Torstaina itten lemmikkini nukkui pois. Oli liian sairas. vaihtoehtona oli joko tukehtumis kuolema tai piikki eläinlääkärillä. Sen vain sanon että kauhee paikka se oli. Olkaa koirienne ja kaikkien muidenki lemmikkienne kanssa vielä ku voitte koska sitte ku tulee aika ettei niitä enää ole ni kova ikävä iskee ja miettii miksen tehnyt kaikkea toisin..
Menetin lemmikkini
anna
6382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suruusi,tiedän tunteen,kun itsekin taannoin jouduin luopuman koirastani joka oli ollut minulla 12 vuotta,se oli tosi kamalaa...mutta kun tiesi miten sairas rakas hauvani oli...mitkään lääkkee eivät auttaneet.Yksi aamu tein vaan päätöksen kun olin katsonut koirani apua anovaa ilmettä...vein sen eläinlääkärille ja niin hauvani muutti koirien taivaaseen.
Vielä samana päivänä hankin uuden koiran,se auttoin minut suurimman surun ylitse.Tämä tassuttelija on vieläkin seuranani toivottavasti pitkään.Yhdessä käymme entisen koirani haudalla ja laitamme näin talvisin sinne kynttilän joka ilta,rakkaan ja ensimmäisen koirani muistolle.
Monet sanoi että ei pidä heti ottaa uutta koiraa,mut itse katsoin sen helpommaksi,en ole unohtanut sitä koiraa,mutta uusi koira teki suruajasta helpomman,oli muutakin ajateltavaa.
Muistoissani rakas hauvani elää aina...
minä menetin gerbiilin noin viikko sitten se oli tyttö ja se kuoli vanhuuteen mut seuraavana päivän otin 2 gerbiilii ja ne auttoi suruuni mut vieläkin itken tätä omassa huonmeessani.....................nyyh
..uuden koiran. Tiedän että se mun tuska ja kaipuu menis sillä ohitse. Koskaan mikään tai kukaan ei voi Söpöä korvata eikä parempaa hauvaa tule,mutta uusi koira oliki mulle ehkä "korvike".Mä voisin pitää sitä mun Söpönä. Ainut ongelma että mutsi ei halua koiraa ottaa
-> koskee tää menetys enemmän. Lääkäri suositteli että uus otettais mutta.. kun ei suostu niin ei.
Asuin vielä parisen vuotta sitten kotona. Alma-koiramme, musta labradorinnoutaja, jouduttiin lopettamaan sokeutumisen takia. Sen näkö oli ilmeisesti ollut syntymästä saakka huono ja heikkeni vain vanhetessaan. Kun eläinlääkäri totesi koiran sokeutuvan kokonaan vuoden sisällä, päätimme lopettaa sen. Kuitenkin jo kolmen kuukauden jälkeen äitini otti uuden koiran, tällä kertaa vaalean labradoriuroksen. Sille annettiin nimeksi Leevi.
Itselläni on kaksi koiraa ja en tiedä osaisinko elää ilman niitä, mutta tiedän senkin että jonain päivänä ne ovat niin sairaita/vanhoja että
piikki on eläimen kannalta paras vaihtoehto. Jotenkin sitä vaan yrittää työntää ajatuksen moisesta tilanteesta sivuun ja keskittyä nauttimaan näistä yhdessäolon hetkistä. Sinulle Anna haluan toivottaa voimia.
minulla oli sama tilanne....koirani nukkui pois piikillä viime kesänä!se oli todella kauhea kokemus....itkin vain koko aika,ja vieläkin välillä tekee mieli itkeä!se oli juuri täyttänyt 11 vuotta,ja se oli todella kipeä...=(se koira oli minulle todella rakas.....en voinut kuvitellakkaan elämää ilman sitä!!mutta jokaisen aika tulee joskus......sillä oli ainakin hyvä elämä!!mutta jaksamisia sinulle!!