Musta tuntuu että kaikki mitä mä sanon mun hyvälle ystävälle, joka on poika, johon oon ihastunu, on täyttä paskaa. Miten se voi pitää musta, kun musta tuntuu että kaikki muut puhuu järkevämpii juttuja ja hauskemmin jne... Tää juttu on vaan mun pään sisällä vai?
Huolehdinko turhaan?
Minna
4176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskalla olla oma ittes! Ei kaikkien tarvii olla mitää koomikoita!... itse asias mä en ees välttämät haluis et tyttö heittäis jatkuvasti läppää! Don't worry! =)
minusta nimittäin AINA tuntuu siltä, että tää jätkä nauraa mulle kun mä satun mokaileen aina sen seurassa...tai no en varsinaisesti mokaile... mikään tavara ei esim pysy käsissä tämän jätkän läsnäollessa...
karmeeta.
No... ehkä mä myöhäisteininä kerron jotain.
Minäkin ihan oikeasti nuorena puhuin järjettömyyksiä tytöille, kun en osannut olla luonteva. Siis... en kehdannut sanoa mitä tunsin, miksi tulin tapaamaan... puhuin paskaa. Ne tytöt suhtautuivat minuun lämpimästi ja ymmärtävästi.
Nyt kun on kokemusta karttunut, olen muutaman kerran nähnyt kun naiset ovat hämmentyneitä seurassani ja tekevät asioita jotka tuntevat ehkä mokailuksi. Lähinnä se tuntuu hellyttävältä, ja ehkä vähän imartelevaltakin kun saa aikaan sellaista. Ainakaan siitä mokailusta ei mulle tule mitään negatiivisia ajatuksia.
Jos se jäpikkä sun kaa vielä juttelee, niin et sä nyt ainakaan kauheeta paskaa suustas päästä... ;)
Ei sitä kauheesti kandee miettiä mitä höpisee, ku sit se ei enää tuu suoraan sydämestä ja se kuulostaa sellaselta pakko vääntämiseltä... Jatka vaan vanhaan malliin... Ei se jäpikkä sun kaa juttelis, jos jutut ei kiinnostas...