule ketään muuta hänen kaltaistaan. Tämän määräävät jo perintötekijät.

        Lapsi on hedelmöitymisen hetkestä persoonallinen ihmislolento. Hän on äitinsä x ja isänsä y lapsi ja hänen henkilöllisyytensä määräytyy tästä yksinkertaisesta tosiasiasta. Siihen liittyy persoonallinen eli yksilöllinen kehitys, joka jatkuu hänen kuolemaansa saakka.

        Sinun kannattaisi tutkikia psykologian kirjoja siten, että ymmärtäisit mitä niissä tarkoitetaan (jos mitään osataan tarkoittaa). Lukemiseen ja opiskeluun kuuluu myös kritiikki ja analyyttisuus.

        Tuolla alempana odottava äiti kertoi tuntemuksiaan lapsen potkisessa vatsassa. Onhan mieletöntä väittää, että hänen lapsensa olisi persoonallinen olento vasta kun - väärin ymmärretty - psykologian oppikirja sen vahvistaa.

        Mietin, mahdatko oppia mitään tästä keskustelusta? Varmaan heristelet jälleen hetken kuluttua jotakin koulukirjaa? Tämä ei tietysti sinällään ole vaarallista. Ongelmana on se, että tarjoilet mielipiteitä vakavissa asioissa päätöksiään harkitseville nuorille.

        Englannin kielessä persoona tarkoittaa henkilöä, yksilöä. Mutta kun puhutaan persoonasta Suomessa tarkoitetaan henkilön psykologisia ominaisuuksia, kuten sanoit yksilöllisyyttä jne. Niitä ei tasan ole kenelläkään, ennen kuin tajutaa itse olevansa yksilö/ the person. Asiasta on varmasti turha keskustella kenenkään kanssa jolla ei ole ihmisen psyykkisyydestä mitään käsitystä, mutta jos sinua kiinnostaa asia,kun siitä kerran haluat väittääkin, niin otapa ja opiskele aihetta hiukan.

        Jotain pientä oppia; ihminen ei ole henkisiltä ominaisuuksiltaan yksilöllinen luonnollisestikaan hedelmöityksestään saakka, sillä kasvu ympäristö on ennenkaikkea se joka vaikuttaa persoonamme syntyyn. Ihmiselle ei ole määrätty esim. Suomalaista identiteettiä (osa persoonallisuuttamme) hedelmöityshetkellään, sillä lapsihan voisi olla minkä maalainen tahansa, kunnes hänet kasvatetaan jonkin maan kulttuuriin ja kieleen. On olemassa ominaisuuksia, jotka syntyvät jo hedelmöityksessä, mutta ne ovat fyysisiä ominaisuuksia, jotka eivät voi olla vaikuttamatta persoonallisuuden myöhempään kehitykseen, esim, vammaisuus ja ihonväri.

        Logiikkasi mukaan jos lapsen isä on korealainen ja äiti nepalilainen ja lapsi syntyy musta tukkaisena. Tämä lapsi sitten adoptaoidaan Suomeen... Lapsi automaattisesti osaa vain koreaa ja nepalia syntyessään, ei ymmärrä äitiään kun jostan maamma höpsötyksistä puhuu, ensimmäiset sanat ovat jotain vanhemmille vierasta kieltä. Lapsi on luonnostaan kiinnostunut jakkihäristä ja perustaa heti peruskoulun jälkeen sellaisen farmin, vaikka vanhemmat ovat yrittäneet lapsestaan kasvattaa koulutusta arvostavaa. Lapsi ei koskaan opi syömään perunoita, vaan on aina enemmän ollut riisin ystävä...

        Ongelma on se, että itse tarjoat virheellistä tietoa, yrittäessäsi tehdä jonkin sortin käännytys työtä. inhimillistätä jotain millä ei ole sellaista inhimillistä arvoa kuin väität. On täysin turhaa yrittää nostaa alkiota persoonalliseksi yksilöksi, sillä se on silkka valhe.

        Pointti on se; että tiedäthän nyt varmasti mitä Persoonallisuus tarkoittaa? Se ei ole yksilöllisyyttä, ei se ole edes ainutlaatuisuutta, vaan se on henkiset ominaisuutemme, se mitä me ollaan, mistä me pidetään, mitä me haluamme, mitkä on tavoitteemme. persoona on jokaisella yksilöllinen ja ainutlaatuinen, siitä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että silloin kun elämässämme tapahtuu vain fyysistä prosessia (solu jakautuu toiseksi) ei vielä tapahdu aivotoimintaa, joka mahdollistaa persoonallisuuden synnyn.

        (Kuten varmasti kertomastasi asiasta tietävänä huomaat, on puhe eri persoonallisuudesta kuin, että vaikka opettaja kirjoittaa aineen loppuun; "hyvä persoonallinen teksti". Silloin tarkoitetaan luonnollisestikin tuota minkä sanakirja suomennuksen laitoit. Mutta etkös sinä puhunut kuitenkin siitä, että lapsi on persoonallinen/persoona hedelmöityksestään saakka? Sillä ei ole mitään tekemistä tuon sanakirja suomennoksesi kanssa ja ihmettelen miksi "persoonallinen" sanasta vielä tuonkin muodon tähän otit?)


      • 1977
        viimeinkin mitta täynnä kirjoitti:

        1977 on selvästi kolmenkympin kriisiään elävä opistososionomi (tms. käytännön työssä oppineensa luullut sekundapsykologi), joka on aikojen saatossa alkanut pohtia omaa menneisyyttään. Sitten haetaan oikeutusta omantunnon taakoille itse valituista teorioista, jotka sattuvat tukemaan omaa maailmankuvaa.

        Yliopistossa pitkään opiskelleena olen oppinut sen verran, ettei tiedekään kaikkivoipaisuudessaan edusta lopullista totuutta. Mielestäni oleellisinta on rehellisyys itseä ja omia tunteita kohtaan. Sen oheistuote lienee omatunto. Kaipa se seiskaseiskallakin pitää jonkunlaista mölyä, kun näillä palstoilla on perusteltava tekoaan.

        Kuulehan 1977. Mieti rehellisesti, minkä vuoksi haluat esiintyä Abortti-palstalla kaikkivoipana isosiskona. Mikä on pohjimmainen motiivisi? Jos haluat oikeasti tukea ihmisiä, tee se objektiivisesta näkökulmasta. Älä kuitenkaan yritä pönkittää itseäsi viestimällä rivien välistä, että sinunkin aborttisi on onnistunut juttu, koska minunkin oli. Tiedät aivan varmasti, mitä tarkoitan.

        Kuluttaa luppo aikaa ja oikaista noita räikeimpiä mokia mitkä jotkut kirjoituksissaan ilmaisevat...

        Hieno homma, että sinun aborttisi oli onnistunut juttu! Mutta mitä se liittyi minun aborttiini? Jos minun aborttini oli onnistunut, ei se anna minulle oikeutta jaella jotain minusta tuntuu tietoa, pohjimmaisena totuutena, kuten esimerkiksi tuo edellinen kirjoittaja tekee, koska hänen aborttinsa ei ilmeisetikään ollut niin onnistunut juttu..? Lähinnä kuitenkin tarkoitukseni on ollut, että keskustelu pysyy asialinjalla, puhutaan asioista niinkuin ne oikeasti ovat. Jotain kehittävääkin voisi yrittää näiltä palstoilta löytää, sillä ketä kiinnostaa toisten mielipiteet, niitä ei voi aikuiselta ihmiseltä mennä muuttamaan. Mutta välillä keskusteluissa välähtää jotain asiaakin, niitä voisi nostaa enemmänkin esille; onko jotain jota oikeasti voitaisiin tehdä asioiden hyväksi. Ja jos aiotaan jotain oikeasti tehdä, eikä vain moralisoida toisten ratkaisuja tai tekoja, niin silloin täytyy pysyä kuitenkin totuudessa, minkään "paskan" viljely ei edistä asioita yhtään. Oikeutusta omalle olemiselleen palsatalla voi hakea sillä tosiasialla myös, että olen tehnyt abortin, minä suhtaudun siihen järkevästi. Se ei herättänyt mitään suuria tunteita, mutta asiasta on silti kiva keskustella, sillä minä sentään tiedän mistä puhun kun aihe on abortti, tiedän sen kokemuksella, en vain siitä, että minusta tuntuu siltä...

        Vaikka mielestäsi tiede ei perustukaan totuuteen, eli sinun tunteisiisi ja kokemuksiisi, oletko ajatellut, että se on tiedettä juuri siksi? Se perustuu todellisuuteen, olkoon ihmisten maailmankäsitys mikä tahansa, tieteelliset tosiasiat ovat kaikkiin meihin pitäviä silti, ne eivät riipu persoonallisuudestamme.

        Minkälaista subjektiivisuutta mielestäsi edustaa se, että puolustellaan asiaa, joka on tieteemme tiedossa ollut jo usean vuosisadan ajan? Subjektiivisuudeksi voisi puhua enemmänkin sitä, että sinun mielestäsi totuus perustuu enemmänkin sinun käsitykseesi rehellisyydestä itseesi ja tunteisiisi... Mutta tietenkin jos sinä olet se tiede, niin kait olet itsestäsi kirjan kirjoittanut, jotta me muutkin voimme sinua opiskella ja saamme tietää totuuden? Sillä monissa asioissahan on olemassa totuus, meidän on vaikea sitä arvailla, jos et tuloksia itsestäsi julkaise, se tiede ei palvele ketään jos se ei ole kaikkien saatavilla...


      • 1977
        ahdistunut odottaja kirjoitti:

        Onhan se totta, että lapsi on persoona vasta kehityttyään sellaiseksi. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä se lapsi vain persoonalta tuntuu, kun hän potkiskelee, ja esimerkiksi alkaa ikään kuin "elää" vaikkapa syönnin jälkeen. Siis tiedän kyllä ettei hän ole persoona, mutta minusta "äitinä" se tuntuu juuri siltä. Kai mä tuota lasta tietyllä tavalla rakastan, vaikka hän onkin toisaalta niin pelottava asia...

        Äitinä luonnollisestikin tuntuu siltä. Äidithän joka tapauksessa rakastuu lapseensa varmaan lähes poikkeuksetta jo ennen syntymää. Tuohonkin muuten on tieteellistä selitystä; eli äidit/emot, eivät välttämättä olisi mitenkään ystävällisiä jälkeläisilleen synnytyksen jälkeen (kovista kivuista johtuen), elleivät olisi jo rakastuneita heihin tai omaisi muuten vahvoja tunteita heitä kohtaan. Rakastuminenhan on hormonitoimintaa, mielihyvä reseptorit on kovalla kulutuksella silloin. Rakastuneen mieli näkee kohteessaan kaikkea sellaistakin jota siinä ei ole, mutta erotuksena yleensä epäonnistuneisiin parisuhteisiin(jolloin nähdään toisessa jotain sellaisia piirteitä joita hänessä ei ole, petytään ja erotaan), lapsensa persoonallisuuteen voi vaikuttaa sitten tulevaisuudessa, hänestä voi yrittää kasvattaa mielensä mukaista, tietenkin vain joissain rajoissa.


      • viimeinkin mitta täynnä
        1977 kirjoitti:

        Kuluttaa luppo aikaa ja oikaista noita räikeimpiä mokia mitkä jotkut kirjoituksissaan ilmaisevat...

        Hieno homma, että sinun aborttisi oli onnistunut juttu! Mutta mitä se liittyi minun aborttiini? Jos minun aborttini oli onnistunut, ei se anna minulle oikeutta jaella jotain minusta tuntuu tietoa, pohjimmaisena totuutena, kuten esimerkiksi tuo edellinen kirjoittaja tekee, koska hänen aborttinsa ei ilmeisetikään ollut niin onnistunut juttu..? Lähinnä kuitenkin tarkoitukseni on ollut, että keskustelu pysyy asialinjalla, puhutaan asioista niinkuin ne oikeasti ovat. Jotain kehittävääkin voisi yrittää näiltä palstoilta löytää, sillä ketä kiinnostaa toisten mielipiteet, niitä ei voi aikuiselta ihmiseltä mennä muuttamaan. Mutta välillä keskusteluissa välähtää jotain asiaakin, niitä voisi nostaa enemmänkin esille; onko jotain jota oikeasti voitaisiin tehdä asioiden hyväksi. Ja jos aiotaan jotain oikeasti tehdä, eikä vain moralisoida toisten ratkaisuja tai tekoja, niin silloin täytyy pysyä kuitenkin totuudessa, minkään "paskan" viljely ei edistä asioita yhtään. Oikeutusta omalle olemiselleen palsatalla voi hakea sillä tosiasialla myös, että olen tehnyt abortin, minä suhtaudun siihen järkevästi. Se ei herättänyt mitään suuria tunteita, mutta asiasta on silti kiva keskustella, sillä minä sentään tiedän mistä puhun kun aihe on abortti, tiedän sen kokemuksella, en vain siitä, että minusta tuntuu siltä...

        Vaikka mielestäsi tiede ei perustukaan totuuteen, eli sinun tunteisiisi ja kokemuksiisi, oletko ajatellut, että se on tiedettä juuri siksi? Se perustuu todellisuuteen, olkoon ihmisten maailmankäsitys mikä tahansa, tieteelliset tosiasiat ovat kaikkiin meihin pitäviä silti, ne eivät riipu persoonallisuudestamme.

