Itsensä hyväksyminen

Hei! Olen homo tai ehkä hieman bi? Ja aina on ollut vaikea hyväksyä omia tunteitani, sitä että olen ihastunut toiseen mieheen jne. Muutaman kerran olen yrittänyt seurustella miehen kanssa, mutta en ole uskaltanut edetä eteenpäin ja olen jättänyt hänet. Joskus olen käynyt gaypaikoissa ja sielläkin olen ollut vain katsomassa menoa ja jos joku on yrittänyt lähempää tuttavuutta, olen mennyt kipsiin. En halua esittää tätä niin, että voi voi kun elämä on rankkaa. Ei toki, paljon kauneutta ja mukavia hetkiä mahtuu elämääni ja en mistään hinnasta haluaisi vaihtaa tätä osaani jonkun toisen kanssa, mutta olen myös melko varma siitä, että yksin tämän elämänpolun tulen kulkemaan. Eikä se tietysti haittaa. Mutta kateellinen joskus olen niille ihmisille, jotka ovat sinut itsensä kanssa.
Kiitos!
2316
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

.. ja koetahan elää ihan normaalisesti tavallisesta elämää ja etsit kumppania joka rakastaa sinua ja hyväksyy sinua kaikesta huolimatta.

Minäkin en ollut hyväksynyt itseäni murkkuikäisenä että olen gay, mutta myöhemmin hyväksyin mutta elin kaapissa, vaikka olin seurustellut muutamia miehen kanssa.

Viime vuonna tulin kaapista ja osa lähisukulaiset ja kaverit tietävät minun seksuaalisuuntaukseni. He hyväksyivät minua.

Mutta tästä eteenpäin ei tarvita salata homoutensa ja selitellä "ööö, ei oota" kun minulta kysytään onko tyttöystävää, muut ovat varmasti kokenut samantapaistaa kuin minä.

:) hymyä sinulle

T Jukkis

Äänestä
  • Ehkä jos asuisin isommalla paikkakunnalla, olis helpompaa. Mutta hyvä näinkin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä vm-72 kirjoitti:

Hei! Olen homo tai ehkä hieman bi? Ja aina on ollut vaikea hyväksyä omia tunteitani, sitä että olen ihastunut toiseen mieheen jne. Muutaman kerran olen yrittänyt seurustella miehen kanssa, mutta en ole uskaltanut edetä eteenpäin ja olen jättänyt hänet. Joskus olen käynyt gaypaikoissa ja sielläkin olen ollut vain katsomassa menoa ja jos joku on yrittänyt lähempää tuttavuutta, olen mennyt kipsiin. En halua esittää tätä niin, että voi voi kun elämä on rankkaa. Ei toki, paljon kauneutta ja mukavia hetkiä mahtuu elämääni ja en mistään hinnasta haluaisi vaihtaa tätä osaani jonkun toisen kanssa, mutta olen myös melko varma siitä, että yksin tämän elämänpolun tulen kulkemaan. Eikä se tietysti haittaa. Mutta kateellinen joskus olen niille ihmisille, jotka ovat sinut itsensä kanssa.
Kiitos!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu