Itselläni on vanhasta suhteesta 3.5v vanha tyttö.Uuden miehen löysin kyn tyttöni oli n.8kk ja alusta alkaen tyttöni(vaikka pima)ja uusi mieheni(vaikka pekka)tulivat todella hyvin toimeen.Olin onneni kukkuloilla kuinka olin löytänyt noin ihanan miehen.Jos oltiin ulkona puistossa niin itsellä ei tarvinnut tehdä mitään kun pekka ja pima leikki vaan kahdestaan ja välillä tunsin kamalaa mustasukkaisuutta kun tuntui että pekka oli tärkeämpi tytölleni kuin minä.Näin hyvin jatkui aina siihen asti kunnes saatiin 7kk sitten yhteinen lapsi pekan kanssa.siitä lähtien pima ei ole juurikaan saanut enää pekalta huomiota ollenkaan ja pekka ei muuta tee kuin huuda ja kiellä pimaa joka asiassa,hyvää sanaa ei juuri kuule koskaan.Ollaan keskusteltu tästä asiasta paljon ja olen ehdottanut jo menoa perheterapiaan mutta ei sekään tehoa.Itselläni on niin pahamieli piman puolesta joka tietenkin hakee huomiota hyvällä tai pahalla ja pekan kohdalle ne osuu pahalla.Olen jo alkanut miettiä eroa koska en halua asua semmoisessa suhteessa missä piman itsetunto ajetaan alas sättimällä koko ajan koska en jaksa enää edes paasata asiasta.Pekka myöntää oman käytöksensä ja lupaa parantaa käytöstään,mutta se kestää korkeintaan 2pvä ja taas ollaan siinä vanhassa.
Onko kellään muulla tämmöisestä kokemusta,onko mitään mahdollisuutta että palaisi takaisin ne hyvät ajat???pekka on siis todella hyvä isä 7kk pojalle.Kertokaa ihmeessä kaikki ajatukset mitä tulee mieleen(myös ne ketkä ymmärtävät pekkaa)koska tulen hulluksi kun yksikseni näitä ajatuksia päässäni pyörittelen.KERTOKAA PLIIS NEUVOJA!!!!!!
Onko kellään muulla tämmöisestä kokemusta,onko mitään mahdollisuutta että palaisi takaisin ne hyvät ajat???pekka on siis todella hyvä isä 7kk pojalle.Kertokaa ihmeessä kaikki ajatukset mitä tulee mieleen(myös ne ketkä ymmärtävät pekkaa)koska tulen hulluksi kun yksikseni näitä ajatuksia päässäni pyörittelen.KERTOKAA PLIIS NEUVOJA!!!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
minulla edellisestä suhteesta nyt 4-vuotias poika.Ens alkuun meni kanssa hyvin että mieheni leikki pojan kans ja komensi ihan asiallisista asioista mutta meille syntyi tyttö 1v3kk sitten ja silloin asiat vasta hullusti menikin.Tyttö oli isälleen kaikki kaikessa(niinku pitääkin) mutta olis se kiva jos sitä huomiota jakaisi samanlailla pojallekkin ja eikä siinä kaikki.Miehelläni on myös edellisestä suhteesta 10vtyttö.No mitä tulee nyt tämän päivän kuriin ni poika pompottaa "isäänsä" ihan miten haluaa,saa kaiken periksi samoin vanhin tyttö ja nuorempikin aina välillä ja sitä komennetaan ihan turhista asioista välillä.Minä itse saan sitten olla siinä välissä ja selvittämässä kuka tekee väärin ja mistä asiasta komennetaan.Tuntuu kuin minulla olisi päivittäin 3 lasta(siis vanhin tyttö käy meillä joka toinen vko:nloppu).Ei todellakaan ole helppoa,itse olen myös yrittänyt miettiä sitä ratkaisua mikä olisi oikein kun poikani pitää miestäni täysin isänään kun ei oikeeta isäänsä tunne ja sitten myös nuorimmaisen kannalta täytyy myös miettiä asioita.En oikein osaa sinulle sanoa mitä pitäisi tehdä kun en itsekkään tiedä mutta nyt tiedät ettet ole yksin.On muitakin kenellä samantapasia ongelmia..
Oma lapsi on aina oma lapsi ja vieraan lapsi ei ole sama asia. Miksi aina pitää tehdä se yhteinen lapsi ja vaikeuttaa näin kaikkien olotilaa. Itse tein lapset edellisessä avioliitossa eikä tulisi mieleenikään tehdä niitä nyt lisää vaikka olen löytänytkin ihanan miehen vierelleni. Mies on ottanut minun lapset kuin omikseen, omia hänellä ei ole eikä niitä halua edes hankkia....minun lapseni kuulemma olevat hänelle kuin omia.
Olen samalla linjalla kanssasi, miksi tehdä lapsia monelle miehelle. Se toden totta vaikeuttaa lapsipuolen elämää, jos toisilla on oma isä, mutta hänellä ei. Tunnesidettä vieraaseen lapseen ja omaan ei voi edes verrata. Toivoa voi toki, mutta se on oman itsensä pettämistä. En itsekään voisi rakastaa samalla tavalla vieraan naisen lapsia kuin omiani, elää heidän kanssaan toki voi ja eihän se ole lapsen vika, jos äiti jättää isän ja hankkii lisää lapsia toiselle, kolmannelle jne. Se on valitettavasti tämän päivän trendi. Ja jokainenhan elämänsä luo.
Oletko ikinä ajatellut asiaa silleen et olet nuori ja haluat tehdä monta lasta.Ja saattekin ihanan lapsen mutta sitten käy elämässä yllättävä käänne ja miehesi kuolee...tutustut monen vuoden kuluttua ihanaan mieheen kuka tulee toimeen ja rakastaa lapsia ja haluaa omiakin lapsia joskus niin onko se niin väärin tehdä uuden miehen kanssa lisää lapsia....????kysympä vain.Itse olet onnellisessa tilanteessa että olet pystynyt ja saanut tehdä kaikki lapset saman miehen kanssa.=)
Mutta lisää mielipiteitä otetaan vastaan!
ainakaan minun kohdallani.
Meillä on mieheni kanssa yksi yhteinen lapsi, minulla 2 aiemmasta liitostani sekä lapsi, joka ei ole kummankaan biologinen.
Rakastan tätä hännänhuippua ihan kuin omaani, minkäänlaista eroa ei ole.
Enkä ole huomannut miehenikään laittavan lapsia minkäänlaiseen arvojärjestykseen.
Ettei se niin mahdoton ajatus ole, etteikö toisen lasta voisi rakastaa kuin omaansa.
olemmekin luonnonoikkuja tässä katalassa maailmassa! :)
On siinäkin mies,joka ei halua omia perillisiä,vaan toisen miehen pennut riittävät??taitaa olla aika munaton kaveri.
Saattaa käydä näin, kun syntyy nuorempia sisaruksia.