        Minkälaista subjektiivisuutta mielestäsi edustaa se, että puolustellaan asiaa, joka on tieteemme tiedossa ollut jo usean vuosisadan ajan? Subjektiivisuudeksi voisi puhua enemmänkin sitä, että sinun mielestäsi totuus perustuu enemmänkin sinun käsitykseesi rehellisyydestä itseesi ja tunteisiisi... Mutta tietenkin jos sinä olet se tiede, niin kait olet itsestäsi kirjan kirjoittanut, jotta me muutkin voimme sinua opiskella ja saamme tietää totuuden? Sillä monissa asioissahan on olemassa totuus, meidän on vaikea sitä arvailla, jos et tuloksia itsestäsi julkaise, se tiede ei palvele ketään jos se ei ole kaikkien saatavilla...

        Ennen kuin puhut tieteestä, niin opettele käyttämään suomen kieltä ymmärrettävästi. Ennen kaikkea sinun on syytä kehittää omaa luetun ymmärtämisen taitoasi. Kohdistin sinuun kehotuksen olla kannustamatta muita aborttiin vain sen vuoksi, että oma aborttisi oli onnistunut. Minulle ei ole koskaan tehty aborttia.

        Olet ehdottoman väärässä siinä, että tiede edustaa todellisuutta. Psykologia ja kasvatustiede ovat soveltavia tieteitä. En tiedä sinun koulutuksestasi, mutta puheesi haiskahtavat hyvin paljon nk. ammattikorkeakoulutieteeltä: opin tämän töissä ja se on totta. Akateemisen tiedon luonne on kuitenkin moninainen - ei absoluuttinen. Esimerkiksi persoona -käsitteelle löytyy monta määritelmää, jonka tulet huomaamaan, kun luet soveltavia tieteitä vaikkapa jo aineopintojen verran.

        Tällä palstalla aborttia käsitellään sellaisesta näkökulmasta, joka on tieteen yläpuolella. Jos joku tilittää henkilökohtaista tuskaansa: sinä et voi tällä foorumilla pelkistää tunteita "tieteeksi" (käytin sitaatteja, koska mielestäni sinun tekstisi ei edusta tieteellisyyttä) ja täten puolustaa sen varjolla aborttia.

        Kerro nyt lopuksi, mikä on totuus abortista. Muistathan käsitellä asian fyysisen puolen muutkin seikat. Ja huomioi selonteossasi eri muuttujat. Odotan innolla totuuttasi. Laita oheen myös lähteet, mihin tietosi perustuvat.


      • 1977
        viimeinkin mitta täynnä kirjoitti:

        Ennen kuin puhut tieteestä, niin opettele käyttämään suomen kieltä ymmärrettävästi. Ennen kaikkea sinun on syytä kehittää omaa luetun ymmärtämisen taitoasi. Kohdistin sinuun kehotuksen olla kannustamatta muita aborttiin vain sen vuoksi, että oma aborttisi oli onnistunut. Minulle ei ole koskaan tehty aborttia.

        Olet ehdottoman väärässä siinä, että tiede edustaa todellisuutta. Psykologia ja kasvatustiede ovat soveltavia tieteitä. En tiedä sinun koulutuksestasi, mutta puheesi haiskahtavat hyvin paljon nk. ammattikorkeakoulutieteeltä: opin tämän töissä ja se on totta. Akateemisen tiedon luonne on kuitenkin moninainen - ei absoluuttinen. Esimerkiksi persoona -käsitteelle löytyy monta määritelmää, jonka tulet huomaamaan, kun luet soveltavia tieteitä vaikkapa jo aineopintojen verran.

        Tällä palstalla aborttia käsitellään sellaisesta näkökulmasta, joka on tieteen yläpuolella. Jos joku tilittää henkilökohtaista tuskaansa: sinä et voi tällä foorumilla pelkistää tunteita "tieteeksi" (käytin sitaatteja, koska mielestäni sinun tekstisi ei edusta tieteellisyyttä) ja täten puolustaa sen varjolla aborttia.

        Kerro nyt lopuksi, mikä on totuus abortista. Muistathan käsitellä asian fyysisen puolen muutkin seikat. Ja huomioi selonteossasi eri muuttujat. Odotan innolla totuuttasi. Laita oheen myös lähteet, mihin tietosi perustuvat.

        Mitä tuskaa joku tilittää jos ei ole tehnyt aborttiakaan ja väittää alkion omaavan persoonallisuuden? Missä olikaan sen kirjoittajan tuska?

        Olet jossain muualla kuin tässä keskustelussa... Ilmeisesti korkeissa opinnoissasi, joita kovasti koko ajan puolustelet, kuten jotain kiinnostaisi se. Pysyisit asiassa mikäli aioit asiasta puhua. kerro sinä koulutuksinesi; missä kohdin tätä keskustelua olen kehottanut ja ketä tekemään abortin? Huomaatko, olet täysin mielikuvitusmaailmasi lumoissa...


      • viimeinkin mitta täynnä
        1977 kirjoitti:

        Mitä tuskaa joku tilittää jos ei ole tehnyt aborttiakaan ja väittää alkion omaavan persoonallisuuden? Missä olikaan sen kirjoittajan tuska?

        Olet jossain muualla kuin tässä keskustelussa... Ilmeisesti korkeissa opinnoissasi, joita kovasti koko ajan puolustelet, kuten jotain kiinnostaisi se. Pysyisit asiassa mikäli aioit asiasta puhua. kerro sinä koulutuksinesi; missä kohdin tätä keskustelua olen kehottanut ja ketä tekemään abortin? Huomaatko, olet täysin mielikuvitusmaailmasi lumoissa...

        Minä olen ollut koko ajan tämän keskustelun ohessa myös muilla foorumeilla. Jos et ole vielä ymmärtänyt, niin minä kritisoin sinun tapaasi esittää asioita "besserwisser" -tyylillä. Nuoret tytöt, jotka eivät ole vielä muodostaneet selkeää maailmankuvaa, voivat mennä helposti lankaan sinun puheisiisi. Kun isosisko kertoo varmana tietona (vrt. teoria), ettei sikiö ole persoona, puheet menevät kuin häkä päähän. Tosi asiassa meistä kumpikaan ei tiedä, onko sikiö persoona vai ei. Riippuu lähestymistavasta.

        Minulla ei ole, voisiko sanoa luojan kiitos, kokemusta abortin tuomasta tuskasta. Minä en kuitenkaan pyri tekemään abortista hyväksyttyä tai ei-hyväksyttyä vetoamalla tosi asioihin, jotka olen poiminut vaikkapa satunnaisista tenttikirjoista. Minun mielestäni sinun väitteesi, ettei sikiö ole persoona, on rivien välistä luettuna abortin puolustus.

