Moni ajattelee, että olen tavallinen. Monet eivät ymmärrä miksi en pysty samaan kuin muut. Eihän sitä näe ulospäin, vain muutama ruhje .En ole synnynnäisesti vammainen, enkä edes loppujen lopuksi edes kovin vakavasti, mutta joskus on hieman vaikeaa. Sukulaiseni, ystäväni, kaikki läheiseni odottavat minulta suuria, eikä kukaan muista että oikeasti olen vammainen, enkä välttämättä pysty. Aina en itsekkään sitä tajua, etten pysty sataprosenttisiin suorituksiin. On se vaikeaa välillä, pitäisi vain elää päivässä ja ottaa siitä ilot irti, nauttia aamukahvista ja auringosta, nauraa huonoille vitseille ja niille paremmillekkin. Olla vaan kun ei mitään elämää kummempaa ole lähettyvillä.
Kiitos, että sain purettua pientä masennustani.
Kiitos, että sain purettua pientä masennustani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koitahan jaksaa. Tiedän itsekin, että en pysty samanlaisiin tuloksiin kuin muut. Siksi teen töitä enemmän kuin muut ja koitan sillä kompensoida vammaani. Ainakin toistaiseksi olen pärjäillyt vammasta huolimatta ihan kivasti opinnoissa, töissä ja urheilu-uralla. Mutta joudun tekemään koko ajan hirvittävästi töitä menestykseni eteen, ja toisaalta terveillä kavereillani menee vielä paremmin. Mutta tokkopa lievä vammaa rajoittaa kovinkaan paljon elämää.
Nauti elämästäsi!!