Kihlausta miettien

...tietääkseni enää takaa mitään laillisia osuuksia, sítäthän ei rekisteröidä millään tavalla, vain avioliitto takaa tietyt lailliset oikeudet (perintö, joissain tapauksissa leskeneläke, hallintaoikeus asuntoon jne). Tätätkö tarkoitit?

En ole myöskään kihloissa. Mutta asia on mielessä ollut jo ainakin vuoden verran siksi täällä palstalla nyt seikkailen... Ja kaverin häät on nyt kesällä joten sen takia tänne ensiksi eksyin.

Pelkkä kihlaus ei kai lakiturvaa tuo. Tai jonkun avustuksen kai voi saada, jos toinen kuolee. Mutta siitä en tiedä enempää.

Jos teillä on omaisuutta niin kannattaisi tehdä testamentti. Itse ainakin haluan avopuolisoni perivän minut. Asuntolainaa on vielä jäljellä sen verran, että en tiedä pystyisikö jäämään yhteiseen asuntoon asumaan. Mutta ei ainakaan sen takia tarvitse muuttaa, että perijät vaatisi perintöään.

Leskeneläkkeen suuruudesta en tiedä. Ja sen takia en oikeastaan ole ajatellut naimisiin mennä. Molemmilla on vakityöpaikat. Ja jonkin verran omaisuuttakin. Emmeköhän tulisi toimeen rahallisesti. Lapsia ei vielä ole.

Perinnöstä joutuu maksamaan isompaa veroa kuin avioliitossa. Testamentin tekoa en koe kovin vaivalloiseksi.

Avioliitto merkitsisi minulle sitoutumista. Vaikka avioerot onkin yleisiä. Olen kyllä nytkin hyvin sitoutunut, mutta mä olenkin valmis naimisiin. Mies ei ole vielä. Koska hän haluaa joskus mennä kuitenkin naimisiin niin se että ei halua mennä vielä kertoo ettei ole varma sitoutumisestaan.

Mutta jos mies ei haluaisi ikinä avoliittoon niin hyväksyisin sen. Vaikka olen itse "avioituvaa tyyppiä". Testamentti auttaa jo paljon. Onhan sekin parempi kuin ei mitään vaikka veroa joutuisi maksamaankin enemmän. Asian loputon siirtely on toinen juttu kuin se, että on päättänyt ettei mene koskaan naimisiin. Ei mun eikä kenenkään muunkaan kanssa.

Mulle kihlaus tarkoittaa "suoraa avioliittoa", mutta myös lupausta. On varmempi olo kun tietää, että ollaan menossa naimisiin ja mies haluaa naimisiin. Ei olla enää sillä tasolla, että ehkä joskus mennään. (Jos ei sitten peru viime hetkillä!)

Miehen kanssa on puhuttu tästä ja hän haluaa aika pian naimisiin kihlauksesta. Ja mulle se tarkoittaa myös, että niin pian naimisiin kuin vaan mahdollista. Kirkon varauksen yms. takia vain voi kestää.

On jo niin kauan oltu yhdessä, että olisi (tai tuntuisi) hölmöä olla kihloissa vuosikaudet. Sitten kihloihin kun on valmis naimisiin. Meistä ei kumpikaan lupaa ennen kuin on todella varma. Että se on sitten menoa! Joten kyllä se lupaaminenkin voi olla vaikeaa. Jos ei ole sellainen, että lupailee kaikennäköistä ja ei ole niin tärkeää pitää niitä.

Pelkällä kihlauksella et saa mitään juridisia oikeuksia itsellesi. Ainut, mitä tulee mieleen, on se, että oikeudessa ei ole pakko todistaa kihlakumppania vastaan. Jos kumppanisi kuolee, niin saatat olla oikeutettu johonkin pieneen kertakorvaukseen hänen perinnöstään, ts. jonkinlainen muistolahja.
Jos haluat lakiturvan, niin sinun pitää mennä naimisiin.