        Kuten sanoin, me puhumme tällä palstalla ihmisten kokemuksista ja tunteista, eikä niitä pysty vahvistamaan tai mitätöimään mihinkään tieteelliseen faktaan vedoten.

        Minä siis kritisoin nyt sinua ja lähestymistapaasi näin vakavaan asiaan. Sinä et ole puolueeton. Ja nyt, pystytkö vastaamaan kysymykseen, jonka esitin edellisessä puheenvuorossani: mitä totuuksia abortti loppujen lopuksi pitää sisällään? Ja lähteet mukaan, kiitos.


      • 1977
        viimeinkin mitta täynnä kirjoitti:

        Minä olen ollut koko ajan tämän keskustelun ohessa myös muilla foorumeilla. Jos et ole vielä ymmärtänyt, niin minä kritisoin sinun tapaasi esittää asioita "besserwisser" -tyylillä. Nuoret tytöt, jotka eivät ole vielä muodostaneet selkeää maailmankuvaa, voivat mennä helposti lankaan sinun puheisiisi. Kun isosisko kertoo varmana tietona (vrt. teoria), ettei sikiö ole persoona, puheet menevät kuin häkä päähän. Tosi asiassa meistä kumpikaan ei tiedä, onko sikiö persoona vai ei. Riippuu lähestymistavasta.

        Minulla ei ole, voisiko sanoa luojan kiitos, kokemusta abortin tuomasta tuskasta. Minä en kuitenkaan pyri tekemään abortista hyväksyttyä tai ei-hyväksyttyä vetoamalla tosi asioihin, jotka olen poiminut vaikkapa satunnaisista tenttikirjoista. Minun mielestäni sinun väitteesi, ettei sikiö ole persoona, on rivien välistä luettuna abortin puolustus.

        Kuten sanoin, me puhumme tällä palstalla ihmisten kokemuksista ja tunteista, eikä niitä pysty vahvistamaan tai mitätöimään mihinkään tieteelliseen faktaan vedoten.

        Minä siis kritisoin nyt sinua ja lähestymistapaasi näin vakavaan asiaan. Sinä et ole puolueeton. Ja nyt, pystytkö vastaamaan kysymykseen, jonka esitin edellisessä puheenvuorossani: mitä totuuksia abortti loppujen lopuksi pitää sisällään? Ja lähteet mukaan, kiitos.

        Eli todellisuus puolustaa mielestäsi aborttia? Tarkoittanee, että kaikkien pitäisi tästä syystä tehdä abortti, koska kun ei ole aivotoimintaa vielä on alku tottakai arvoton, ei väliä tunteilla mitä äiti lastaan kohtaan tuntee... Tämä siis sinun sanomasi, koska persoonattomuus on puolustus abortille? Eli psykologian oppina tärkeimpiä on; tee abortti (psykologia tutkii juuri persoonallisuutta, ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia...)?

        Anteeksi etten minä osannut oikein asiaa noin ajatella... Miksi sinä niin luulet minun ajattelevan? Kuten niin monesti muulloinkin täällä saa sanoa tämän; ei tarvitse etsiä merkityksiä ihmisten sanomisille, sillä ne merkitsevät yleensä vain sitä mitä niissä sanotaan.

        Aloituksenkin aloittaja varmasti järkyttyi suunnattomasti, mutta jopa hän kuitenkin peruskoulua käyvänä tietää, että alkio ei ole ihminen. Joten järkyttääkö todellisuus kuitenkin enemmän sinua ja yrität sitten kieltää muita puhumasta välillä asiaakin vedoten, että nuoret tyttöset saattavat järkyttyä? Nuoret eivät onneksemme ole niin tyhmiä, kuten jotkut heitä saattavat pitää, kyllä he kestävät maailmaa, ei tarvitse suojella. Noin kieroutuneesti kuin sinä tuota "onko ihminen milloin persoona" = abortin puolustus, tuskin pystyi kukaan muu ajattelemaan kuin sinä.

        Kirjoituksessa oli asia virhe, joka teki kirjoituksesta tarkoituksellisesti aborttia vastustavan (inhimillistettiin valheellisesti alkiota). Asia virhettä korjattiin, muuten ei esitetty omaa kantaa aborttia puolesta, eikä vastaan. Eikä tässä aloituksesta mistään sellaisesta ollut kysymyskään, aloituksessa on puhe adoptioon päätymisestä, ei aborttiin.

        Olet kuitenkin lukenut enemmänkin viestejäni? Hmm... Olen mielestäsi isosisko typpinen, eikö se ole hyvä abortti palstalla? Ajatella, se onkin jo aika paljon parempi kuin olla ei kukaan, jolla ei ole pysyvää nimimerkkiä, tai minkäänlaista kokemusta abortista, tai mitään muuta sanottavaa kuin hyökätä toisten kimppuun. Olen ollut välillä kuolemanenkeli ja sinä vammainen, olemme keskustelleet aiemminkin? Mikäli enemmänkin kirjoituksiani selailet, saat luvan tekijäoikeuksista valittamatta laittaa ""-merkkien väliin suoria lainauksia, joissa kehoitan jotain tekemään abortin. Puolustan abortti oikeutta, mutta sinä vastustat aborttia. Jostain syystä minä kuitenkaan en saisi kantaani ilmaista ja sinä saat? Miksi? Olikohan tämä kuitenkin aborttipalsta?

        Edelleen en oikein ota ymmärtääkseen tuota loppuasi... Jos on olemassa totuus abortista; milloin kenenkin se pitäisi tehdä tai milloin ei, jokin lähde, josta sen voisi lukea, eikö tämäkin palsta olisi aikamoisen turha? On asioita joita tiedetään varmasti, aukottomasti on todistettu (persoonallisuuden syntyminen, hedelmöityksen tapahtuminen, nukutuksen vaarat jne...), mutta mielipide on jokaisella omanlaisensa. Jos joku väittää valheellista tietoa edes noista asioista joihin on totuudetkin, on ne korjattava, vaikka jonkun mieli siitä järkkyykin.

        Koeta rauhoittua, älä sinä vaivaa asialla päätäsi. Asia on varmasti jo moneen kertaan tullut selväksi, jos joku tälläistä on jaksanut lukea. Kaikille on selvää mistä on kyse ja kaikki joita asia enemmän kiinnostaa osaa ottaa asiasta taatusti selvää, anna sinä muille mahdollisuus saada rehellistä tietoa asioista, älä vaivaa enää päätäsi. Ei ole meidän käsissämme ketä uskotaan ja ketä ei, ei nuoret tyttöset todellakaan ole mitään täysin aivopestäviä pösilöitä...


      • 1977
        1977 kirjoitti:

        Eli todellisuus puolustaa mielestäsi aborttia? Tarkoittanee, että kaikkien pitäisi tästä syystä tehdä abortti, koska kun ei ole aivotoimintaa vielä on alku tottakai arvoton, ei väliä tunteilla mitä äiti lastaan kohtaan tuntee... Tämä siis sinun sanomasi, koska persoonattomuus on puolustus abortille? Eli psykologian oppina tärkeimpiä on; tee abortti (psykologia tutkii juuri persoonallisuutta, ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia...)?

        Anteeksi etten minä osannut oikein asiaa noin ajatella... Miksi sinä niin luulet minun ajattelevan? Kuten niin monesti muulloinkin täällä saa sanoa tämän; ei tarvitse etsiä merkityksiä ihmisten sanomisille, sillä ne merkitsevät yleensä vain sitä mitä niissä sanotaan.

        Aloituksenkin aloittaja varmasti järkyttyi suunnattomasti, mutta jopa hän kuitenkin peruskoulua käyvänä tietää, että alkio ei ole ihminen. Joten järkyttääkö todellisuus kuitenkin enemmän sinua ja yrität sitten kieltää muita puhumasta välillä asiaakin vedoten, että nuoret tyttöset saattavat järkyttyä? Nuoret eivät onneksemme ole niin tyhmiä, kuten jotkut heitä saattavat pitää, kyllä he kestävät maailmaa, ei tarvitse suojella. Noin kieroutuneesti kuin sinä tuota "onko ihminen milloin persoona" = abortin puolustus, tuskin pystyi kukaan muu ajattelemaan kuin sinä.

        Kirjoituksessa oli asia virhe, joka teki kirjoituksesta tarkoituksellisesti aborttia vastustavan (inhimillistettiin valheellisesti alkiota). Asia virhettä korjattiin, muuten ei esitetty omaa kantaa aborttia puolesta, eikä vastaan. Eikä tässä aloituksesta mistään sellaisesta ollut kysymyskään, aloituksessa on puhe adoptioon päätymisestä, ei aborttiin.

        Olet kuitenkin lukenut enemmänkin viestejäni? Hmm... Olen mielestäsi isosisko typpinen, eikö se ole hyvä abortti palstalla? Ajatella, se onkin jo aika paljon parempi kuin olla ei kukaan, jolla ei ole pysyvää nimimerkkiä, tai minkäänlaista kokemusta abortista, tai mitään muuta sanottavaa kuin hyökätä toisten kimppuun. Olen ollut välillä kuolemanenkeli ja sinä vammainen, olemme keskustelleet aiemminkin? Mikäli enemmänkin kirjoituksiani selailet, saat luvan tekijäoikeuksista valittamatta laittaa ""-merkkien väliin suoria lainauksia, joissa kehoitan jotain tekemään abortin. Puolustan abortti oikeutta, mutta sinä vastustat aborttia. Jostain syystä minä kuitenkaan en saisi kantaani ilmaista ja sinä saat? Miksi? Olikohan tämä kuitenkin aborttipalsta?

        Edelleen en oikein ota ymmärtääkseen tuota loppuasi... Jos on olemassa totuus abortista; milloin kenenkin se pitäisi tehdä tai milloin ei, jokin lähde, josta sen voisi lukea, eikö tämäkin palsta olisi aikamoisen turha? On asioita joita tiedetään varmasti, aukottomasti on todistettu (persoonallisuuden syntyminen, hedelmöityksen tapahtuminen, nukutuksen vaarat jne...), mutta mielipide on jokaisella omanlaisensa. Jos joku väittää valheellista tietoa edes noista asioista joihin on totuudetkin, on ne korjattava, vaikka jonkun mieli siitä järkkyykin.

        Koeta rauhoittua, älä sinä vaivaa asialla päätäsi. Asia on varmasti jo moneen kertaan tullut selväksi, jos joku tälläistä on jaksanut lukea. Kaikille on selvää mistä on kyse ja kaikki joita asia enemmän kiinnostaa osaa ottaa asiasta taatusti selvää, anna sinä muille mahdollisuus saada rehellistä tietoa asioista, älä vaivaa enää päätäsi. Ei ole meidän käsissämme ketä uskotaan ja ketä ei, ei nuoret tyttöset todellakaan ole mitään täysin aivopestäviä pösilöitä...

        Jossain välissä olen kirjoittanut, että alkio ei ole ihminen, tarkoittaa luonnollisestikin persoonaa... (Siis vain väärä sana, kirjoitusvirhe, ei muuta merkitystä...)


      • persoonallinen ihminen.
        1977 kirjoitti:

        Englannin kielessä persoona tarkoittaa henkilöä, yksilöä. Mutta kun puhutaan persoonasta Suomessa tarkoitetaan henkilön psykologisia ominaisuuksia, kuten sanoit yksilöllisyyttä jne. Niitä ei tasan ole kenelläkään, ennen kuin tajutaa itse olevansa yksilö/ the person. Asiasta on varmasti turha keskustella kenenkään kanssa jolla ei ole ihmisen psyykkisyydestä mitään käsitystä, mutta jos sinua kiinnostaa asia,kun siitä kerran haluat väittääkin, niin otapa ja opiskele aihetta hiukan.

        Jotain pientä oppia; ihminen ei ole henkisiltä ominaisuuksiltaan yksilöllinen luonnollisestikaan hedelmöityksestään saakka, sillä kasvu ympäristö on ennenkaikkea se joka vaikuttaa persoonamme syntyyn. Ihmiselle ei ole määrätty esim. Suomalaista identiteettiä (osa persoonallisuuttamme) hedelmöityshetkellään, sillä lapsihan voisi olla minkä maalainen tahansa, kunnes hänet kasvatetaan jonkin maan kulttuuriin ja kieleen. On olemassa ominaisuuksia, jotka syntyvät jo hedelmöityksessä, mutta ne ovat fyysisiä ominaisuuksia, jotka eivät voi olla vaikuttamatta persoonallisuuden myöhempään kehitykseen, esim, vammaisuus ja ihonväri.

        Logiikkasi mukaan jos lapsen isä on korealainen ja äiti nepalilainen ja lapsi syntyy musta tukkaisena. Tämä lapsi sitten adoptaoidaan Suomeen... Lapsi automaattisesti osaa vain koreaa ja nepalia syntyessään, ei ymmärrä äitiään kun jostan maamma höpsötyksistä puhuu, ensimmäiset sanat ovat jotain vanhemmille vierasta kieltä. Lapsi on luonnostaan kiinnostunut jakkihäristä ja perustaa heti peruskoulun jälkeen sellaisen farmin, vaikka vanhemmat ovat yrittäneet lapsestaan kasvattaa koulutusta arvostavaa. Lapsi ei koskaan opi syömään perunoita, vaan on aina enemmän ollut riisin ystävä...

        Ongelma on se, että itse tarjoat virheellistä tietoa, yrittäessäsi tehdä jonkin sortin käännytys työtä. inhimillistätä jotain millä ei ole sellaista inhimillistä arvoa kuin väität. On täysin turhaa yrittää nostaa alkiota persoonalliseksi yksilöksi, sillä se on silkka valhe.

        Pointti on se; että tiedäthän nyt varmasti mitä Persoonallisuus tarkoittaa? Se ei ole yksilöllisyyttä, ei se ole edes ainutlaatuisuutta, vaan se on henkiset ominaisuutemme, se mitä me ollaan, mistä me pidetään, mitä me haluamme, mitkä on tavoitteemme. persoona on jokaisella yksilöllinen ja ainutlaatuinen, siitä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että silloin kun elämässämme tapahtuu vain fyysistä prosessia (solu jakautuu toiseksi) ei vielä tapahdu aivotoimintaa, joka mahdollistaa persoonallisuuden synnyn.

        (Kuten varmasti kertomastasi asiasta tietävänä huomaat, on puhe eri persoonallisuudesta kuin, että vaikka opettaja kirjoittaa aineen loppuun; "hyvä persoonallinen teksti". Silloin tarkoitetaan luonnollisestikin tuota minkä sanakirja suomennuksen laitoit. Mutta etkös sinä puhunut kuitenkin siitä, että lapsi on persoonallinen/persoona hedelmöityksestään saakka? Sillä ei ole mitään tekemistä tuon sanakirja suomennoksesi kanssa ja ihmettelen miksi "persoonallinen" sanasta vielä tuonkin muodon tähän otit?)

        Voi hyvä ihminen, tarkoitin suomen kielistä sivistyssanakirjaa. Otin sieltä sitaatin.

        Koeta hengittää syvään, lue sivistyssanakirjan tulkinta termistä "persoonallinen". Huomaat silloin, että lapsi on hedelmöitymisen hetkestä lähtien persoonallinen olento.

        En viitsi kommentoida juttuasi, vaikka se antaisi monia herkullisia mahdollisuuksia. Sanon vain, että äitinsä kohdussa kasvavaa lasta kohtaan osoittamasi halveksunta tahraa sinut itsesi.


      • Huvittunut 11
        1977 kirjoitti:

        Englannin kielessä persoona tarkoittaa henkilöä, yksilöä. Mutta kun puhutaan persoonasta Suomessa tarkoitetaan henkilön psykologisia ominaisuuksia, kuten sanoit yksilöllisyyttä jne. Niitä ei tasan ole kenelläkään, ennen kuin tajutaa itse olevansa yksilö/ the person. Asiasta on varmasti turha keskustella kenenkään kanssa jolla ei ole ihmisen psyykkisyydestä mitään käsitystä, mutta jos sinua kiinnostaa asia,kun siitä kerran haluat väittääkin, niin otapa ja opiskele aihetta hiukan.

        Jotain pientä oppia; ihminen ei ole henkisiltä ominaisuuksiltaan yksilöllinen luonnollisestikaan hedelmöityksestään saakka, sillä kasvu ympäristö on ennenkaikkea se joka vaikuttaa persoonamme syntyyn. Ihmiselle ei ole määrätty esim. Suomalaista identiteettiä (osa persoonallisuuttamme) hedelmöityshetkellään, sillä lapsihan voisi olla minkä maalainen tahansa, kunnes hänet kasvatetaan jonkin maan kulttuuriin ja kieleen. On olemassa ominaisuuksia, jotka syntyvät jo hedelmöityksessä, mutta ne ovat fyysisiä ominaisuuksia, jotka eivät voi olla vaikuttamatta persoonallisuuden myöhempään kehitykseen, esim, vammaisuus ja ihonväri.

        Logiikkasi mukaan jos lapsen isä on korealainen ja äiti nepalilainen ja lapsi syntyy musta tukkaisena. Tämä lapsi sitten adoptaoidaan Suomeen... Lapsi automaattisesti osaa vain koreaa ja nepalia syntyessään, ei ymmärrä äitiään kun jostan maamma höpsötyksistä puhuu, ensimmäiset sanat ovat jotain vanhemmille vierasta kieltä. Lapsi on luonnostaan kiinnostunut jakkihäristä ja perustaa heti peruskoulun jälkeen sellaisen farmin, vaikka vanhemmat ovat yrittäneet lapsestaan kasvattaa koulutusta arvostavaa. Lapsi ei koskaan opi syömään perunoita, vaan on aina enemmän ollut riisin ystävä...

        Ongelma on se, että itse tarjoat virheellistä tietoa, yrittäessäsi tehdä jonkin sortin käännytys työtä. inhimillistätä jotain millä ei ole sellaista inhimillistä arvoa kuin väität. On täysin turhaa yrittää nostaa alkiota persoonalliseksi yksilöksi, sillä se on silkka valhe.

        Pointti on se; että tiedäthän nyt varmasti mitä Persoonallisuus tarkoittaa? Se ei ole yksilöllisyyttä, ei se ole edes ainutlaatuisuutta, vaan se on henkiset ominaisuutemme, se mitä me ollaan, mistä me pidetään, mitä me haluamme, mitkä on tavoitteemme. persoona on jokaisella yksilöllinen ja ainutlaatuinen, siitä ei ole kyse, vaan kyse on siitä, että silloin kun elämässämme tapahtuu vain fyysistä prosessia (solu jakautuu toiseksi) ei vielä tapahdu aivotoimintaa, joka mahdollistaa persoonallisuuden synnyn.

        (Kuten varmasti kertomastasi asiasta tietävänä huomaat, on puhe eri persoonallisuudesta kuin, että vaikka opettaja kirjoittaa aineen loppuun; "hyvä persoonallinen teksti". Silloin tarkoitetaan luonnollisestikin tuota minkä sanakirja suomennuksen laitoit. Mutta etkös sinä puhunut kuitenkin siitä, että lapsi on persoonallinen/persoona hedelmöityksestään saakka? Sillä ei ole mitään tekemistä tuon sanakirja suomennoksesi kanssa ja ihmettelen miksi "persoonallinen" sanasta vielä tuonkin muodon tähän otit?)

        Ihminen on psyykkinen-fyysinen-sosiaalinen- henkinen olemukseltaan.

        fyysisesti ihminen on... keho...ruumis...

        sosiaalisesti ihminen on... tytär... poika... ystävä... mummo... työkaveri...

        psyykkisesti ihminen on... persoona

        hengellisesti ihminen on... sielu


      • 1977
        Huvittunut 11 kirjoitti:

        Ihminen on psyykkinen-fyysinen-sosiaalinen- henkinen olemukseltaan.

        fyysisesti ihminen on... keho...ruumis...

        sosiaalisesti ihminen on... tytär... poika... ystävä... mummo... työkaveri...

        psyykkisesti ihminen on... persoona

        hengellisesti ihminen on... sielu

        Itse kyllä laittaisin tuon hengellisenkin puolen tuonne psyykkisiin, mutta tiedän, että on montaa koulukuntaa... Kiitos jokatapauksessa!

        (Minusta ei ole kyllä kovin huvittavaakaan enää, mutta kiva, että edes joku viihtyy)


    • Kitta

      Sinä olet siis valmis viemään raskauden läpi ja synnyttämään lapsen? Onneksi olkoon, itse en koskaan suostuisi tuollaiseen, koska mielestäni alkuraskausvaiheessa ei ole olemassa vielä mitään lasta. Eettisesti vertaisin keskeytystä ehkäisyyn raskauden alkuvaiheessa.

      Jaa, enpä osaa muuta sanoa kuin että onnea valitsemallesi tielle, toivottavasti teet ratkaisun, jota et tule katumaan. Oli se sitten kumpi tahansa.

    • höpinää

      Ilmeisesti raskaus on kestänyt jo jonkin aikaa, kun olet neuvolassakin käynyt. On mahtavaa, että olet voinut puhua ja kenties miettiä tulevaisuuttakin äitisi kanssa.

      Adoptioasiaa kannattaa selvitellä jo tässä vaiheessa, mutta millään sitovalla päätöksen tekemisellä ei ole vielä kiire. Anna ajan kulua ja mietiskele rauhassa. Kenties jossain vaiheessa alat tuntea itsesi äidiksi tai sitten et.

      Yleensä kehittyvä lapsi alkaa tulla konkreettisemmaksi siinä vaiheessa, kun alkaa tuntea liikkeitä. Itse olen jo 32. viikolla raskaana. Vasta viime aikoina minusta on alkanut tuntumaan siltä, että tämä lapsi tosiaan on minun ja minusta tulee sen äiti. Aikaisemmin kaikki tuntui hirveän epätodelliselta ja kaukaiselta, kun yritin ajatella itseni imettämässä tai vaunuja työntämässä.

      Jos sinusta alkaa tuntumaan, että et voi antaa lasta adoptioon, niin tuo jonkun jo aikaisemmin mainitsema perheen sisäinen adoptio, että äitisi adoptoisi lapsesi, saattaisi olla hyväkin ratkaisu. Miten äitisi suhtautuu tulevaan lapsenlapseensa? Olisiko hän mahdollisesti kiinnostunut tällaisesta ratkaisusta. Jos ei adoptio, niin ainakin hoitoapu ja kaikinpuolinen tuki tulee varmasti tarpeeseen. Jos on aivan yksin vastuussa lapsesta, on se varmasti aika rankkaa.

      • Nimetön

        Olet kyllä tosi rohkea ja vastuuntuntoinen nuori! Ei adobtioon antaminen tee sinusta huonoa äitiä tms. Jos muuten tunnet, että et ole valmis kantamaan kaikkea lapsen tuomaa vastuuta jne niin päätöksesi voi olla lapsen kannalta paras. Suomessa tosiaan tutkitaan hyvin tarkkaan adobtio vanhemmat, jonossa on paljon ihmisiä. Sinun ei tarvitse nähdä vauvaasi, jos et tahdo. Sinulla on vielä pari kuukautta aikaa perua päätös, jos niin tahdot, ennen kuin adobtio on lopullista siinä on parin kuukauden harkinta aika. Siis, että vaikka sairaalasta lapsi vietäisiin luotasi, sinulla on vielä hieman aikaa miettiä. Neuvolassa varmasti neuvovat sinua eteenpäin. Sosiaalitoimiston adobtioneuvonnasta myös saat tietää lisää. Vaikka nyt puhuisitkin asiasta neuvolassa/sosiaalitoimistossa se ei vielä tarkoita, että sinun olisi pakko lapsi antaa adobtoitavaksi. Yleensä myös lapsen isän pitää suostua adobtioon siis allekirjoittaa paperit. Ja voit valita itse haluatko avoimen vai suljetun adobtion. Luultavasti lapsesi kyllä ymmärtää ratkaisusi, on ehkäpä myös ylpeä siitä, olisthan sinä voinut tehdä abortinkin ja silloin hänellä ei olisi elämäänsä.


    • äitee +4

      kunnassasi on joku sossun porukassa jolle adoptiot kuuluvat joten ota yhteyttä häneen. Neuvolassa osaavat myös neuvoa asiasta enemmän.

      Sairaalassa vauva usein on äidillä hoidossa, mutta ei pakosta jos se on pois annettava. Sairaalaan tarvitaan tieto myös mielellään asiasta ajoissa jotta osaavat suunnitella asiaa, normaalistihan vauvaloita ei enää ole.

      Lapsi on sitten 3kk hoidossa sijaisperheessä ns harkinta-ajan jolloin voit perua päätöksesi milloin vain. Lasta ei ole pakko nähdä siis ollenkaan jos niin tahdot, mutta lienee harvinaista ettei pientä uteliaisuutta olisi.

      Lapsen voi antaa myös pois muilla perusteilla jos siihen haluaa pitää yhteyttä..

      Jokainen tekee kuten tahtoo, mutta älä pelkää sitäkään että muutat mielesi jo odottaessasi. Adoptio on hieno asia jos siihen tahtoo ja pystyy menemään, mutta se tunne mikä siihen kasvavaan vatsaan tulee voi yllättää ja silloin ei kannata haudata tuntojaan. Toki nuorella lapsen kanssa on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

      Niin ja et todellakana ole tyhmä. Syitä toimiisi on varmasti monia, mutta ne ovat kaikki yhtä hyviä jos olet todella niiden takana. Tsemppiä vaan sillä raskaus ei ole ihan läpihuutojuttu!!

      • oikea tieto

        Harkinta-aika on 2 kk.


      • VÄH.2kk
        oikea tieto kirjoitti:

        Harkinta-aika on 2 kk.

        Adoption harkinta-aika on äidillä vähintään 2 kuukautta. Eli adoptiopaperit voi allekirjoittaa aikaisintaan, kun on kulunut 8 viikkoa lapsen syntymästä.

        Papereita ei kuitenkaan ole pakko kirjoittaa vielä silloin. Jos äiti haluaa miettiä adoptiota pidempään, niin se on sallittua. Adoptiossa äiti luopuu lapsestaan lopullisesti joten asiaa pitääkin saada miettiä tarpeeksi pitkään.


    • Oma vauva tutuksi

      Tuskin olet maamme ensimmäinen teiniraskaus. Olet alaikäinen ja holhouksen parissa, joten aikuisten tulee sinua auttaa. Olet lakiemme mukaan vielä lapsi ja sinulla on oikeus lapsuuteesi.

      Kun nyt et ole hoitanut tilanteitasi teineille kuuluvalla vastuulla ja olet tullut raskaaksi niin lusikka on vain otettava kauniisti käteen. Kolmen vuoden kuluttua olet täysi-ikäinen ja jo 18-vuotias.

      MIKSI ET VOISI TUTUSTUA LAPSEESI? MIKSI ET SITÄ HALUAISI NÄHDÄ. Pyydä auttajiasi auttamaan sinua niin, että saat olla lapsi niin kauan kuin sitä tarvitset, mutta että samalla saat tutustua ja nauttia suhteestasi omaan lapseesi. Sitten kun olet aikuinen niin katsot uudestaan tilannettasi, etkä välttämättä haluakaan antaa lastasi lopullisesti muille.

      Hei haloo! Eikö tässä maassa osata edes hoitaa tämmöisiä juttuja eli oletko oikea ihminen tämän jutun takana vai joku "hahmo" ja tekaistu juttu vain?

      Telkkarissakin on pyörinyt koko talven se teiniraskausjuttu showna. Etkö muka ole sitäkään nähnyt tai siitä mitään kuullut?

      Oletko kuullut tosta aborttivideoporukasta tai ituprojektista. Tässä ei saa linkittää, mutta sieltä löytyy puhelinnumeroita.

      Voi hyvin - aurinko paistaa, vaikka se ei näy!

      • 1977

        Millä kanavalla ja milloin? Siis joku dokumentti juttuko pyörii vai muu?


      • äiti ja mummu
        1977 kirjoitti:

        Millä kanavalla ja milloin? Siis joku dokumentti juttuko pyörii vai muu?

        vanhempien nurkissa asumisesta.Meillä tytär tuli raskaaksi 17v.,asui eri paikkakunnalla,kertoi heti raskaudesta kotona.Heti olimme valmiita antamaan tukemme tyttärelle.Hän muutti kotiin jo raskausaikana ja asui luonamme kunnes poika oli 3kk.Älä ajattele niin että nurkissa asuisit,sulla on hyvät sinua tukevat vanhemmat.Itse en ainakaan olisi halunnut että tyttö muuttaa yksin tai ensikotiin.Tehän tunnette jo toisenne niin apua on helppo pyytää.Voimia sulle päätökseen.


      • Ei mainos
        1977 kirjoitti:

        Millä kanavalla ja milloin? Siis joku dokumentti juttuko pyörii vai muu?

        Täällä ei saa mainostaa mitään, mutta on tohtorisetä joka hoitelee toisten asioita telkussa melkein joka päivä ennen klo kuutta.
        Kyllä ihmiset tietää - ei sitä tartte tänne palstalle laittaa ollenkaan...Kysele!


      • 1977
        Ei mainos kirjoitti:

        Täällä ei saa mainostaa mitään, mutta on tohtorisetä joka hoitelee toisten asioita telkussa melkein joka päivä ennen klo kuutta.
        Kyllä ihmiset tietää - ei sitä tartte tänne palstalle laittaa ollenkaan...Kysele!

        Aina kun olen sattunut sitä katselemaan, se on hoitanut vain ylipainoisia. Täytynee tarkkailla enemmän, jos sillä välillä on muitakin aiheita...


    • Just me

      Hei!

      Olet mielestäni lapsi. Ympärilläsi on aikuisia, joiden tulee hoitaa sinut ja tapauksesi. Eikö sellaisia ole?

      Mikä ihmeen juttu! Tulin tänne palstallesi katsomaan, kun se on niin lähellä omaa juttuani, taitaa olla yläpuolella, ja ROIHUAA.

      Ei suomalaista lasta voi adoptoida minne vain.

      Mä voin adoptoida sut ja sun lapsesi, jos olette kiltisti. En jaksa kauhukakaroita kun niitä on kaikkialla.

      Näitä adoptioitaan ei voi antaa kenen tahansa hoitaa. Mulla on yksi puhelinnumero, mut eilen kävellessäni rupesin miettimään, että siinäkin numerossa voisi teoriassa oikeasti jopa roikkua joku kansainvälinen adopitio-organisaatio, jolla ihan omat - jopa poliittiset tavoitteet.

      Mutta jos haluat yrittää niin soita Pro Life sivujen numeroon, niin katsotaan mitä tapahtuu. Numero on 040-418 5516. Soita heti tänään.

      Ja jos tämä ei onnistu niin soita rikosoikeuden proffalle, Erkki Aurejärvi, numero löytyy Hesan puhelinluettelosta. Kerro terveisiä naiselta, joka soitti sunnuntaina 28.5.2006 ja sano, että me kolme pidettäis miitinki, että tuo nainen voisi adoptoida. En ole mikään hahmo, vaan sukuni ihmiset ovat tunnettuja hesalaisia.

      Mulle on sanottu,että mulla ei ole mitään mahdollisuutta adoptoida ketään muuta kuin rankasti vammanen (RUOTSI). Yksinäiset eivät saa muuta adoptoida. Musta ei olisi hedelmöityshoitoon menijäksi, vaikka maksaisivat mitä. Se on pelkkää vauvatehtailua. Mun vauvat tehdään oikealla tavalla oikean miehen kanssa tai sitten niitä ei tehdä ollenkaan.

      Jään odottamaan yhteydenottoasi tuolla puhelinnumerolla. Tai soittoa Erkki Aurejärveltä adoption merkeissä.

      Muuten multa ei voi periä mitään, sillä kaikki omaisuus on jo mennyt!
      Kaikkea hyvää!

      • alkuperäiseltä

        Kiitokset vaan, kaikkea hyvää itsellesi. Minulla on jo tukijoukkoina vanhemmat ja lapseni saa syntyä, olipa sitten terve tai vammainen (vrt. mahdollisuus adoptoida vain vaikeasti vammainen lapsi). Tätä lasta ei kuitenkaan tulla adoptoimaan. Niin väärin kuin se sinun mielestäsi onkin.

        Toivottavasti sinun vuodatuksesi helpotti omaa oloasi. Minua se lähinnä huvitti. Toivottavasti en tule sairastumaan katkeruuteen vuosien varrella niin kuin sinulle on kaikesta päätellen käynyt.

        Ja sitä paitsi, Pro Life on oikein hyvä järjestö.


    • eteenpäin..

      teit oikeen ratkasun. tsemppiä ja onnea loppu odotukseen.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      262
      16772
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5403
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2555
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2026
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1753
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      983
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      947
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      28
      857
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      43
      853
    Aihe